Uusi vuosi otettiin vastaan Javan luona. Minulla oli vapaa päivä, joten päätimme hyvissä ajoin käydä koirat ulkoiluttamassa kunnolla. Päätimme ajaa Espooseen luontopolulle ja siellä tulikin melkein kaksi tuntia tarpoessa. Vicke on aika tunnetusti kova ruoan perään ja tuolla reissulla se todisti, että ruoan perässä mennään vaikka läpi harmaan kiven! Javan emännältä putosi herkku lintutornin alustan väliin. Lintutorni oli rakennettu betonialustan päälle ja betonialustan päällä oli vielä puu"ritilä", jonka välistä namipala tipahti. Alustan ja ritilän välissä oli juuri ja juuri Vicken mentävä aukko. Vähän sen täytyi pohtia ja kokeilla miten sinne alle päästään, mutta snautserin periksiantamattomuus tuli taas tällä reissulla todistettua. Jos jotain halutaan, se otetaan keinolla millä hyvänsä.

Talvi tuli tänne sittenkin vihdoin ja viimein! Pakkasen puolelle ja hyvinkin kylmille ilmoille päästiin. Onneksi päätin kokeilla Vicken villapaitaa Maddelle niin sen ei tarvinnut palella kovissakaan pakkasissa. Tosin tassujäätymisiin se ei auttanut, mutta eipä tuo pentu kovin kauaa missään paikallansa pysy! Vicke sen sijaan ei niin innokkaana enää hypi ja pompi lenkin aikana, että sen tassuja palelsi todella helposti. Tossuja meillä ei vielä ole hankittu ja kun nuorempi koira oli repeilemässä liitoksistaan kovien pakkasten aikana, oli pakko lähteä kylmään ulkoilmaan. Vicke oli jo lyhyemmillä lenkeillä kävellyt yksi jalka ilmassa, joten jotain oli pakko tehdä. Koska siihen hätään tossuja ei voitu käydä ostamassa, piti sellaiset kyhäillä omasta päästä ja asunnon tavaroista.

Homemade tossut tehty kipsialusvanusta, sanomalehdestä, sukasta ja fun-flexistä (pääkallokuvoisesta tietenkin!).

Hirveästi ei tainneet nuo tossut menoa haitata.

Kissat ovat huomanneet, että asunnon paras tähystyspaikka on myös talon mukavin ja lämpöisin paikka. Pilli yleensä vain lämmittelee pyllyään, mutta Nio ottaa paikasta kaiken irti nukkumalla. Kukapa sitä kylmässä haluaisi nukkua? Tulipa tämä todistettua itsellenikin viime viikolla.

Viime viikolla kävimme Kuopion palvelus- ja seurakoiraharrastajien majalla muiden Onnentonttusten omistajien ja seuraeläinten kanssa. Reissuun pääsi valitettavasti vain Madde kun Vickelle tuli narttukoirien vaivat päälle estämään meno. Eipä se toisaalta hirveästi ketään haitannut. Vicke meni Javan luo hoitoon ja Madde pääsi emännän kanssa kahden reissulle. Nappasimme perjantaina mukaan road tripille Madden siskon Dooriksen ja sen emännän.

Lauantaina Madde pääsi ensimmäistä kertaa kokelemaan agilityä ja täytyy kyllä sanoa, että se oli meidän molempien mielestä todella hauskaa! Ohjaaja oli mitä parhain ja yhdessä tekeminen todella lähensi meitä roimasti! Reissulla muutoinkin oli todella hauskaa! Ainoa huono puoli koko reissussa oli se, että siellä oli todella kylmää! Mökissä, jossa minun oli tarkoitus nukkua, oli niin kylmä, että lauantaiaamuna lattialla olevan vesikupin pinta oli jäätynyt! Maddea ei hirveästi kylmä haitannut kun emäntä puki sille villapaidan päälle ja kutsui vielä sänkyyn viereen nukkumaan! Ja heti aamulla vielä sai kömpiä emännän päälle pusuttelemaan sen naamaa! Seuraavaksi yöksi siirryin vähän lämpimämpään paikkaan nukkumaan, mutta sielläkin piti nukkua koira varpaita lämmittämässä ja pipo päässä.

Lauantai aamuna oli Madden mielestä ihan parasta juoksennella sisarusten kanssa! Espoossa raunioreissulla Madde oli bondannut heti Dooris-siskon kanssa ja tälläkin reissulla Dooris oli ehdottomasti paras kaveri ikinä Madden mielestä! Madde oli koko reissun ajan paljon reippaampi kuin mitä se oli tähän asti ollut melkein koskaan! Sieltä myös kaivautui melkoinen kovapäinen kakara myös esille! Yhtään ei haittaa, sitä minä olin vähän toivonutkin.

Tänään sitten jatkoimme treenailu-uraamme Rally-Tokon parissa. Kolmen vartin treeni tuntui kyllä pienelle snakupennulle olevan melkein liikaa. Pidin taukoja jokaisessa mahdollisessa välissä ja selvisimme onneksi treeneistä kunnialla läpi. Sormet tosin eivät selvinneet ehjänä! Olin ottanut nameiksi itse kuivatettua naudan maksaa ja kanan kivipiiraa ja se oli vastustamattoman hyvää! Madde rouskutteli namien lisäksi minun sormia ja treenien jälkeen verta valui kynsinauhoista! Täytyy pikkuhiljaa alkaa opettamaan Maddea seuraamaan nätisti vieressä ilman sitä kättä naaman edessä.... Minun sormet eivät kestä montaakaan tuollaista treeniä ilman vakavia vauroita!

Yksi uusi, ihana asia tapahtui Kuopion reissun jälkeen: Madde taisi keksiä sisäsiisteyden tarkoituksen! Viikkoon ei ole tullut kuin yksi vahinko sisälle! JEEEE!

Niin, en muista mainitsinko toista Madden ihastuttavaa pissakäyttäytymistä? No, jokatapauksessa Madde on saanut päähänsä, että pehmeille alustoille on sallittua ja ihan parasta pissata. Madde on lirautellut minun sänkyyn pariin otteeseen (omaansa tietenkään ei kertaakaan), sohvalle useamman kerran kuin pari ja jos olen vahingossa sattunut tipauttamaan vaatekappaleen lattialle, siinä varmasti oli pissat seuraavan kerran kun siihen koski. Raivostuttavaa! Onneksi lääkekuurien jälkeen tämä on vähentynyt, kun suurin osa pissoista on tullut ulos.

Madde myös on jonkin verran pehmeämpi yksilö kuin Vicke. Tosin pehmeyteen saattaa vaikuttaa myös se, että meidän yhteiselo ei alkanut maailman parhaimmissa merkeissä. Olin todella rikki-poikki-väsynyt kolmivuorotyön aiheuttamista unihäiriöistä ja stressin- ja ärsytyksensietokyky oli aivan matalilla. Tästä johtuen emännän pinna oli hiuskarvan varassa ja kamelin selkä katkesi aika nopeasti. Kuinka voi pieni koiranpentu ymmärtää olla rennosti ja emäntäänsä luottavainen jos se käy kuin tuuliviiri omia fiiliksiään läpi ja reagoi melkein kaikkeen raivostumalla?

Olen tässä jo pidemmän aikaa mennyt itseeni ja miettinyt tapoja, joilla saisin Madden kanssa parannettua meidän yhteiseloa. Eipäs siinä hirveästi ole muuta tehtävissä kuin työskennellä omaa ärsyyntymistä pois ja pidentää taas pinnaa joustavammaksi. Niin, ja täytyis itseään myös muistuttaa, että se on edelleenkin pentu, joka ei vielä osaa juttuja ja että sille pitää opettaa jotta se osaa.

Madde on kyllä ihan täysin minun perään, toisaalta Madde on omaan makuun liian "perskärpänen" ja olenkin yrittänyt pidentää napanuoraa ja opettaa Maddelle, että kokoajan ei tarvitse perässä kulkea ja että osaan vessassa ja suihkussa käydä ilman että se tulee mukaan.

Ahdistuksia Maddella kyllä on, ja vaihtelevilla reaktioilla eroahdistunut yksilö on kyseessä. Reaktiot vaihtelee haukahtelusta sisälle pissaamiseen ja yleiseen ahdistuneeseen olotilaan. Olen joutunut vähän hakemaan tuota tapaa miten jättää pentu kotiin niin että se on mahdollisimman rauhallinen. Aluksi oli koko kämppä vapaata riistaa, mutta sitten tajusin, että rajoitettu tila on parempi. Paikka on vaihdellut olohuoneesta keittiön kautta makuuhuoneeseen. Makuuhuone toimii parhaiten, koska siellä on muutenkin aina joutunut olemaan rauhassa ja nukkua, mutta täytyy väsäillä jonkinmoista aitausta koska muutoin sänky olisi täynnä pissaa.

