sunnuntai, 24. tammikuu 2016

Uusia alkuja ja treenejä!

Uusi vuosi, uudet kujeet, vai mitenkä se nyt menikään? Uusi vuosi on kyllä tuonut aika paljon positiivista meidän lauman elämään ettei valittaa voi.

Uusi vuosi otettiin vastaan Javan luona. Minulla oli vapaa päivä, joten päätimme hyvissä ajoin käydä koirat ulkoiluttamassa kunnolla. Päätimme ajaa Espooseen luontopolulle ja siellä tulikin melkein kaksi tuntia tarpoessa. Vicke on aika tunnetusti kova ruoan perään ja tuolla reissulla se todisti, että ruoan perässä mennään vaikka läpi harmaan kiven! Javan emännältä putosi herkku lintutornin alustan väliin. Lintutorni oli rakennettu betonialustan päälle ja betonialustan päällä oli vielä puu"ritilä", jonka välistä namipala tipahti. Alustan ja ritilän välissä oli juuri ja juuri Vicken mentävä aukko. Vähän sen täytyi pohtia ja kokeilla miten sinne alle päästään, mutta snautserin periksiantamattomuus tuli taas tällä reissulla todistettua. Jos jotain halutaan, se otetaan keinolla millä hyvänsä.

20151231_151037_LLS.jpg20151231_225418.jpg

Talvi tuli tänne sittenkin vihdoin ja viimein! Pakkasen puolelle ja hyvinkin kylmille ilmoille päästiin. Onneksi päätin kokeilla Vicken villapaitaa Maddelle niin sen ei tarvinnut palella kovissakaan pakkasissa. Tosin tassujäätymisiin se ei auttanut, mutta eipä tuo pentu kovin kauaa missään paikallansa pysy! Vicke sen sijaan ei niin innokkaana enää hypi ja pompi lenkin aikana, että sen tassuja palelsi todella helposti. Tossuja meillä ei vielä ole hankittu ja kun nuorempi koira oli repeilemässä liitoksistaan kovien pakkasten aikana, oli pakko lähteä kylmään ulkoilmaan. Vicke oli jo lyhyemmillä lenkeillä kävellyt yksi jalka ilmassa, joten jotain oli pakko tehdä. Koska siihen hätään tossuja ei voitu käydä ostamassa, piti sellaiset kyhäillä omasta päästä ja asunnon tavaroista.

20160107_123908_LLS.jpg

Homemade tossut tehty kipsialusvanusta, sanomalehdestä, sukasta ja fun-flexistä (pääkallokuvoisesta tietenkin!).

20160106_004646.jpg20160106_004707.jpg20160107_130709_LLS%20%282%29.jpg20160107_130714_LLS.jpg20160107_132730_LLS.jpg

Hirveästi ei tainneet nuo tossut menoa haitata.

Kissat ovat huomanneet, että asunnon paras tähystyspaikka on myös talon mukavin ja lämpöisin paikka. Pilli yleensä vain lämmittelee pyllyään, mutta Nio ottaa paikasta kaiken irti nukkumalla. Kukapa sitä kylmässä haluaisi nukkua? Tulipa tämä todistettua itsellenikin viime viikolla.

20160107_152907.jpg20160107_151648.jpg

Viime viikolla kävimme Kuopion palvelus- ja seurakoiraharrastajien majalla muiden Onnentonttusten omistajien ja seuraeläinten kanssa. Reissuun pääsi valitettavasti vain Madde kun Vickelle tuli narttukoirien vaivat päälle estämään meno. Eipä se toisaalta hirveästi ketään haitannut. Vicke meni Javan luo hoitoon ja Madde pääsi emännän kanssa kahden reissulle. Nappasimme perjantaina mukaan road tripille Madden siskon Dooriksen ja sen emännän.

Lauantaina Madde pääsi ensimmäistä kertaa kokelemaan agilityä ja täytyy kyllä sanoa, että se oli meidän molempien mielestä todella hauskaa! Ohjaaja oli mitä parhain ja yhdessä tekeminen todella lähensi meitä roimasti! Reissulla muutoinkin oli todella hauskaa! Ainoa huono puoli koko reissussa oli se, että siellä oli todella kylmää! Mökissä, jossa minun oli tarkoitus nukkua, oli niin kylmä, että lauantaiaamuna lattialla olevan vesikupin pinta oli jäätynyt! Maddea ei hirveästi kylmä haitannut kun emäntä puki sille villapaidan päälle ja kutsui vielä sänkyyn viereen nukkumaan! Ja heti aamulla vielä sai kömpiä emännän päälle pusuttelemaan sen naamaa! Seuraavaksi yöksi siirryin vähän lämpimämpään paikkaan nukkumaan, mutta sielläkin piti nukkua koira varpaita lämmittämässä ja pipo päässä.

