Torstaina olimme taas vaihteeksi luontopolkulenkillä ja heittelin siinä Vicken iloksi sille keppejä ja ihailin koiran nenän toimintaa. Minä saatoin heittää kepin niin, että Vicke ei nähnyt minne se lensi, (Vicke saattoi kuulon avulla tietenkin jonkin verran paikallistaa mihin suuntaan keppi tipahti) mutta ihmeellisen nenänsä avulla Vicke paikansi kepin!
Ihmettelin miten ihmeessä minun silmiini päätön juoksentelu ympäri metsää auttaa kepin paikallistamisessa, ja miten ihmeessä minusta voi jäädä niin paljon hajujälkeä keppiin, että Vicke haistaa sen kaiken muun hajujen seasta, ja onko se oikeasti minä, minkä Vicke haistaa, vai minkä jne jne jne. Yhtäkkiä silmiini osui jotain punaista. Mietiskelin mikä ihme se punainen on, onko se jonkun lapsen tossu vai jotain ihan turhaa. Aluksi ajattelin jättää houkuttelevan punaisen jutun omaan arvoonsa ja jatkaa matkaa, mutta se oli vain niin punainen!!! Menin lähelle ja melkein aloin kiljahtelemaan ilosta. Tämmöinen löytyi metsän siimeksestä:
Kelpaa! Koko loppulenkin ajan heittelin Vickelle patukkaa ja Vicke nouti sitä ihan innoissaan. Takaisin tuonti tuotti hieman ongelmia. Aina ei tullut patukka ihan käsiin asti, mutta yleensä se tipahti parin metrin läheisyyteen
Aikaisemmin tällä viikolla tuli lenkillä vastaan toinen aarre. Luulin aluksi, että se on joltain lapselta tipahtanut vaunuista, mutta lelussa lukee "petstages" joten voin olettaa lelun olevan lemmikeille tarkoitettua. Vickelle lelu oli vastustamaton joten se oli pakko ottaa matkaan. Tietenkään itse en halunnut likomärkää lelua kantaa, joten pistin Vicken itse kantamaan sen kotiin
Tämmöisen hommasin siitä syystä, että pohjassa on reikä ja "munan" sisälle voi tunkea esim maksamakkaraa ja siitä riittää mukavaa puuhaa... ainakin hetkeksi
Tästä lelusta mainitsinkin aikaisemmin. Ostin tämän pitkän narunsa takia, että minun sormet ja kädet säästyisivät Vicken vahinkopuraisuilta. Naru on jo hieman kärsineen näköinen, kun harjoittelin sen käyttöä rally-toko tunnilla. Se toimi hyvin! Sen tunnin jälkeen minulla ei ollut mustelmia käsissä ja sormet eivät olleet kipeät
Koska uuden luominen vanhasta on todella kivaa (myös Vicken mielestä... yleensä minun harmikseni) ajattelin esitellä minun tekemiä leluja ja myös Vicken tekemiä leluja.
Aikaisemmin olen näyttänyt Vickelle antamani kengät pureskeluleluksi. Olen myös antanut uuden elämän muutamille rispaantuneille sukilleni. Yhteen sukkaan työnsin tennispallon. Se on Vicken mielestä todella ihana lelu, kun sen voi "tappaa" ja pallo läpsähtelee kivasti kylkiä vasten (ja joskus myös minua vasten). Käytin tätä myös treeneissä, mutta sukalla oli leikitty niin usein, että varsi oli heikko ja katkesi lyhyemmäksi ja sormien iho meni rikki. Leikkasin myös sukkia suikaleiksi ja sidoin niistä naruleluja.
Yritin myös olla ovela kananmunakennon kanssa ja sitoa se kiinni tiukasti (namit sisällä tietenkin!), että kennon avaaminen vaikeutuisi, mutta Vicke repi kennon suikaleiksi muutamassa minuutissa (ensimmäinen minuutti piti kuljeskella ylpeänä ympäri kämppää kantaen kennoa narusta).
Kaikki pahviset laatikot joutuvat Vicke-silppurin kautta pahvinkeräykseen. Välillä silpun siivoaminen on rasittavaa, varsinkin kun kämppä on täynnä sitä, mutta Vicken into purkkia repiessä on niin söpöä, että se voittaa rasituksen 6-0!
Sitten niihin muutamiin Vicken omavaltaisesti leluikseen ottamiin. Minun lempilapaset olivat jääneet Vicken hampaiden läheisyyteen ja tässä tulos:
Toisella kertaa hampaiden läheisyyteen oli jäänyt työpäivän ajaksi lippalakki. En ollut kovin innostunut kotiin päästessäni, kun vastaan tuli tämmöinen lippalakki: (en taida laittaa sitä enää päähäni...)
Kynnysmattokin oli Vickestä todella kiva lelu. Se pitää joka kerta raahata olohuoneeseen oven edestä tieltä. Tämä ei itseasiassa niinkään paljoa haittaa. Onhan se aika ruman näköinen oven edessä, mutta who cares... Pitäähän Vicken saada oma jälki näkyviin
Ostin myös viime viikolla sateisten säiden innoittamana Vickelle sadetakin. Kokotaulukoiden mukaan snautserille oli koko L (45cm), mutta kun olin mitannut Vicken ja mittailin takkia kaupassa, päädyin ottamaan kokoa suuremman eli XL (50cm). Tuo koko oli ihan täydellinen! Nyt on mukavaa meidän molempien lenkkeillä sateella (tosin Vickeä ei ole koskaan oikein haitannut kastuminen), kun on hyvät sateensuojat
Kommentit