Marraskuussa tuli käytyä Onnentonttusten tapaamisessa Espoon raunioilla. Päästiin mukavin määrin treenailemaan raunioilla ihmisen etsimistä ja kaikilla koirilla oli aikasta taitavat nenät päässä. Madden sisarusten kokoerot olivat aika laajat ja ulkonäötkin eivät enää olleet niin samasta muotista valettuja. Pennuilla oli alkuun vähän jännityksiä, mutta siitä päästiin yli aika nopeasti. Vicke otti heti roolikseen komennella pomppivia ja juoksevia pentuja oikein äänekkäästi ja pentuisia vähän sellaiset jännitti.

(Vicken mielestä on ok mennä etupenkille odottelemaan omaa vuoroansa suoriutua radalle.)

Hampaiden vaihtuminenkin on saatu suoritettua meidän taloudessa kiitos raivokkaan leikkimisen ja riehumisen. Madde oli kuitenkin onnistunut halkaisemaan toisen yläleuan kulmahampaan pystypäin poikki ja hampaan ydin oli ikävästi näkyvissä. Ennen asialle ei oltaisi tehty mitään, mutta nykyään suositellaan hampaan poistamista, sillä siitä infektiot pääsevät todella helposti verenkiertoon. Ydin oli niin pahasti näkyvillä, että en uskaltanut ottaa riskiä asian suhteen ja sovimme poistosta heti lähipäiville. Madde heräsi hyvin operaation jälkeen, vähän sekavana, mutta muutoin ihan hyvin. Kotimatkalla Maddella iski autossa hätä ja väänsi sitten mukavat kakat ympäri auton takakonttia. Kurvasin sitten kaupan pihaan ja takaikkunasta näin seinään nojailevan Vicken ja ovea avatessani Vicke ei voinut itselleen mitään vaan tunki päänsä takaluukusta pihalle melkein koomisen näköisenä.

Ennen tuota hammasoperaatiota jouduttiin käymään turvonnutta silmää näyttämässä lekurissa. Yksi ilta leikkasin kissojen kynsiä ja Madde tuli tietenkin osallistumaan toimenpiteisiin. Päätin leikata samalla Maddenkin kynnet kun se niin tuli tarjolle siihen ja nappasin pennun syliin selälleen. Kynsien leikkuun jälkeen kiinnitin huomiota siihen, että Madde siristeli toista silmäänsä. Ihmettelin asiaa ja tarkemmalla tutkinnalla huomasin koko silmän olevan turpea ja kipeä. Ensimmäisenä tuli mieleen, että aiemmin päivällä lenkillä olin osunut keppiä heittäessäni aika kovaa Madden naamaan ja turvotus yms oli siitä johtuvaa. Kurvasin eläinlääkärin pakeille ja siellä oli toinenkin silmä turvonnut, diagnoosina allerginen reaktio ja värikalvon tulehdus. Ennen kynsien leikkausta olin tarjonnut kissoille ensimmäistä kertaa kunnollista kissanminttua ja tietenkin Madde oli osallistunut tähänkin toimitukseen. Outoa, mutta aika varmasti totta, Madde on allerginen kissanmintulle.

Madden hampaiden vaihtuminenkin tosissaan meni jo ohi ja onneksi sen uhreiksi ei monikaan asia joutunut. Lelulaatikko ja rikkinäinen kissanraapimapuunosa ja fleecetakki, jota en koskaan edes pidä muualla kuin kotona ja aina auki.

Meidän lauma on aikalailla lähentynyt ja kaikki tulee toimeen kaikkien kanssa. Pilli (vasemmalla) ei ihan aina osallistu tuon kolmikon puuhasteluihin, mutta silloin tällöin kyllä.

Yhden kerran lenkillä huomasin puun joka näytti kiivettävältä, laitoin tuumasta toimeen ja mikä on rakkaan koirani ajatuksena tässä toimenpiteessä? Hyppään alimpaan oksaan kiinni ja yritän katkaista sen! Onneksi Maddekin osaa omia sekoilujansa lenkillä järjestää ettei vaan kukaan pääse kuvittelemaan että se on jotenki rauhallinen ja fiksu.

Madden ensimmäinen bussireissu sujui hienosti. Vähän erikoiset äänet oli outoja ja hassusti ovet avautu useampaan otteeseen ja kuitenkaan niistä ei saanut kulkea...

Olen ollut useasti kateellinen koirien omistajille, jotka voivat laittaa koiransa pitämään ihan mitä tahansa suussa onnistuneesti. Meillä Vicke on erikoistunut työkalujen pitelemiseen ja päätinkin viime kuussa edetä ruoka puolelle. Yllättävän vähän oli ongelmia opettaa tuota ahnetta koiraa pitelemään ruokaa syömisen sijaan!

Yksinolo on meillä tosissaan aikamoinen ongelma tällä hetkellä ja perässä täytyy varjon lailla kulkea. Ajattelin, että saisin suihkukaverin jättämään minut rauhaan jos vain otan sen suihkun alle, mutta tuota piskiä ei suihkussa olo haittaa laisinkaan! Viimeksi tänään oli jo hyppäämässä ammeeseen kaveriksi, mutta onneksi sain sen estettyä sillä olin juuri huuhtelemassa hiusväriä päästä pois!

Päätin tänä jouluksi ostaa meille joulukuusen. Ystävät ja kollegat yrittivät minua vähän estellä tässä asiassa, mutta päätin kuitenkin pitää pääni (vähän niin kuin aina) ja ostin kuusen ja koristeita. Tähän päivään mennessä kuusi ei ole pyörtynyt, räjähtänyt, kaatunut, hyökännyt tai tehnyt muuta outoa meidän taloudessa. Havusia on tiputellut ja alimmat pallot eivät oikein pysy paikoillaan, mutta muutoin ihan mallikkaasti on mennyt elo kuusen ja eläinten kanssa.

Taitaa olla pentu emänsä näköinen.

Rokotuksilla.

Paljon ollaan käyty Javaa tapaamassa ja ensimmäisen kerran jälkeen Java ja Madde ovatkin aivan ihastuneita toisiinsa. Madde ei meinaa pysyä pöksyissään kun tajuaa, että ollaan menossa Javaa ja Javan emäntää katsomaan. Viime kerralla otin vähän videokuvaa Madden ja Javan leikistä.

Peltokuvat ottanut Javan emäntä.

Javan ja tytsyjen luukestit. Ihmiset seurailivat elokuvaa ja koirat mutustivat luita.

Karvojen menettämisen jälkeen Vicke on ollut välillä kylmissään, joten kyllä nausteria täytyy auttaa pysymään lämpimänä. Vickellä on siis päällä minun itse omin kätöseni kutoma villapaita ja päiväpeitto vielä varmistamassa lämpöisenä pysymisen.

Yllätin Vicken myös yksi ilta seuraamasta telkkaria. Toki jotkut koirat seuraavat eläinaiheisia ohjelmia, mutta tämä piski päätti katsella American Chopper-ohjelmaa ihan lumoutuneena.

Outo piski!

Mamma ja tytär väsyneenä.

Hirveästi olisi kiva jos tämä pentuaika olisi jokapaikkaan pissaamisen ja terävien naskalihampaiden osalta jo ohi. Millään ei jaksaisi käyttää tuota pentua pihalla minimissään kuusi kertaa päivässä ulkona ja siivota vielä saman verran pissaa sisältä! I mean come on! Kävin suihkussa ja sinä aikana tuo pentu oli tehnyt kolmet pissat, enkä edes ollut missään maratonisuihkussa vaan maksimissaan vartin verran suihkun alla! Mistä ihmeestä se kehittää tuota pissaa!?

Vicken meininkikin alkaa pikkuhiljaa rauhoitumaan. Aiemmin kivusta/kolotuksesta aiheutunut käskyistä piittaamattomuus tuli takaisin ja tilanne meni siihen asti, etten voinut pitää koiraa ollenkaan vapaana. Järki melkein meni Vicken kanssa eikä oma unenpuutteesta johtuva ärtyneisyys auttanut laisinkaan. Mietin pääni puhki miksi käytös oli muuttunut, miten saisin muistutettua Vickelle käytöstavat ja miten itse onnistuisin olemaan rauhallisemmin konfliktitilanteissa.

(Sivunoottina voisin mainita, että tällä hetkellä työasiat ovat olleen hyvinkin yksityiselämää kuormittavia ja stressi on saanut minulle aikaan univaikeuksia. Olen kuukauden-pari saanut nukuttua keskimäärin 5h/yö. Vähäisestä unesta johtuen olen ollut sairaan väsynyt ja todella ärtynyt. Aikaisemmin uskomattoman pitkä pinnani on lyhentynyt huomattavasti. Onneksi (jos näin voi sanoa) tuli työtapaturma, jonka johdosta olen ollut sairaslomalla parisen viikkoa ja olen saanut nukuttua hyvin ja taas kärsivällisyyteni takaisin.)