Lauantai aamuna oli Madden mielestä ihan parasta juoksennella sisarusten kanssa! Espoossa raunioreissulla Madde oli bondannut heti Dooris-siskon kanssa ja tälläkin reissulla Dooris oli ehdottomasti paras kaveri ikinä Madden mielestä! Madde oli koko reissun ajan paljon reippaampi kuin mitä se oli tähän asti ollut melkein koskaan! Sieltä myös kaivautui melkoinen kovapäinen kakara myös esille! Yhtään ei haittaa, sitä minä olin vähän toivonutkin.

Aksaa.jpgTreenausta.jpgSisarukset.jpgPosee.jpgSisaruksia.jpgSiskot.jpgSiskot2.jpgUlkoilua.jpg

Tänään sitten jatkoimme treenailu-uraamme Rally-Tokon parissa. Kolmen vartin treeni tuntui kyllä pienelle snakupennulle olevan melkein liikaa. Pidin taukoja jokaisessa mahdollisessa välissä ja selvisimme onneksi treeneistä kunnialla läpi. Sormet tosin eivät selvinneet ehjänä! Olin ottanut nameiksi itse kuivatettua naudan maksaa ja kanan kivipiiraa ja se oli vastustamattoman hyvää! Madde rouskutteli namien lisäksi minun sormia ja treenien jälkeen verta valui kynsinauhoista! Täytyy pikkuhiljaa alkaa opettamaan Maddea seuraamaan nätisti vieressä ilman sitä kättä naaman edessä.... Minun sormet eivät kestä montaakaan tuollaista treeniä ilman vakavia vauroita!

Yksi uusi, ihana asia tapahtui Kuopion reissun jälkeen: Madde taisi keksiä sisäsiisteyden tarkoituksen! Viikkoon ei ole tullut kuin yksi vahinko sisälle! JEEEE!

maanantai, 28. joulukuu 2015

Joulu meni rauhallisissa merkeissä

No selvisihän se edellis-postauksen ahdistuksen syy pissan osalta: tulehdushan siellä virtsateissä aiheutti jatkuvan pissaamisen ja tietty myös aikamoiset juomisetkin sai aikaiseksi. Onneksi vaivaan auttoi antibiootti ja virtsateiden hyvinvointiin tarkoitetut tabletit. Madde sai myös muutamana päivänä tulehduskipulääkettä ja voi että kun koitti ensimmäinen päivä, jolloin vahinkopissaa ei tullut sisälle (eikä pehmeille alustoille).

Niin, en muista mainitsinko toista Madden ihastuttavaa pissakäyttäytymistä? No, jokatapauksessa Madde on saanut päähänsä, että pehmeille alustoille on sallittua ja ihan parasta pissata. Madde on lirautellut minun sänkyyn pariin otteeseen (omaansa tietenkään ei kertaakaan), sohvalle useamman kerran kuin pari ja jos olen vahingossa sattunut tipauttamaan vaatekappaleen lattialle, siinä varmasti oli pissat seuraavan kerran kun siihen koski. Raivostuttavaa! Onneksi lääkekuurien jälkeen tämä on vähentynyt, kun suurin osa pissoista on tullut ulos.

Madde myös on jonkin verran pehmeämpi yksilö kuin Vicke. Tosin pehmeyteen saattaa vaikuttaa myös se, että meidän yhteiselo ei alkanut maailman parhaimmissa merkeissä. Olin todella rikki-poikki-väsynyt kolmivuorotyön aiheuttamista unihäiriöistä ja stressin- ja ärsytyksensietokyky oli aivan matalilla. Tästä johtuen emännän pinna oli hiuskarvan varassa ja kamelin selkä katkesi aika nopeasti. Kuinka voi pieni koiranpentu ymmärtää olla rennosti ja emäntäänsä luottavainen jos se käy kuin tuuliviiri omia fiiliksiään läpi ja reagoi melkein kaikkeen raivostumalla?

Olen tässä jo pidemmän aikaa mennyt itseeni ja miettinyt tapoja, joilla saisin Madden kanssa parannettua meidän yhteiseloa. Eipäs siinä hirveästi ole muuta tehtävissä kuin työskennellä omaa ärsyyntymistä pois ja pidentää taas pinnaa joustavammaksi. Niin, ja täytyis itseään myös muistuttaa, että se on edelleenkin pentu, joka ei vielä osaa juttuja ja että sille pitää opettaa jotta se osaa.