Pohdiskeluitteni johdosta päättelin, että osaksi Vickeä ahdistaa minun ahdistus ja osaksi sitä ärsyttää ainainen pennun paapominen (vaikka olen yrittänyt tasapuolisesti antaa molemmille huomiota, pentu saa luonnollisesti enemmän huomiota kun on sille niin paljon opetettavaa). Päätin sitten alkaa lenkittelemään koiria erikseen ja antaa Vickelle paljon enemmän huomiota - ja toki itse pitää ärsyyntymiseni kurissa. Onneksi kuitenkin edellisessä postauksessa mainitsemani Madden suolen räjäytys yksinollessa olikin vain epänormaalia eikä normaalia.

Aluksi kokeilin päivän pitkän lenkin jälkeen jättää Madden kotiin noin viideksi minuutiksi ja lähteä Vicken kanssa ulos pyörähtämään. Laitoin videon kuvaamaan Madden reaktiota yksin jäämiseen ja lopullinen yksinoloaika oli noin seitsemän minuuttia. Laitoin myös portin eteisen ja olohuoneen väliin jos Madde päättää saada ärtyneen suolen, suolen sisältö ei ole ainakaan makuuhuoneessa ja sisälle on helpompi tulla ilman jaloissa pyörivää pentua.

Ensimmäisen pari minuuttia Madde oli ihan tietämätön yksinolostaan. Loppuajan Madde istuskeli portin edessä rauhallisesti ja kaksi pienenpientä piippausta kuului koko aikana. Ei paha laisinkaan.

Seuraavalla kerralla päätin repäistä ja käydä molempien koirien kanssa erikseen lenkit. Kävin aluksi Madden kanssa tunnin lenkin ja sen jälkeen sama lenkki suoritettiin Vicken kanssa. Laitoin taas videon kuvaamaan Madden reagointia. Taas kerran ensimmäiset muutamat minuutit Madde oli tietämätön meidän lähdöstä. Seuraavat parikymmentä minuuttia Madde käyskenteli keittiön ja portin välillä ja sen jälkeen Madde päätti mennä nukkumaan.

Vickekin oli todella tyytyväinen kun pääsi minun kanssa lenkkeilemään kahdestaan ja käskyjen totteleminenkin oli ihan toista luokkaa. Nyt olemme voineet lenkkeillä taas kaikki samaan aikaan ja Vickellä on pysynyt korvat menossa mukana.

Vicke ja pentu tulivat kotiinkuljetuksella ja niitä pentuja tulikin muutama ylimääräinenkin. Vicke pääsi yöksi hermolomalle Javan luokse ja oli kuulemma käyttäytynyt siellä todella hienosti. Pennut ottivat talon haltuun heti hyvin rohkeasti ja kissojakin mentiin hyvin rohkeasti seurailemaan ja tutustumaan.

Kun ylimääräiset pennut lähtivät omiin koteihinsa sain rauhassa tutustua uuteen tulokkaaseen. Nimiä ei tullut edes tuumailtua kun se vain näytti niin Maddelta. Madde ihastui heti Nioon ja Niokin oli aika kiinnostunut Maddesta.

Madden kanssa aloitettiin heti hihnalenkkeily ja "elämäntapa" harjoittelu. Madde joutui heti töihinkin mammakoiran kanssa ja "yksinolo" onnistui hirveän hyvin. Madden mielestä lenkkeily on ehkä parasta ikinä ja näin melkein kaksitoista viikkoisena jo melkein vaatii joka päivä tunnin lenkkejä. Vähän tuli yllätysenä kuinka aktiivinen tuo pentu oikein on kun en muista Vicken olleen noin energinen.

Hirveän rohkeakin tuo pentu on. Vähän saattaa asiat jännittää, mutta Madden reaktio siihen on istahtaa ja seurata tapahtumien kulumista. Ainakin tähän mennessä pentu on juuri sitä mitä odottelinkin ja toivoinkin uudesta lauman jäsenestä.

Vähän ensimmäisellä lenkillä Maddea jännitti tienposkessa oleva vihreä laatikko, joka ei liikkunut mihinkään, mutta hetken houkutuksella sitä uskalsi miennä katsomaan.

Emännän syli on paras syli.

Vickellä on ollut vähän hankaluuksia ja on aiheuttanut minulle vähän huolia. Alkuun huomasin epänormaalin ärtyneisyyden ja sitten ärsyttävän tavan olla välittämättä minun käskyjä. Lopulta löysin kipupaikan hartioiden välistä joka aiheutti oudon käytöksen. Parin päivän kipulääkekuurilla ja hieronnoilla pääsimme onneksi siitä ohi hyvin. Vicken turkkikin kaipaisi vähän parannusta ja trimmailinkin sen pari viikkoa sitten. Mammana olo oli vienyt kaiken pohjavillan siltä, joten nyt Vicke on aikalailla kalju.

Hieronnan jälkeen on hyvä nukahtaa viltin alle.

Olen hirveän ylpeä tuosta pennusta ja varsinkin sen oppimiskäyrästä. Vielä ei hirveästi mitään treenejä olla järjestetty, mutta nämä normaalin elämän pelisäännöt on oppinut todella nopeasti! Luoksetulo on ollut aika lailla alusta lähtien hyvin vahvaa. Nyt Madde on oppinut jo vähän kärsivällisyyttä eikä enää tarvitse saada kaikkea heti.

Vähän meidän täytyy vielä harjoitella yksin jäämistä. Vicken kanssa Madde jää aika rauhallisena odottelemaan, mutta jos olemme Vicken kanssa molemmat pois, ahdistus on niin suurta, että täytyy räjäyttää suolensa sisältö makuuhuoneeseen.

Ensimmäisen kerran näin kävi kun puuhastelimme Vicken kanssa eteisessä oven takana temppujen parissa ja toisen kerran kun vein koirat erikseen lenkille. Onneksi Madde oli kuitenkin yrittänyt sihdata papereille niin ei tarvinnut hirveästi siivota. Muutamaan otteeseen ollaan harjoiteltu tuota yksin oloa ja se on mennyt ihan hyvin. Maddea ei niinkään haittaa olla Vickestä erossa kun Vicke saa olla eri huoneessa ja oven takana eikä yhtään ahdista. Ilmeisesti Madde on ottanut minut omakseen kun minusta erossa olo on ahdistavaa.

Kasvattajan sivuilla on paremmin päivittelyä uusista Onnentonttusista ja niiden elämän kulusta.

Vicken lähteminen kasvattajalle ei ole ollut hankalaa pelkästään minulle vaan myös Niolle. Nio kehitteli itselleen idiopaattisen kystiitin kun Vicke oli ollut poissa viisi päivää. Jännittelin Vicken synnytyksen aloittamattomuutta ja suunnittelin että lähden vielä ajelemaan Joensuun suuntaan jos ei se koira keksi oikeasti aloittaa poikimistaan, mutta huomasin Nion käyvän tekemässä pieniä pissoja laatikkoon. Kävimme Nion kanssa hakemassa sille kipulääkettä ja sen jälkeen vointi oli parempi. Koska idiopaattisessa kystiitissä tärkeää on aktivointi ja stressinpoisto, kävimme Nion kanssa kävelyllä seuraavana yönä. Nio innostui kipulääketokkuroissaan oikein kunnolla kävelemään ja kävimmekin läheisessä puistossa Nion kanssa kääntymässä.

Nion olo alkoi onneksi heti kipulääkityskuurin aloituksen jälkeen paranemaan ja elämä hymyili taas. Ainoa mikä tällä hetkellä ei ole niin hyvin kuin normaalisti, on Nion syöminen. Nio on vähentänyt taas syömistään samalla tapaa kuin viimeksi kun Vicke oli poissa kotoa pidemmän tovin.

Pillissä taas ei mitään erikoisia muutoksia koiran reissulle lähtö ole aiheuttanut, mutta Pillille Vicke ei olekaan ollut aina kaverina niin kuin Niolle. Molemmat kissat kyllä ovat vähän enemmän hellyydenkaipuisia kuin aiemmin. Niolla on nykyään tapana hypätä eteisen penkille ja kavuta sitä kautta syliin ja olkapäälle kehräämään ja antamaan rakkautta emännälleen. Pilli taas pyörii jaloissa kehräten ja mau'uten ja Pilli myös välillä nousee jalkaa vasten ja yrittää kavuta syliin.

Nio onnistui kehittelemään itselleen vielä toiseen otteeseen kystiitin pari viikkoa sitten. Nyt ei onneksi suurempia dramaattisuuksia ole tapahtunut kissojen elämässä.

Vickestä tuli kuin tulikin aivan mainio mammakoira niin kuin epäilinkin. Tunnollisesti se hoiti lapsosiaan siihen asti kunnes pennut alkoivat syödä kiinteää. Sen jälkeen Vicken on pikkuhiljaa delegoinut lapsosten hoidon kasvattajalle. Eilen tuli ilmoitus kasvattajalta, että Vicke on jo lopen tylsistynyt mammarooliinsa. Onneksi enää muutama päivää täytyy emännän ja koiran "kärsiä" erostaan, sillä Vicke ja uusi pentu tulevat kotiin keskiviikkona ja koiraleskeys loppuu siihen!