Madde on kyllä ihan täysin minun perään, toisaalta Madde on omaan makuun liian "perskärpänen" ja olenkin yrittänyt pidentää napanuoraa ja opettaa Maddelle, että kokoajan ei tarvitse perässä kulkea ja että osaan vessassa ja suihkussa käydä ilman että se tulee mukaan.

Ahdistuksia Maddella kyllä on, ja vaihtelevilla reaktioilla eroahdistunut yksilö on kyseessä. Reaktiot vaihtelee haukahtelusta sisälle pissaamiseen ja yleiseen ahdistuneeseen olotilaan. Olen joutunut vähän hakemaan tuota tapaa miten jättää pentu kotiin niin että se on mahdollisimman rauhallinen. Aluksi oli koko kämppä vapaata riistaa, mutta sitten tajusin, että rajoitettu tila on parempi. Paikka on vaihdellut olohuoneesta keittiön kautta makuuhuoneeseen. Makuuhuone toimii parhaiten, koska siellä on muutenkin aina joutunut olemaan rauhassa ja nukkua, mutta täytyy väsäillä jonkinmoista aitausta koska muutoin sänky olisi täynnä pissaa.

Marraskuussa tuli käytyä Onnentonttusten tapaamisessa Espoon raunioilla. Päästiin mukavin määrin treenailemaan raunioilla ihmisen etsimistä ja kaikilla koirilla oli aikasta taitavat nenät päässä. Madden sisarusten kokoerot olivat aika laajat ja ulkonäötkin eivät enää olleet niin samasta muotista valettuja. Pennuilla oli alkuun vähän jännityksiä, mutta siitä päästiin yli aika nopeasti. Vicke otti heti roolikseen komennella pomppivia ja juoksevia pentuja oikein äänekkäästi ja pentuisia vähän sellaiset jännitti.

20151114_102918.jpg20151114_144655.jpg20151114_124919.jpg

(Vicken mielestä on ok mennä etupenkille odottelemaan omaa vuoroansa suoriutua radalle.)

Hampaiden vaihtuminenkin on saatu suoritettua meidän taloudessa kiitos raivokkaan leikkimisen ja riehumisen. Madde oli kuitenkin onnistunut halkaisemaan toisen yläleuan kulmahampaan pystypäin poikki ja hampaan ydin oli ikävästi näkyvissä. Ennen asialle ei oltaisi tehty mitään, mutta nykyään suositellaan hampaan poistamista, sillä siitä infektiot pääsevät todella helposti verenkiertoon. Ydin oli niin pahasti näkyvillä, että en uskaltanut ottaa riskiä asian suhteen ja sovimme poistosta heti lähipäiville. Madde heräsi hyvin operaation jälkeen, vähän sekavana, mutta muutoin ihan hyvin. Kotimatkalla Maddella iski autossa hätä ja väänsi sitten mukavat kakat ympäri auton takakonttia. Kurvasin sitten kaupan pihaan ja takaikkunasta näin seinään nojailevan Vicken ja ovea avatessani Vicke ei voinut itselleen mitään vaan tunki päänsä takaluukusta pihalle melkein koomisen näköisenä.

20151217_091337.jpg

Ennen tuota hammasoperaatiota jouduttiin käymään turvonnutta silmää näyttämässä lekurissa. Yksi ilta leikkasin kissojen kynsiä ja Madde tuli tietenkin osallistumaan toimenpiteisiin. Päätin leikata samalla Maddenkin kynnet kun se niin tuli tarjolle siihen ja nappasin pennun syliin selälleen. Kynsien leikkuun jälkeen kiinnitin huomiota siihen, että Madde siristeli toista silmäänsä. Ihmettelin asiaa ja tarkemmalla tutkinnalla huomasin koko silmän olevan turpea ja kipeä. Ensimmäisenä tuli mieleen, että aiemmin päivällä lenkillä olin osunut keppiä heittäessäni aika kovaa Madden naamaan ja turvotus yms oli siitä johtuvaa. Kurvasin eläinlääkärin pakeille ja siellä oli toinenkin silmä turvonnut, diagnoosina allerginen reaktio ja värikalvon tulehdus. Ennen kynsien leikkausta olin tarjonnut kissoille ensimmäistä kertaa kunnollista kissanminttua ja tietenkin Madde oli osallistunut tähänkin toimitukseen. Outoa, mutta aika varmasti totta, Madde on allerginen kissanmintulle.

20151123_232849.jpg20151123_230034.jpg

 

Madden hampaiden vaihtuminenkin tosissaan meni jo ohi ja onneksi sen uhreiksi ei monikaan asia joutunut. Lelulaatikko ja rikkinäinen kissanraapimapuunosa ja fleecetakki, jota en koskaan edes pidä muualla kuin kotona ja aina auki.