Tosin, Vicke kyllä menee muutamaksi päiväksi Javalle hoitoon. Kasvattajan kertomasta päätellen Vicke vähän kaipailisikin "hermolomaa" pennuista ja itse saan rauhassa tutustua lauman uuteen tulokkaaseen. Hirveästi ei huvittaisi sitä enää hoitoon laittaa, mutta pidemmän päälle se on ihan fiksu idea. Vickekin varmasti nauttii siitä, että pääsee vähän eroon naskalihampaisista termiitti-terroristi-nausterinaluista!

Olen käynyt muutamaan otteeseen katsomassa Vickeä (ja vähän pentujakin) Joensuussa ja viime kerralla pentujen ollessa 6,5viikkoisia iältään. Vicke oli vähän tylsistyneen oloinen vaikka lenkkeilyä on ollutkin yms, ja oli vähän ääliömäinen. Emännällä meinasi mennä todellakin hermot piskin käyttäytymiseen, mutta eiköhän koirakin normalisoidu kun meidän meno normalisoituu myös.

Melkein 7viikkoiset pennut olivat kyllä aikamoisia termiittejä ja hirveästi niillä riitti virtaa. Kasvattaja oli viettämässä omaa lomaansa koiralauman kanssa mökillä ja pennutkin pääsivät nauttimaan järvimaisemista ja ulkoilusta ihan täysin rinnoin! Minusta ei vain ollut kovin hauskaa kun tusinan verran nausterinalkuja lähtivät seikkailemaan kaikki ihan eri ilmansuuntiin. Yrittää siinä nyt sitten seurailla etteivät ne taita niskojaan tai syö jotain sopimatonta (enpäs ole aiemmin ollut niin ahdistunut omasta sienitietämättömyydestäni kuin silloin) tai änkeä itseänsä jonnekkin ei-nausteripennulle-sopivaan paikkaan!

Monet kavereistani ovat kyselleen jo pennun nimestä. Vitsillä olen heittänyt, että siitä tulee Madde (niin kuin prinsessa Madeleine, sillä Vicke on prinsessa Victorian mukaan nimetty), mutta nyt ahdistaa suunnattomasti, että lauman uudesta tulokkaasta tulee Madde! Ei, ei, ei, ei! En tahdo koiraa, jonka nimi on Madde, mutta se vaan sointuu aika hyvin Vicken kanssa. Tosin, Vickelläkin oli paljon erilaisia nimiä mietinnässä ennen kuin se tuli kotiin ja päädyin IHAN erilaiseen nimeen kuin alunperin suunnittelin. Toivottavasti tälläkin kertaa pennun saadessani päähän tulee salaman lailla mieleen jokin ihan eri nimi!

Alunperin oli suunnitelmissa, että valitsen itse pennun joka minulle tulee, mutta kun tajuttiin että pentuja on NIIN PALJON ja itse näen niitä pentuja vain pienen hetken, päädyimme siihen suunnitelmaan että kasvattaja saa valita minulle (ja muillekin) sopivan pennun. Valitsihan hän jo ensimmäisellä kerralla maailman parhaimman koiran ikinä minulle!

Huoh! Onneksi on enää neljä päivää siihen, että Vicke pääsee lähemmäs kotia ja pentukin tulee tutustumaan uuteen perheeseensä! Koiraleskeys ei sovi minulle, ei sitten lainkaan! Tietenkinhän siinä laiskistui ihan järkyttävästi kun lenkittäjä lähti pois. Ei sitä tullut hirveästi lenkkeiltyä ilman koiraa. Vähän yritin pari viikkoa sitten aloittaa ilman-koiraa-lenkkeilyn, mutta ei siitä sitten tullut mitään. Flunssa kun iski päälle, niin sen jälkeen taas unohtui lenkkeilyt. Onneksi pian taas pääsee lenkkeilemään mukavassa seurassa!

Alla kuvia Joensuu reissuilta:

Ensimmäinen reissu ja pennut aivan pieniä!

Toisella reissulla pennut olivat jo kolme viikkoisia ja harjoittelivat hurjasti jalkojen käyttöä ja leikkimistä

Kolmannella reissulla pennut olivat jo 6,5 viikkoisia ja virtaa oli aivan mahottomasti!

Emäntä yritti vähän hieroa mammakoiran jumittuneita lihaksia laiturilla, mutta Vicke oli vähän sitä mieltä, että mielummin olisi puuhastelemassa jotain muuta.

Vicke kotiutuneena astutusreissulta.

Nion mielestä ihan ok tähystyspaikka.

Loma aloitettiin maalaamalla loppukin asunto, eli makuuhuone. Vicke oli alkuraskaudesta niin mukavuudenhaluinen ja auringonhakuinen, että sitä ei laisinkaan haitannut, että siirtelin sänkyä ja laitoin patjoja sen päälle.

Vicken ultraäänitutkimus suoritettuna ja tiineys varmistettuna. Ensimmäisestä astutuksesta 30 vuorokautta.

Loma tuli tässä lusmuiltua (valitettavasti) jo ja töihin on palattu. Loman alkuun kävin ostamassa meille ihkaensimmäisen auton ja Vicke on ainakin nauttinut auton ostamisesta.

Loman alkuosa tuli vietettyä työkaverin mökillä ja täytyy sanoa, että se oli AIVAN MAHTAVAA! Mökki oli sellainen mummonmökki, jossa ulkohuussi ja puulämmitteinen sauna järven rannalla, jossa vesi pumpataan järvestä ja lämmitetään itse. Kyllä tämä emäntä nautti olostaan siellä!

"Huh!?" Näin hölmistyneeltä voi emäntä ja koira näyttää, kun on koko päivä vietetty järvessä.

Vickekin oli todella innostunut mökkeilijä ja varsinkin, kun sai järvessä olla uimassa ja leikkimässä vesileluilla vaikka päivät pitkät! Illalla emäntä lämmitteli saunaa ja tämä minun nausterini oli aikamoinen saunailija myös! Vicke tuli perässä saunaan, kapusi ylälauteille, istui tai makasi siinä siihen asti (täytyy mainita vielä, että läähättämättä), kunnes olin löylyni heitellyt ja tarpeeksi lämmin olotila saavutettu. Sen jälkeen järveen ja nausterihan ei emäntäänsä jätä, vaan uiskenteli vieressä siihen asti, kun oli saunan lauteille emännällä halu päästä.

Kissojenkin mieleen oli mökillä käyminen. Nio oli heti innoissaan, kun pääsi valjaissa juoksentelemaan pihalla ja metsästellä lentäviä öttiäisiä. Alkuun Pilli oli ihan paniikissa suuressa maailmassa ja yritti sisälle piiloon tai talon alle. Pillin piti tietenkin sisällä huutaa sitten sitä, että hänet on hyljätty. Onneksi muutaman päivän jälkeen Pillikin alkoi nauttimaan ulkoilusta ja varsinkin kun emäntä oli hirveä kiusaaja ja järjesti shokkiterapiaa käyttämällä kissoja järvessä myös!

Vicken mielestä on normaalia yrittää kaivautua aamulla emännän kainaloon.

Leveä haara-asento ja laineita päin!

Vatsa on pyöristynyt aika paljon vaikka on ensimmäisestä astutuksesta 42 vuorokautta.

Kävimme myös kotopuolessa kääntymässä muutaman päivän ajan ja kisuleilla oli aivan mahtavaa tuijotella kaikkia niitä lintuja ja oravia ikkunasta mitä täällä ei niin paljoa ole verrattuna Etelä-Pohjanmaahan. Kotopuolessa aiheutimme shokkiterapiaa oman äitini käppänille, kun tulin ison koiran kanssa kylään ja toin vielä mukanani pari kissaa. Kävimme sitten koko koiralauman kanssa myös hevostallille ja ilmeisesti Vicke aika hyvin muisti viime kerran (noin kolme vuotta sitten) sähköpaimenesta saaneensa iskun, kun tällä kertaa hevoset eivät kiinnostaneet lainkaan.

Vicke ja äidin käppänä Bertta.

Vicke tosissaan on todistetusti tiineenä ja röntgenissä nähtiin 9-10 pentua! HERRANJUMALA! Pienoinen shokkihan siinä tuli ja hiki nousi pintaan. Kyllähän sitä vatsan kasvamisesta ja muusta osasi jo arvata, että useampi pentu siellä on, mutta 9-10! Vitsillä vaan heitin Vickelle, et miten läppä ois jos saatais 10 pentua, mutta mun pitäis jo osata olla leikkimättä tällaisilla asioilla, ku tuo piskihän tekee sitten niin.

Painoa on tullut noin 20% lisää viime punnituksessa ja melkein olisi voinut tulla enemmänkin, mutta en ole uskaltanut kovinkaan ronskilla kädellä ruokaa laittaa penturuokaa vielä. Ruokintakertoja lisäsin nyt semmoiseksi neljäksi-viideksi ja yritän pitää aktiivisena Vicken heittelemällä ruokaa vähän ympäri asuntoa. Välillä tuntuu, että Vicke mielummin jäisi kotiin nukkumaan kuin lähtisi ulos, mutta Vicken surkuksi ulkona täytyy käydä, varsinkin kun juominen on lisääntynyt jonkin verran.