20151112_173435.jpg20151112_173403.jpg

Meidän lauma on aikalailla lähentynyt ja kaikki tulee toimeen kaikkien kanssa. Pilli (vasemmalla) ei ihan aina osallistu tuon kolmikon puuhasteluihin, mutta silloin tällöin kyllä.

20151216_160931_LLS.jpg

Yhden kerran lenkillä huomasin puun joka näytti kiivettävältä, laitoin tuumasta toimeen ja mikä on rakkaan koirani ajatuksena tässä toimenpiteessä? Hyppään alimpaan oksaan kiinni ja yritän katkaista sen! Onneksi Maddekin osaa omia sekoilujansa lenkillä järjestää ettei vaan kukaan pääse kuvittelemaan että se on jotenki rauhallinen ja fiksu.

20151124_152734.jpg

20151203_143853.jpg20151203_143941.jpg

Madden ensimmäinen bussireissu sujui hienosti. Vähän erikoiset äänet oli outoja ja hassusti ovet avautu useampaan otteeseen ja kuitenkaan niistä ei saanut kulkea...

20151128_211101.jpg

 

20151130_160551_LLS.jpg

Olen ollut useasti kateellinen koirien omistajille, jotka voivat laittaa koiransa pitämään ihan mitä tahansa suussa onnistuneesti. Meillä Vicke on erikoistunut työkalujen pitelemiseen ja päätinkin viime kuussa edetä ruoka puolelle. Yllättävän vähän oli ongelmia opettaa tuota ahnetta koiraa pitelemään ruokaa syömisen sijaan!

20151223_195124.jpg

Yksinolo on meillä tosissaan aikamoinen ongelma tällä hetkellä ja perässä täytyy varjon lailla kulkea. Ajattelin, että saisin suihkukaverin jättämään minut rauhaan jos vain otan sen suihkun alle, mutta tuota piskiä ei suihkussa olo haittaa laisinkaan! Viimeksi tänään oli jo hyppäämässä ammeeseen kaveriksi, mutta onneksi sain sen estettyä sillä olin juuri huuhtelemassa hiusväriä päästä pois!

20151225_161905.jpg

Päätin tänä jouluksi ostaa meille joulukuusen. Ystävät ja kollegat yrittivät minua vähän estellä tässä asiassa, mutta päätin kuitenkin pitää pääni (vähän niin kuin aina) ja ostin kuusen ja koristeita. Tähän päivään mennessä kuusi ei ole pyörtynyt, räjähtänyt, kaatunut, hyökännyt tai tehnyt muuta outoa meidän taloudessa. Havusia on tiputellut ja alimmat pallot eivät oikein pysy paikoillaan, mutta muutoin ihan mallikkaasti on mennyt elo kuusen ja eläinten kanssa.

picisto-20151227165728-264381.jpg

Taitaa olla pentu emänsä näköinen.

tiistai, 3. marraskuu 2015

Rokotukset ja muuta päivitystä

Madde kävikin jo siinä iässä, että ensimmäiset rokotukset täytyi käydä ottamassa. Hienosti pieni neiti käyttäytyi eikä edes huomannut kun rokotus tuli, sen verran hyvät olivat sapuskat nenän edessä. Vicke oli henkisenä tukena pennulla (joka ei sitä edes tarvinnut) ja molemmat saivat hirmuisesti huomiota ja rapsutuksia käynnillä.

20151021_141156.jpg20151021_141422.jpg

Rokotuksilla.

Paljon ollaan käyty Javaa tapaamassa ja ensimmäisen kerran jälkeen Java ja Madde ovatkin aivan ihastuneita toisiinsa. Madde ei meinaa pysyä pöksyissään kun tajuaa, että ollaan menossa Javaa ja Javan emäntää katsomaan. Viime kerralla otin vähän videokuvaa Madden ja Javan leikistä.

Madde2.jpgMadde1.jpg

Peltokuvat ottanut Javan emäntä.

20151023_195228.jpg

Javan ja tytsyjen luukestit. Ihmiset seurailivat elokuvaa ja koirat mutustivat luita.

Karvojen menettämisen jälkeen Vicke on ollut välillä kylmissään, joten kyllä nausteria täytyy auttaa pysymään lämpimänä. Vickellä on siis päällä minun itse omin kätöseni kutoma villapaita ja päiväpeitto vielä varmistamassa lämpöisenä pysymisen.

20151021_095637.jpg

Yllätin Vicken myös yksi ilta seuraamasta telkkaria. Toki jotkut koirat seuraavat eläinaiheisia ohjelmia, mutta tämä piski päätti katsella American Chopper-ohjelmaa ihan lumoutuneena.