Jouduimme hylkäämään portaissa kävelyn nyt viime viikolla, kun portaat ovat sen verran liukkaat ja masu alkaa olla aika iso, joten kompurointia tapahtui. Aluksi Vicke oli sitä mieltä, että hissillä kulkeminen on nössöille ja yritti viedä minua portaiden luo, mutta nyt se on tajunnut, että on kivempi ja mukavampi kulkea hissillä.

Alkuun meillä oli tosissaan suunnitelmissa, että Vicke saisi poikia täällä minun luonani ja noin viiden viikon iässä siirtäisimme pennut ja emän kasvattajan luokse, mutta nyt kun omat työvuoroni ovat todella rankat, että mietin jo, että miten jaksan pelkästään ne tehdä, ja pentujen määrä oli niin suuri, muutimme suunnitelmaa. Vicke lähtee ensi viikon aikana kasvattajan luokse ja siellä Vicken ja pentujen on helpompi olla, kun siellä on kasvattajalla helpompi tehdä etätöitä yms.

Vähän ahdistaa ajatus olla erossa monen monta viikkoa, mutta ei voi ajatella pelkästään itseään, vaan pitää miettiä mikä on parasta emälle ja pennuille.

Tämä ei ollut ihan sitä mitä ostin IKEASTA, mutta aika hyvä silti.

50 vuorokautta.

55 vuorokautta. Nisät ylemmässä kuvassa kasvavat hurjaa vauhtia, kuten vatsakin.

Muutettiin sitten koko lauman kera helmikuun alussa uuteen lukaaliin Vantaan Koivukylään. Lukaali on pohjapiirrustukseltaan melkein täydellisesti samanlainen kuin edellinen. Uudessa asunnossa on parempi keittiö, mikä on IHANAA! Kylpyhuone vaan on rumempi ja siellä on amme. Parveke saa myös miinuspisteitä sillä, ettei se ole lasitettu. Olenkin jo ostanut tarvikkeet, että voisin laittaa parvekkeelle verkon, että kissat saavat olla vapaasti siellä, mutta vielä en ole jaksanut askarrella sen parissa.

Koivukylän lenkkeilymaisemat ja alueet ovat kyllä todella hyvät ja ollaankin Vicken kanssa käyty kiertelemässä vähän siellä ja täällä. Ollaan myös käyty yhteislenkeillä vähän ahkerammin Javan ja Javan emännän kanssa, kun meillä on nykyään välimatkaa vain muutama hassu kilometri.

Helmikuussa käytiin Vicken kanssa tapaamassa muita Onnentonttusia ja Vicken kasvattajan Turussa. Oli hirveän kiva nähdä muita keskikokoisia snautsereita, kun niitä niin harvoin näkee. Tulipas siellä myös pitkästä aikaa treenailtua agilityä ja emäntä oli enemmän hukassa kuin Vicke! Tuli ihan ihmeellinen tyhjä aukko pään sisälle ja unohdin melkein kaiken mitä ikinä agilityssä ollaan opittu ja harjoiteltu! Vickehän oli ihan innoissaan ja yhdessä vaiheessa sillä meni hermot mun miettimisiin ja pohtimisiin, että se alkoi itse juoksentelemaan ympäri rataa ja oli "kuuro" mun komennuksille. Välillä vaan vilkaisi mun päälle sellaisellä "ähhähhähhhähhhäääää! Et saa mua kiinni!" ilmeellä. Itsellä tietty oli vähän vieraskoreutta, etten ottanut niin kovaa komentoa käsiin aluksi, kunnes kasvattaja sanoi, ettei tartte olla vieraskorea. Vicke juoksi putkeen, juoksin putken suulle ja nappasin koiran melkein ilmasta kiinni ja laitoin kyljelleen. Vicken ilme oli ihan hölmistynyt ja harmistunut, kun ei saanutkaan enää jatkaa perseilyä. Sen jälkeen jatkettiin treeniä taas minun sääntöjen mukaan. Meistä otettiin myös videokuvaa treenin kulusta ja oli tosi kiva jälkeen päin katsoa miten suoriuduttiin. Täytyy katsoa jos saisin tänne ladattua jossain vaiheessa videokuvaa (täytyy myös saada paljon muutakin tänne ladattua, kunhan löytäisi ajan sille!)

Helmikuussa tavattiin myös kaverin uusin tulokas australianpaimenkoira Milo. Milon kanssa leikkiminen oli Vicken mielestä todella kivaa ja Vicke oli melkein euforisessa tilassa Milon kanssa leikkiessä. Normaalisti Vicke inhoaa jos sen parrassa roikutaan, mutta Milon kanssa se ei haitannut laisinkaan.

(Liikkuvista kohteista on hieman hankala saada hyviä kuvia kännykän kameralla!)

Maaliskuussa käytiin koko lauman kanssa hankkimassa rokotukset taas vuodeksi kuntoon. Pojat osasivat myös olla todella nätisti häkissä ja kuulemma olivat kovasti yrittäneet osallistua muiden kissojen hoitoon päivän aikana. Pillille suositeltiin hammaskiven poistoa, joten täytyisi sekin saada kuntoon ja alkaa harjaamaan kunnolla niitä hampaita. Olemmekin silloin tällöin harjailtukin hampaita ja täytyy nyt ottaa se kunnolla asiaksi, ettei tarvitse käydä hampaita joka välissä hoidattamassa eläinlääkärillä.

Maaliskuussa meillä oli myös viikonloppu hoidossa kelpie-herra nimeltä Touko. Touko oli hyvin herrasmiesmäinen ja tuli minun neidin kanssa todella hyvin toimeen. Pojatkin pitivät Toukosta, kun Touko osasi olla hienosti niiden kanssa.

Pääsiäisenä taas sitten saatiin hoitoon Java ja Javan siivekkään kumppanin Jakon. Jako oli todella mielenkiintoinen televisio pojille ja Vickekin meni ihan sekaisin Jakosta, vaikka Jako on ollut tuttu jo entuudestaan.

Java oli vähän enemmän stressaantunut maisemanvaihdoksesta kuin Jako, mutta siltikin käyttäytyi ihan hyvin. Poikien kanssa oli vähän jänniä tilanteita, kun Javasta kissat oli jotain todella jännää ja Javan energiat oli aika korkealla ja Jako taas oli niiden mielestä todella jännä ja kisut olisivat halunneet tehdä Jakon kanssa tarkempaa tuttavuutta. Onneksi on noita huoneita tässä kämpässä ja ovia, joita voi sulkea jotta yhteiselo sujui helposti! Päivän Jako sai viettää olohuoneessa ja kaikki ovet olivat aikalailla koko ajan auki. Vain jos Javan mielentila meni niin kierroksille, laitoin kissat eri huoneeseen. Yöllä Jako sai nukkua eteisessä, kissat olivat olohuoneessa ja minä nukuin koirien kanssa makuuhuoneessa.

Vicken kanssa olemme treenailleet aika paljon tavaroiden nostamista ja Vickestä on tullut todella hyvä apukoira. Sain myös aikaiseksi hankkia maalaustarvikkeet ja Vicke oli todella hyvä apulainen tavaroiden kantamisissa.

Kävimme toukokuun puolella kaverin luona tapaamassa dalmatianpentua nimeltä Elliot ja Elliotin isosiskoa Lyyraa. Vicke kyllä tykkää pennuista ihan hirveästi, mutta Elliot taisi olla vielä sen verran pieni, että Vickeä jännitti leikkiä sen kanssa.

Tässä on ollut jo pidempään juttelua Vicken kasvattajan kanssa Vicken astuttamisesta ja nyt tälle kevät-kesälle olisi pentuja tilattu Vickeltä. Mietin todella pitkään astuttamisen plussia ja miinuksia ja vihdoin päädyin siihen, että otan tietoisen riskin ja astutan Vicken. Enimmiten päässä on ollut kauhukuva Vicken menettämisestä synnytyskomplikaatioihin. Puntaroin ja puntaroin asiaa melkein kaksi vuotta, kunnes tein lopullisen päätöksen asiasta. Olimme jo kasvattajan kanssa puhuneet, että Vickellä on ollut aina kellontarkat juoksut, viiden kuukauden välein ja odotimme juoksuja maalis-huhtikuun vaihteeseen. Kasvattaja oli katsonut Vickelle uroksen ja kaikki oli suunniteltu tämän mukaan. Otin myös omat lomani siten, että olisin aika hyvällä säkällä lomalla pentujen syntymisen aikaan ja olin vielä anonut muutaman viikon palkatonta vapaata, jotta voisin olla nelisen viikkoa pentujen ja Vicken kanssa kotona.

No, maaliskuu tuli ja meni, kuten myös huhtikuu, mutta juoksuja ei kuulunut. Helmikuussa Onnentonttusten treffeillä oli yksi uros, joka juoksenteli hyvin innokkaana Vicken perässä, mutta Vicke ei ollut sellaisista innostunut. Toukokuu kun läheni lähenemistään ja suunnitellut aikataulut olivat menneet ihan päin honkia, mutta Vicke ei suostunut juoksemaan. Kasvattaja ehdotteli hiljaisia juoksuja, mutta Vickellä on aina ollut hyvin selkeät juoksut ja se on aina ilmoittanut niistä todella hyvin, Vickellä on ollut myös hyvin selkeät valeraskausoireet myös juoksujen jälkeen eikä sellaisia ollut tullut. Emännällä alkoi jo ahdistuskäyrä nousemaan maksimaalisiin korkeuksiin, kun juoksuja ei kuulunut ja alkoi miettimään kaikenlaisia sairauksia ja suunnitteli eläinlääkärien kiusaamista ja häiriköimistä kaikenmoisilla kysymyksillä ja tutkimuksilla.

Vihdoin viimein juoksut alkoivat yövuoron aikana maanantain (11.5) puolella 2:00 jälkeen (olin käyttänyt tuolloin pissulla ja silloin peti oli puhdas) ja siitäkös emäntä ilostui ja melkein onnenkyyneleitä tirautti! Laitoin kasvattajalle viestiä ilouutisesta, mutta olin jo aikalailla kuopannut koko astutusasian ja pentujen saannin tälle vuodelle kun juoksujen alku meni niin pitkälle. Harmitti ihan suunnattomasti, mutta minkäs sille voi, että suunnitelmat ei menneet niin kuin piti.

Loppujen lopuksi kasvattajan kanssa päädyttiin siihen, että kokeillaan astuttaa ja jos tärppää, niin hyvä, jos ei, niin ei mikään suuri menetys ole, kun alkuun ei ajateltu astuttaa. Normaaliaikataulujen kanssahan me ei menty, sillä jahkailtiin tuota päätöstä aika pitkälle juoksujen alusta.

Vicke lähti kasvattajan matkaan viime lauantaina (23.5) ja kävivät uroksen luona visiitillä, milloin vielä ei ollut hyvät aikataulut asumiselle, mutta maanantaina 25.5. oli parempi aika ja keskiviikkona kasvattaja kävi Vicken kanssa vielä kerran uroksen luona. Nyt vain sormet ristiin, että uusia Onnentonttuja olisi siellä Vicken sisällä sikiämässä!

Vicke ei ole vielä kotiutunut reissultaan minulle, mutta eipäs sillä mikään hätä vieraissa ole. Emännällä vain alkaa olla todella ikävä omaa partanaamaa ja huomaa, että sen paras aktivoija on juuri se partanaama! Eipäs täältä kotoa ole hirveästi muualle liikuttu kuin töihin ja kauppaan (ja sekin työmatkan varrella). Onneksi Vicken on tarkoitus tulla tänä viikonloppuna kotiin. Pojat ovat olleet myös aika ihmeissään, kun kuljen ovesta sisään yksin ja se Vicke ei ole kotona. Tosin, niillä on myös ollut ihan kivaa ilman koiraa, joka saattaa viedä emännän huomion niistä pois

Kolme sukupolvea sulassa sovussa.

Oli aivan ihanaa, kun tänne eteläänkin tuli valkoinen joulu ja nautimme Vicken kanssa siitä täysin rinnoin.

Vuosi vaihtui meidän taloudessa rauhallisissa merkeissä. Minulla oli vapaa päivä aattona ja pystyin hyvin valmistautumaan illan/yön paukkeeseen. Kävin kaupasta ostamassa herkkuja meille kaikille, jotta ei herkkuhammasta kolottaisi vuoden vaihtuessa.

Päivällä kävimme Vicken kanssa kunnon lenkillä ja vielä juuri ennen pommitusten alkamista lyhyellä pissatuksella. Pissatuksen aikana tuli muutama pauke, mutta Vicke ei ollut moksiskaan siitä. Tämä vahvisti jo viime vuoden aattona tulleen ajatuksen, että Vicke ei pelkää juurikaan niitä paukahduksia, vaan sitä edeltävää vihellystä.

Oli ihan hyvä, että minulla on ollut yötöitä, sillä yövalvominen ja lenkkeily keskellä yötä ei ollut epänormaalia. Minä katsoin leffoja illan ja välillä laitoin Vicken tekemään temppuja. Kävin vähän ennen vuoden vaihtumista parvekkeella katselemassa ilotulitteita eikä Vicke silloinkaan reagoinut paukkeeseen juurikaan (mitä se nyt kuuli niitä oven raosta). Vasta, kun kunnon jytinä alkoi, Vicke alkoi läähättämään pikkuisen, mutta muuta reaktiota pauke ei saanut aikaan ja se loppui heti kun parvekkeen ovi meni kunnolla kiinni.

Uusi vuosi vaihtui ja niin vaihtui Vicken turkkikin.

Ennen trimmiä

Vicke pitää huolta, että välillä pidetään pausseja trimmauksesta ja pidetään hauskaa.

Trimmin jälkeen. Paljon parempi ja kivempi olla Vickenkin mielestä, sillä hirmuinen virtapiikki tuli samalla kun turkki lähti.

Vicken kanssa olemme harjoitelleet jonkin verran tavaroiden nostamista ja kantamista. Aluksi Vicke suostui nostelemaan vain pehmeitä juttuja (hanskoja, pipoja, pyyhkeitä), mutta nykyään Vicke voi nostella minulle kovemmistakin materiaaleista tehtyjä asioita. Ehkä söpöimmät mitä olen saanut Vicken minulle nostamaan on työkalut, kuten ruuvimeisseli ja vatupassi.

Minulla oli suunnitelmissa tähän postaukseen laittaa linkkejä videoihin, missä Vicke temppuilee, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi ladata niitä. Ehkä seuraavalla kerralla!

Pilli on hankkinut itselleen uuden ammatin: hyllykoriste.

Piakkoin toivon mukaan miellä olisi tiedossa muutto. Nykyisen asunnon vuokraa on nostettu niin paljon vuosikorotusten ja remontin jälkeen, että maaliskuussa alkaa jo tekemään tiukkaa vuokran maksu uusien korotusten myötä. Meille on myös tulossa keittiö- ja kylpyhuoneremontti ensi kuusta lähtien ja senkin jälkeen vuokra nousee varmasti järkyttäviin lukuihin. Ensi viikolla käyn katsomassa lupaavaa asuntoa ja toivon mukaan se on meille sopiva. Koko on sama, mutta vuokra alempi ja työmatka on ajallisesti puolet lyhyempi kuin tästä nykyisestä asunnosta.

En tiedä mainitsinko aiemmissa kirjoituksissani työpaikan vaihdoksesta, mutta tosiaan syyskuussa vaihdoin työpaikkaa ja työ on vienyt aikalailla mehut minusta ja vapaa-ajalla ei ole tullut mitään erikoista tehtyä. Työ sinänsä ei ole ollut mitenkään erityisen rankkaa, mutta työmatkoihin kuluu päivässä nykyään ainakin kaksi tuntia. Onneksi näin alkuun työvuorot ovat olleet "normaalien" työaikojen puitteissa, mutta ensi viikosta lähtien teen pääasiassa pitkiä yövuoroja. Meille tulee Vicken kanssa aika rankat oltavat ja vapaa-aika vähenee vielä enemmän. Mutta, eipä siitä enempää tässä vaiheessa.

Kissat ovat ihan pöhköjä. Yllä kuva Pillistä, Pillin normaaliasennossa aamulla kun aloitan sängyn petaamisen. Saan juuri ja juuri laitettua peiton sängyllä suoraksi, kun Pilli hypähtää hyrähtäen sängylle. Asento on aina sama ja joka aamu sama rutiini.

Pilli on tainnut ihan auttamattomasti rakastua minuun. Olen tässä kuukauden - parin sisällä huomannut kuinka tuo kissa seuraa minua kaikkialle (kaikkialle, minne vain pääsee). Kun liikun, Pilli liikkuu perässä. Yleensä Pilli vielä maukaisee kuin kysyäkseen minne menen ja koska se ei selvää vastausta saa, on pakko seurata perässä.

Vicken kanssa lähdimme yksi sunnuntai "tutkimusreissulle" läheiseen metsikköön. Olimme reissussa pari tuntia ja vaikka metsikkö oli tuttu entuudestaan, valitsin polkuja ja reittejä, missä emme olleet kulkeneet aiemmin. Oli aika jännittävä reissu, kun Vicke joutui emännän pyynnöstä kiipeilemään puissa ja kantojen päällä, Vicke löysi jonkun lihansyöjän kallon ja "auttoi" emäntäänsä ylittämään joen. Joku oli valmiiksi laittanut jonkinmoista siltaa kokoon, mutta veden pinta oli noussut sateiden myötä sen verran, että sitä joutui parantelemaan. Vicken mielestä oli ihan ok käydä noukkimassa emännän tuomat puut pois joesta, tai yrittää repiä tasapainoilukeppi emännän käsistä... Pöhkö piski!

Kissojen mielestä on myös kivaa, että emäntä on alkanut kutomaan sukkia. Pääsee välillä "auttelemaan" lankakerän kanssa.