20151022_031655.jpg

Outo piski!

20151029_024211.jpg

Mamma ja tytär väsyneenä.

Hirveästi olisi kiva jos tämä pentuaika olisi jokapaikkaan pissaamisen ja terävien naskalihampaiden osalta jo ohi. Millään ei jaksaisi käyttää tuota pentua pihalla minimissään kuusi kertaa päivässä ulkona ja siivota vielä saman verran pissaa sisältä! I mean come on! Kävin suihkussa ja sinä aikana tuo pentu oli tehnyt kolmet pissat, enkä edes ollut missään maratonisuihkussa vaan maksimissaan vartin verran suihkun alla! Mistä ihmeestä se kehittää tuota pissaa!?

Vicken meininkikin alkaa pikkuhiljaa rauhoitumaan. Aiemmin kivusta/kolotuksesta aiheutunut käskyistä piittaamattomuus tuli takaisin ja tilanne meni siihen asti, etten voinut pitää koiraa ollenkaan vapaana. Järki melkein meni Vicken kanssa eikä oma unenpuutteesta johtuva ärtyneisyys auttanut laisinkaan. Mietin pääni puhki miksi käytös oli muuttunut, miten saisin muistutettua Vickelle käytöstavat ja miten itse onnistuisin olemaan rauhallisemmin konfliktitilanteissa.

(Sivunoottina voisin mainita, että tällä hetkellä työasiat ovat olleen hyvinkin yksityiselämää kuormittavia ja stressi on saanut minulle aikaan univaikeuksia. Olen kuukauden-pari saanut nukuttua keskimäärin 5h/yö. Vähäisestä unesta johtuen olen ollut sairaan väsynyt ja todella ärtynyt. Aikaisemmin uskomattoman pitkä pinnani on lyhentynyt huomattavasti. Onneksi (jos näin voi sanoa) tuli työtapaturma, jonka johdosta olen ollut sairaslomalla parisen viikkoa ja olen saanut nukuttua hyvin ja taas kärsivällisyyteni takaisin.)

Pohdiskeluitteni johdosta päättelin, että osaksi Vickeä ahdistaa minun ahdistus ja osaksi sitä ärsyttää ainainen pennun paapominen (vaikka olen yrittänyt tasapuolisesti antaa molemmille huomiota, pentu saa luonnollisesti enemmän huomiota kun on sille niin paljon opetettavaa). Päätin sitten alkaa lenkittelemään koiria erikseen ja antaa Vickelle paljon enemmän huomiota - ja toki itse pitää ärsyyntymiseni kurissa. Onneksi kuitenkin edellisessä postauksessa mainitsemani Madden suolen räjäytys yksinollessa olikin vain epänormaalia eikä normaalia.

Aluksi kokeilin päivän pitkän lenkin jälkeen jättää Madden kotiin noin viideksi minuutiksi ja lähteä Vicken kanssa ulos pyörähtämään. Laitoin videon kuvaamaan Madden reaktiota yksin jäämiseen ja lopullinen yksinoloaika oli noin seitsemän minuuttia. Laitoin myös portin eteisen ja olohuoneen väliin jos Madde päättää saada ärtyneen suolen, suolen sisältö ei ole ainakaan makuuhuoneessa ja sisälle on helpompi tulla ilman jaloissa pyörivää pentua.

Ensimmäisen pari minuuttia Madde oli ihan tietämätön yksinolostaan. Loppuajan Madde istuskeli portin edessä rauhallisesti ja kaksi pienenpientä piippausta kuului koko aikana. Ei paha laisinkaan.

Seuraavalla kerralla päätin repäistä ja käydä molempien koirien kanssa erikseen lenkit. Kävin aluksi Madden kanssa tunnin lenkin ja sen jälkeen sama lenkki suoritettiin Vicken kanssa. Laitoin taas videon kuvaamaan Madden reagointia. Taas kerran ensimmäiset muutamat minuutit Madde oli tietämätön meidän lähdöstä. Seuraavat parikymmentä minuuttia Madde käyskenteli keittiön ja portin välillä ja sen jälkeen Madde päätti mennä nukkumaan.

Vickekin oli todella tyytyväinen kun pääsi minun kanssa lenkkeilemään kahdestaan ja käskyjen totteleminenkin oli ihan toista luokkaa. Nyt olemme voineet lenkkeillä taas kaikki samaan aikaan ja Vickellä on pysynyt korvat menossa mukana.

sunnuntai, 1. marraskuu 2015

Voi Madde!

Olisihan se pitänyt arvata! Pentu tuli kotiin ja Maddehan siitä tuli!

Vicke ja pentu tulivat kotiinkuljetuksella ja niitä pentuja tulikin muutama ylimääräinenkin. Vicke pääsi yöksi hermolomalle Javan luokse ja oli kuulemma käyttäytynyt siellä todella hienosti. Pennut ottivat talon haltuun heti hyvin rohkeasti ja kissojakin mentiin hyvin rohkeasti seurailemaan ja tutustumaan.

20150923_164044.jpg20150923_170333.jpg20150923_171755.jpg

Kun ylimääräiset pennut lähtivät omiin koteihinsa sain rauhassa tutustua uuteen tulokkaaseen. Nimiä ei tullut edes tuumailtua kun se vain näytti niin Maddelta. Madde ihastui heti Nioon ja Niokin oli aika kiinnostunut Maddesta.

20150924_170717.jpg

Madden kanssa aloitettiin heti hihnalenkkeily ja "elämäntapa" harjoittelu. Madde joutui heti töihinkin mammakoiran kanssa ja "yksinolo" onnistui hirveän hyvin. Madden mielestä lenkkeily on ehkä parasta ikinä ja näin melkein kaksitoista viikkoisena jo melkein vaatii joka päivä tunnin lenkkejä. Vähän tuli yllätysenä kuinka aktiivinen tuo pentu oikein on kun en muista Vicken olleen noin energinen.

Hirveän rohkeakin tuo pentu on. Vähän saattaa asiat jännittää, mutta Madden reaktio siihen on istahtaa ja seurata tapahtumien kulumista. Ainakin tähän mennessä pentu on juuri sitä mitä odottelinkin ja toivoinkin uudesta lauman jäsenestä.

20150924_211055.jpg20150925_191330.jpg20150926_081405.jpg

Vähän ensimmäisellä lenkillä Maddea jännitti tienposkessa oleva vihreä laatikko, joka ei liikkunut mihinkään, mutta hetken houkutuksella sitä uskalsi miennä katsomaan.

20150926_105557_LLS.jpg

Emännän syli on paras syli.

20150927_112633.jpg

Vickellä on ollut vähän hankaluuksia ja on aiheuttanut minulle vähän huolia. Alkuun huomasin epänormaalin ärtyneisyyden ja sitten ärsyttävän tavan olla välittämättä minun käskyjä. Lopulta löysin kipupaikan hartioiden välistä joka aiheutti oudon käytöksen. Parin päivän kipulääkekuurilla ja hieronnoilla pääsimme onneksi siitä ohi hyvin. Vicken turkkikin kaipaisi vähän parannusta ja trimmailinkin sen pari viikkoa sitten. Mammana olo oli vienyt kaiken pohjavillan siltä, joten nyt Vicke on aikalailla kalju.

20151003_183251.jpg20151003_183416_LLS.jpg20151004_122921_LLS.jpg

Hieronnan jälkeen on hyvä nukahtaa viltin alle.

Olen hirveän ylpeä tuosta pennusta ja varsinkin sen oppimiskäyrästä. Vielä ei hirveästi mitään treenejä olla järjestetty, mutta nämä normaalin elämän pelisäännöt on oppinut todella nopeasti! Luoksetulo on ollut aika lailla alusta lähtien hyvin vahvaa. Nyt Madde on oppinut jo vähän kärsivällisyyttä eikä enää tarvitse saada kaikkea heti.

Vähän meidän täytyy vielä harjoitella yksin jäämistä. Vicken kanssa Madde jää aika rauhallisena odottelemaan, mutta jos olemme Vicken kanssa molemmat pois, ahdistus on niin suurta, että täytyy räjäyttää suolensa sisältö makuuhuoneeseen.

Ensimmäisen kerran näin kävi kun puuhastelimme Vicken kanssa eteisessä oven takana temppujen parissa ja toisen kerran kun vein koirat erikseen lenkille. Onneksi Madde oli kuitenkin yrittänyt sihdata papereille niin ei tarvinnut hirveästi siivota. Muutamaan otteeseen ollaan harjoiteltu tuota yksin oloa ja se on mennyt ihan hyvin. Maddea ei niinkään haittaa olla Vickestä erossa kun Vicke saa olla eri huoneessa ja oven takana eikä yhtään ahdista. Ilmeisesti Madde on ottanut minut omakseen kun minusta erossa olo on ahdistavaa.