Löysin netin uumenista jutun kissaympyrästä. Ilmeisesti kissat eivät voi vastustaa lattialle piirrettyä/rajattua ympyrää, vaan niiden on pakko mennä "valtaamaan" ympyrä.

Ei toimi meillä, ei. Edes koira ei välittänyt lattialla olevasta ympyrästä! Kokeilin aluksi laittaa vaan ympyrän lattialle ja seurata mitä tapahtuu. Kun 5-10 minuuttiin ei tapahtunut mitään, otin ympyrän lattialta ja suurieleisesti laskin sen takaisin lattialle, ensin varmistuen, että kissat ovat huomanneet mitä tein. Ei mitään.

En tästä vielä lannistunut, vaan sain kaverilta vinkin ja kokeilin molemmat kissat erikseen ja yksinään. Otin ensiksi Pillin olohuoneeseen ja laitoin ympyrän lattialle. Odotin noin 10 minuuttia, mutta Pilli kävi haistamassa ympyrää ja meni ovelle tapittamaan suljettua ovea ja välillä mulkoili minua katseella, joka kysyi vihaisena miksi minun pitää laittaa rajoituksia pienen Pillin elämään!? Vaihdoin Nion olkkariin ja aikalailla sama juttu tapahtui, mutta Nio ei edes käynyt katsomassa ympyrää. Nion mielestä oli kivaa vain taputella Pillin tassuja oven alta.

Kävimme Vicken kanssa näyttelyissa taas (aivan niin kuin se olisi meille jotenkin yleistä) pari viikonloppua sitten. Meillä oli oikein näyttely-viikonloppu Messukeskuksessa, kun menimme lauantaina Helsinki Winneriin 2014 ja sunnuntaina Voittaja 2014. Saimme näyttelyistä sen mitä lähdimme saavuttamaan, eli toisen EH:n. Yllättävän hyvin meni näyttelyissä ottaen huomioon, että Vicken voisi viimeistään vuoden vaihdoksen jälkeen nyppiä! Eli minä esittelin karvaturria kauniiden ja sulavien partasuiden seurassa.

Lauantaina Helsinki Winneristä AVO-EH, AVK3, tuomarina Pettersson Cindy, suomennos arvostelusta:
"Hieman pitkänomaiset linjat. Hyvin tasapainoinen pää. Suuret korvat. Hyvä purenta. Ihastuttava eturinta. Erittäin hyvä kaula ja lapa. Hyvä rintakehä. Hieman pitkä lanne. Hyvät takakulmaukset. Hyvä turkinlaatu. Ei parhaassa näyttelykunnossa. Liikkuu ahtaasti ja takaraajat rungon alla." Ensimmäistä kertaa (näin kolmen näyttelykokemuksen jälkeen) oli sellainen tuomarointi ja arvostelu, mistä tykkäsin. Tuomari kävi kunnolla koiran läpi, ei pelkästään katsonut päältä päin miltä se näyttää ja miten se liikkuu.

Sunnuntaina Voittajassa AVO-H, tuomarina Corna Luigi:
"3 year almoust square Typical head Topline is round Too open in back Movement very limited proportion"
Arvostelu ei niinkään haitannut, mutta ärsytti että tuomari vain katsoi päältä koiraa. Lauantaina tuntui, että sai vastinetta rahoillensa (vaikkakin lähti matkaan karvaturrin kanssa) ja reilun arvostelun.

Laitoin Vicken naamaa kuntoon näyttelyitä varten. Vicke ei ole varma, että emäntä tietää mitä se tekee, kun se kastelee parran ja laittaa pinnejä sinne!

Vicke sunnuntaina Voittajassa. Siirryimme oman kehän jälkeen kaverini kehän lähettyville ja odottelimme kunnes Fe-mäyräkoira pääsi tepastelemaan kehään. Vicke osaa onneksi ottaa rennosti ja koiruus vain makoili maassa, jalkojeni juuressa ja seuraili ohimeneviä koiria.

Kuva Vickestä Winnerissä. Kaveri ei valitettavasti saanut parempia kuvia, mutta nyt on edes jotain kuvatodistetta, että olemme olleet sekoilemassa näyttelyissä. Vicke ja minä olemme siis vasemmassa reunassa. Ainoa koira, joka ei halua pysyä paikallaan ja olisi mieluusti lähtenyt vain temppuilemaan.

Vicke kävi Javalla hoidossa, kun emäntä oli pikkujouluissa. Minulla oli kaksi firman pikkujoulua ja molempien aikana Vicke sai olla Javalla kyläilemässä. Eka kerta meni ihan hienosti (jos unohdetaan emännän humala-sekoilut ja eksymiset), kun Vicke tajusi, että se on jäämässä Javalle. Toisella kerralla Javan emäntä tuli hakemaan Vicken minulta töistä ja Vickeltä meni ihan ohi, että sen oli tarkoitus lähteä ilman minua. Kuulemma Vicke oli tuijottanut auton takalasista ja vinkunut, kun se tajusi, että emäntä ei tullutkaan mukaan. Taitaa tuo koira olla minun oma!

Hoidossa Vickestä oli hirmu kivaa kaivaa Javan herkkuluut esiin ja järjestää Javan kanssa luu-maistiaiset. On se kummaa kun luita ei voi yksin mutustella, mutta kun on kaverin luona, luut maistuvat paremmin kuin hyvin.

Ai niin! Ennen kuin lopetan tältä illalta ja tämän postauksen, tutkitutin Vicken polvet virallisesti ja 0/0 tuli. Vielä tulosta ei KoiraNetissä näy, mutta semmoinen terveystutkimus Vickelle suoritettiin.

Kesäkuussa, ennen juhannusta tuli Vicken kanssa käytyä fysioterapiassa. Olin kiinnittänyt huomiota Vicken outoon käyttäytymiseen: haluton liikkumaan niin innokkaasti kuin ennen, ärtynyt. Yleistutkimuksessa ja veri- ja virtsatutkimuksissa ei löytynyt mitään mikä selittäisi oudon käyttäytymisen ja laitoin loppujen lopuksi sen kuumuuden piikkiin. Lopulta oli outoja ärtyneisyys-kohtauksia, Vicke leikki Dekan kanssa vähän liian kovalla tavalla. Mitään haavereita ei tullut, eikä Dekakaan tainnut tajuta mistään mitään, mutta itse huomioin Vicken jännittyneisyyden ja komensin pois. Pidin Vicken hetken aikaa jäähyllä ja kun koin, että Vicke oli tajunnut asian, vapautin sen. Vicke ei ollut kuitenkaan tajunnut ja päätti ahdistella Pillin nurkkaan, eikä suostunut lähtemään pois vaikka Pilli hakkasi sitä päähän. Siitä tuli aikamoinen kurinpalautus, kun kissoja ei saa kiusata! Pillikään ei onneksi ollut moksiskaan tapahtuneesta, mutta itseäni se mietitytti hirveästi. Olin miettinyt vähän sitä, että outo käytös voi olla tassusta johtuvaa, joten päätin varmuuden vuoksi käydä fysioterapeutilla näyttämässä tassua. Aavistukseni osui oikeaan. Kävelyssä ei merkittävää ontumista näkynyt, mutta vasemman etutassun ojentaja- ja koukistajalihakset olivat heikot ja lapaluiden välissä oli aikamoinen jäykkyys, joka aika varmasti oli aiheuttanut kipua. Fysioterapeutti epäili, että lihasheikkouden takia Vicke oli liikuttanut tassuaan hartioita käyttäen ja tämä oli aiheuttanut jäykkyyden joka sitten on aiheuttanut kipua. Hoidoiksi Vicke sai treeniohjelman lihaksien voimistamiseksi ja täsmähierontaa pari kertaa viikossa ja venyttelyohjelman. Näillä Vicken ärtyneisyys saatiin kuriin ja sen jälkeen ei ole ollut ongelmaa sen kanssa. Lihakset eivät mielestäni ole tähän päivään mennessä kunnolla voimistunut, mutta se on vain emännän laiskuuden ja unohtavaisuuden takia.

Auringonpalvojat

Nio, Fe ja Vicke tarkkailupuuhissa.

Vicke ja Fe matkalla töihin.

Vähän tuntuu siltä, että paljoa ei tullut tehtyä kesällä, mutta tulihan sitä puuhasteltua ihan mukavasti. Vickellä on ollut myös välillä mäykkykaverit kyläilemässä/hoidossa ja se on tuonut mukavaa vaihtelua arkeen. Muutoinkaan ei meidän kesä ole ollut perinteinen, sillä nyt olemme tehneet vähän kaikkea ja olleet vähän kaikkialla.

Juhannuksena kävimme Vicken kanssa kaverin mökillä. Oli ihanaa käydä mökkeilemässä pitkästä aikaa! Olin myös hirveän ylpeä partakaveristani, sillä Vickellä ei ole ollut hirveästi kokemusta lapsista ja mökillä niitä oli paljon.