20151010_142921_Richtone%28HDR%29.jpg

20151010_142939_Richtone%28HDR%29%20BLOG20151010_143047_Richtone%28HDR%29.jpg20151010_144252_Richtone%28HDR%29.jpg20151010_144246_Richtone%28HDR%29.jpg

sunnuntai, 20. syyskuu 2015

Villi tusina ja ikävöintiä

No niin! Pennuthan putkahtivat maailmalle 29.07. ja niitä tuli vähän enemmän kuin aluksi ajateltiin! Vicke ei hirveästi pitänyt meteliä synnytyksen alkamisesta ja pennutkin punnersi maailmaan hyvin rauhalliseen tahtiin, keskiarvolla meni tunti yhden pennun pyöräyttämiseen. Yhteensä niitä tuli sitten kaksitoista ja onneksi mitään ongelmia synnytyksessä ei tapahtunut!

Kasvattajan sivuilla on paremmin päivittelyä uusista Onnentonttusista ja niiden elämän kulusta.

Vicken lähteminen kasvattajalle ei ole ollut hankalaa pelkästään minulle vaan myös Niolle. Nio kehitteli itselleen idiopaattisen kystiitin kun Vicke oli ollut poissa viisi päivää. Jännittelin Vicken synnytyksen aloittamattomuutta ja suunnittelin että lähden vielä ajelemaan Joensuun suuntaan jos ei se koira keksi oikeasti aloittaa poikimistaan, mutta huomasin Nion käyvän tekemässä pieniä pissoja laatikkoon. Kävimme Nion kanssa hakemassa sille kipulääkettä ja sen jälkeen vointi oli parempi. Koska idiopaattisessa kystiitissä tärkeää on aktivointi ja stressinpoisto, kävimme Nion kanssa kävelyllä seuraavana yönä. Nio innostui kipulääketokkuroissaan oikein kunnolla kävelemään ja kävimmekin läheisessä puistossa Nion kanssa kääntymässä.

Nion olo alkoi onneksi heti kipulääkityskuurin aloituksen jälkeen paranemaan ja elämä hymyili taas. Ainoa mikä tällä hetkellä ei ole niin hyvin kuin normaalisti, on Nion syöminen. Nio on vähentänyt taas syömistään samalla tapaa kuin viimeksi kun Vicke oli poissa kotoa pidemmän tovin.

Pillissä taas ei mitään erikoisia muutoksia koiran reissulle lähtö ole aiheuttanut, mutta Pillille Vicke ei olekaan ollut aina kaverina niin kuin Niolle. Molemmat kissat kyllä ovat vähän enemmän hellyydenkaipuisia kuin aiemmin. Niolla on nykyään tapana hypätä eteisen penkille ja kavuta sitä kautta syliin ja olkapäälle kehräämään ja antamaan rakkautta emännälleen. Pilli taas pyörii jaloissa kehräten ja mau'uten ja Pilli myös välillä nousee jalkaa vasten ja yrittää kavuta syliin.

Nio onnistui kehittelemään itselleen vielä toiseen otteeseen kystiitin pari viikkoa sitten. Nyt ei onneksi suurempia dramaattisuuksia ole tapahtunut kissojen elämässä.

Vickestä tuli kuin tulikin aivan mainio mammakoira niin kuin epäilinkin. Tunnollisesti se hoiti lapsosiaan siihen asti kunnes pennut alkoivat syödä kiinteää. Sen jälkeen Vicken on pikkuhiljaa delegoinut lapsosten hoidon kasvattajalle. Eilen tuli ilmoitus kasvattajalta, että Vicke on jo lopen tylsistynyt mammarooliinsa. Onneksi enää muutama päivää täytyy emännän ja koiran "kärsiä" erostaan, sillä Vicke ja uusi pentu tulevat kotiin keskiviikkona ja koiraleskeys loppuu siihen!

Tosin, Vicke kyllä menee muutamaksi päiväksi Javalle hoitoon. Kasvattajan kertomasta päätellen Vicke vähän kaipailisikin "hermolomaa" pennuista ja itse saan rauhassa tutustua lauman uuteen tulokkaaseen. Hirveästi ei huvittaisi sitä enää hoitoon laittaa, mutta pidemmän päälle se on ihan fiksu idea. Vickekin varmasti nauttii siitä, että pääsee vähän eroon naskalihampaisista termiitti-terroristi-nausterinaluista!

Olen käynyt muutamaan otteeseen katsomassa Vickeä (ja vähän pentujakin) Joensuussa ja viime kerralla pentujen ollessa 6,5viikkoisia iältään. Vicke oli vähän tylsistyneen oloinen vaikka lenkkeilyä on ollutkin yms, ja oli vähän ääliömäinen. Emännällä meinasi mennä todellakin hermot piskin käyttäytymiseen, mutta eiköhän koirakin normalisoidu kun meidän meno normalisoituu myös.