Vicke aluksi haukkui lapset pystyyn, mutta kun kävin kertomassa Vickelle, että lapset ovat vain pieniä ihmisiä eikä hirviöitä, yhteinen sävel löytyi. Lapsista oli hirveän hauskaa heitellä Vickelle keppejä ja palloja, ja vielä hauskempaa oli, kun lapset tajusivat Vicken menevän veteen jos sinne kepin heittää. Tosin koko ilta ei ollut yhden lapsen mielestä kovin hauskaa ja itkuiltakaan ei säästytty. Vicke kävi kumoamassa yhden lapsista veteen, kun taiteilivat laiturilla Vicken kanssa varoituksista huolimatta. Onneksi oli vain nilkkaan asti ulottuvaa vettä siinä kohdassa. Jossain vaiheessa Vickellä oli kierrokset liian korkealla, että piti laittaa se rauhoittumaan hetkeksi ja lapsilta kiellettiin pallojen heitto. Illan tähti oli kyllä nuori tyttö, jolla oli hyvä ote koiriin ja Vicken kanssa temppuilivat hienosti ja tyttö myös opetti veljilleen kuinka aran koiran kanssa pitää käyttäytyä. Arvelen, että mahdollisesti tästä tytöstä tulee vanhempana eläinalan ammattilainen.

Vicke mökillä.

Sulassa sovussa rannan tutkimista.

Vicke ja mäykyt joutuivat "vankilaan" hetkeksi.

Vicke tärkeimmässä työssään - laaduntarkkailussa.

Vicke selvästi piti puulämmitteisestä saunasta - kuten emäntäkin.

Desi ei oikein halunnut olla kuvassa.

Juhannuskokko ja idiootti koira, joka ei halunnut uskoa, että kokon lähelle ei saa mennä.

Heinäkuussa tuli ostettua kissoille myöhästynyt synttärilahja – uusi raapimapuu. Sen kasaaminen oli kyllä aika mielenkiintoista ja kissat eivät oikein halunneet odottaa ja yrittivät ”auttaa” kasaamisessa. Sain kun sainkin raapimapuun kasattua ja kissoilla oli niin hauskaa leikkiä uudessa puussa.

Kasaamispuuhissa.

"Peek-a-boo!"

Vicken kanssa metsälenkillä.

Kävimme myös heinäkuussa katsastamassa Javan uusi koti ja sen lenkkipolut. Samalla tuli vietettyä Javan synttäreitäkin. Javasta on kehkeytyny iso poika jo! Vickellä oli kesä-heinäkuun vaihteessa valeraskautta ja Javan luona leikkiminen ei ollut ihan niin antaumuksellista kuin aiemmin, mutta silti Vickellä oli hauskaa. Alla olevat peltokuvat kuvannut Javan emäntä.

Vicke the Lento-Nausteri!

Hassut kielioliot.

Vicken syliinhyppy oli tässä vaiheessa vielä aika huonoa, mutta nykyään osaa hypätä syliin sulavasti.

Javakin halusi syliin.

Pusutteluhetki.

Vicke pääsi kokeilemaan älypeliä ja kiitettävän hyvin se osasi sen selvittää.

Vicke löysi Javan luota hyvän ja rauhallisen paikan nukkua.

Parhaat kaverukset uupuneina.

Elokuussa Vicke täytti 3 vuotta! Minun pieni partanaamani on jo kolmevuotias!

Vicke sai kissoilta synttäripusut. Awwwwww!

Elokuussa tuli käytyä myös uimassa vähän enemmän kuin aiemmin, kun sain kaveriltani tietää, että Oittaalla voi koiria uittaa. Ensimmäistä kertaa kun kävimme siellä, paikka oli melkein täynnä koiria. Olin hieman ällistynyt, että sellaisessa paikassa, missä koiria saa vapaana ulkoiluttaa, saa heitellä palloja ja keppejä. Olisi tehnyt mieli karjaista muutaman koiran omistajalle, että laittaisi pallot pois, niin ei tarvitsisi jännittää konfliktien syntymistä. Jouduin lopulta ottamaan Vicken kiinni hihnaan, kun yhden labradorin omistaja upotti Vicken veden alle ottaessaan Vickeltä palloa pois. Jotenkin en ehtinyt tulistua heti naiselle koirani upottamisesta ja kun omistan koiran, jota ei oikein mikään haittaa, koin tulistumisen vähän turhaksi. Vicke pääsi myös ensimmäistä kertaa elämässään kokeilemaan vesipelastusta, kun koiramäärä vähentyi. Täytyy sanoa, että on minulla aika taitava koira! Vicke tajusi heti, mistä oli kyse ja itseäni vähän jännitti miten Vicke kävisi kaverini pelastamassa vedestä (kiireessä olin unohtanut tärkeimmän asian – uimavaatteet), kun Vicke on aika perinteinen snautseri siinä mielessä, että kaikki ihmiset eivät ole tärkeitä. Turhaan jännitin ja Vicke kävi todella hienosti pelastamassa kaverini vedestä!  Sen jälkeen kävimme muutamaan otteeseen Vicken kanssa uimassa ennen töihin menoa, ja täytyy sanoa, että uiminen helteellä, ennen töitä, on ehkä maailman paras idea ikinä!

Elokuussa oli eläinten rokotusaika myös ja kissat pääsivät Vicken kanssa töihin ja rokotuksille. Nio oli jo konkari töissä käyjä, mutta Pillistä työpaikka oli vähän jännä paikka. Aluksi Pilli oli vain sohvan alla, mutta lopulta uskaltautui olla sohvalla muiden kanssa.

Elokuun lopulla kävimme Vicken kanssa Karkkilassa pihabileissä. Kaverini oli pyytänyt minut matkaan kuskiksi ja Vicke sai tulla myös matkaan. Karkkilassa oli muutama mäyräkoira ja Vicke aiheutti aikamoisen metakan erilaisuudellaan. Itse vähän taisin mokata tapaamisen kanssa. Päästin Vicken aidan toisella puolella vapaaksi ja Vicke pääsi lauman keskelle. Luonnollinen reaktio tietenkin oli haukkua Vicke ja osa koirista kävi myös näykkimässä Vickeä, kun se juoksi ympäri pihaa. Vickekin vähän hämmentyi ja jännitti vastaanottoa ja kävi hakemassa ihmisistä turvaa. Otin Vicken lopulta hihnaan ja käskin pysymään paikalla, jotta lauma pääsisi haistelemaan Vickeä ja itse voisin katsoa, ettei näykkimistä enää tapahdu.

Yksi vieraskoira, whippet, oli aika pelkoaggressiivinen ja kävi vähän väliä näykkimässä Vicken partaa (onneksi sillä oli parta, sillä muutoin koira olisi ollut huulessa roikkumassa). Itse en tuommoista käyttäytymistä siedä, siis sitä, että käydään näykkimässä toista koiraa, kun toinen koira ei edes tee yhtään mitään. Korjasin whippetin käyttäytymistä ja loppujen lopuksi sain päästettyä Vicken vapaaksi ja whippet rakastui Vickeen. Osa mäyräkoirista välillä kävi Vickeä komentamassa, mutta enempää näykkimistä ei tapahtunut. Hieman ärsytti, että whippetin omistaja ei itse aikonut korjata koiran käyttäytymistä mitenkään. Yhdessä vaiheessa, kun jännitys oli sillä suuri, omistaja otti koiran syliin.  Jossain vaiheessa omistaja myös sanoi, ettei hänen koira käy kiinni, mutta moni kuvittelee sen käyvän kiinni. Itse kyllä näin, miten koira roikkui Vicken parrassa ja oli pakko näyttää, etten sellaista suvaitse. Ilmeisesti whippetin päälle oli joskus käynyt isompi koira ja siitä oli jäänyt traumat. Jos koira olisi ollut minun, olisin tehnyt työtä sen eteen, että koirani pääsisi yli sen trauman, enkä vain selittelisi ja valehtelisi. Ei minulta vaadittu paljoakaan työtä, että näytin whippetille, että näykkiminen ei ole sallittua ja whippet uskoi, että Vicke ei ole tappamassa sitä. Ilta oli muutoin aivan mahtava ja Vickekin nautti siitä, että pääsi juoksentelemaan vapaana pitkin aidattua pihaa. Hieman piti seurailla koiran perään, kun ruoka tuli kuvioihin, mutta onneksi pääosin Vicke oli nätisti ruoan ollessa kuvioissa.

Kesän aikana ei hirveästi tullut tehtyä pitkiä lenkkejä kuumassa, mutta onneksi sain olla iltavuorossa aika hyvin, niin iltahämärällä ja viileällä pääsi Vicken kanssa tuulettumaan vähän paremmin. Meillä tuli Vicken kanssa aikalailla rutiiniksi, että iltavuoron jälkeen menimme läheiseen puistoon ja Vicke pääsi juoksemaan pallon perässä. Onnistuin tämän kesän aikana opettamaan Vickelle vauhdista maahan menon! Jes!

Vicke kuormanpurkuapuna.

Koko lauma töissä.

Vicke ja Deka töissä.