Melkein 7viikkoiset pennut olivat kyllä aikamoisia termiittejä ja hirveästi niillä riitti virtaa. Kasvattaja oli viettämässä omaa lomaansa koiralauman kanssa mökillä ja pennutkin pääsivät nauttimaan järvimaisemista ja ulkoilusta ihan täysin rinnoin! Minusta ei vain ollut kovin hauskaa kun tusinan verran nausterinalkuja lähtivät seikkailemaan kaikki ihan eri ilmansuuntiin. Yrittää siinä nyt sitten seurailla etteivät ne taita niskojaan tai syö jotain sopimatonta (enpäs ole aiemmin ollut niin ahdistunut omasta sienitietämättömyydestäni kuin silloin) tai änkeä itseänsä jonnekkin ei-nausteripennulle-sopivaan paikkaan!

Monet kavereistani ovat kyselleen jo pennun nimestä. Vitsillä olen heittänyt, että siitä tulee Madde (niin kuin prinsessa Madeleine, sillä Vicke on prinsessa Victorian mukaan nimetty), mutta nyt ahdistaa suunnattomasti, että lauman uudesta tulokkaasta tulee Madde! Ei, ei, ei, ei! En tahdo koiraa, jonka nimi on Madde, mutta se vaan sointuu aika hyvin Vicken kanssa. Tosin, Vickelläkin oli paljon erilaisia nimiä mietinnässä ennen kuin se tuli kotiin ja päädyin IHAN erilaiseen nimeen kuin alunperin suunnittelin. Toivottavasti tälläkin kertaa pennun saadessani päähän tulee salaman lailla mieleen jokin ihan eri nimi!

Alunperin oli suunnitelmissa, että valitsen itse pennun joka minulle tulee, mutta kun tajuttiin että pentuja on NIIN PALJON ja itse näen niitä pentuja vain pienen hetken, päädyimme siihen suunnitelmaan että kasvattaja saa valita minulle (ja muillekin) sopivan pennun. Valitsihan hän jo ensimmäisellä kerralla maailman parhaimman koiran ikinä minulle!

Huoh! Onneksi on enää neljä päivää siihen, että Vicke pääsee lähemmäs kotia ja pentukin tulee tutustumaan uuteen perheeseensä! Koiraleskeys ei sovi minulle, ei sitten lainkaan! Tietenkinhän siinä laiskistui ihan järkyttävästi kun lenkittäjä lähti pois. Ei sitä tullut hirveästi lenkkeiltyä ilman koiraa. Vähän yritin pari viikkoa sitten aloittaa ilman-koiraa-lenkkeilyn, mutta ei siitä sitten tullut mitään. Flunssa kun iski päälle, niin sen jälkeen taas unohtui lenkkeilyt. Onneksi pian taas pääsee lenkkeilemään mukavassa seurassa!

Alla kuvia Joensuu reissuilta:

Ensimmäinen reissu ja pennut aivan pieniä!

20150803_063830.jpg

Toisella reissulla pennut olivat jo kolme viikkoisia ja harjoittelivat hurjasti jalkojen käyttöä ja leikkimistä

20150818_150607.jpg20150818_140545.jpg20150818_150431_LLS.jpg20150818_161649_LLS.jpg20150818_161649_LLS.jpg20150819_140521.jpg

Kolmannella reissulla pennut olivat jo 6,5 viikkoisia ja virtaa oli aivan mahottomasti!

20150910_135908.jpg20150911_084104_Richtone%28HDR%29.jpg20150911_090959_Richtone%28HDR%29.jpg20150911_091030_Richtone%28HDR%29.jpg20150911_091041_Richtone%28HDR%29.jpg20150911_120527_Richtone%28HDR%29.jpg20150911_122712_Richtone%28HDR%29.jpg11092015.jpg

Emäntä yritti vähän hieroa mammakoiran jumittuneita lihaksia laiturilla, mutta Vicke oli vähän sitä mieltä, että mielummin olisi puuhastelemassa jotain muuta.

  • Blogini

    Blogin pääosissa:
    - snautseri Vicke, Onnentontun Prinsessa, s. 03.08.2011
    - snautseri Madde, Onnentontun Rinsessa Madeleine, s. 29.07.2015

    Sivuosissa:
    - kotikissa Nio s.01.06.2012 (arvio)
    - kotikissa Pilli s. 10.06.2012 (arvio)


    Kaipaamaan jään entisiä laumanjäseniä:
    * balineesi Nero s. 03.12.20.05 - 12.02.2014
    * monirotuinen Remus s. 05.08.2012 - 12.02.2014

  • Kuvia