Siinä minun hauvelini on. Kuva on otettu ensimmäisellä viikolla uudessa kodissa, ja selvästi Vicke on kuin kotonaan :D
Vicken ensimmäisiä leluja oli oikealla oleva pinkki possu, joka ei enää ole kovin äänekäs, eikä sillä ole jalkoja, päätä eikä häntää
Vasemmalla on Buster Cube, jonka ostin ennen kun sain Vicken kotiin. Ajattelin aluksi, että se saattaisi olla hieman pelottava, kun namit sisällä kolisevat, mutta Vicke ei pelännyt yhtään ja oppikin todella nopeasti miten kuutiota saa pyöritettyä niin että namit tulevat ulos. Huono homma tuossa kuutiossa oli se, että se kolisi ärsyttävästi patteria vasten, joten en jaksanut antaa Vicken leikkiä sillä kauaa.
Tässä olimme parvekkeella nauttimassa auringonpaisteessa. Yritin saada Vickeä hyppäämään kameraa kohti, mutta ne kuvat eivät oikein onnistuneet, mutta tämä kuva on valloittanut sydämeni. Se on minulla jääkaapinovea koristamassa
Pidän asioiden uusiokäytöstä, joten kun lenkkarini alkoivat olemaan niin rispaantuneet, että niitä ei voinut enää häpeämättä käyttää, lahjoitin kengät Vickelle. Ihan tiedoksi, nuo kengät ovat ainoat kengät, jotka Vicke on järsinyt. Alkuun tietenkin pidin kenkiä piilossa, mutta nykyään uskallan jättää kenkiä esille ja luotan, ettei niitä ole kukaan syönyt kun tulen kotiin.
Tässä kuvassa Vicke poseeraa IKEAsta ostetun putken kanssa, jonka mainitsinkin edellisessä kirjoituksessa. Nykyään putki on liian pieni, joten se on lahjoitettu äidilleni, jolla on kaksi kääpiösnautseria.
Ensilumi oli jotain hauskaa ja hieman pelottavaakin
Tässä teemme ensimmäistä reissua kotikonnuille Ylistaroon. Vicken kanssa matkustaminen on aina ollut helppoa, sillä totutin Vicken heti ainakin bussilla kulkemiseen. Ja muutenkin Vicke on todella rohkea, niin uusien asioiden kokeminen on helppoa ja jos vähä pelottaakin, niin siitä toetaan todella nopeaa.
Kotona Ylistarossa odotti Bertta kauhukakaraa. Memmu pysyi suosiolla kaukana minun adhd duracell-pupusta. Vicke on hieman eläväisempi ja nopealiikkeisempi kuin Bertta ja Bertta ei edelleenkään hirveästi nauti siitä, että Vicke hyppii hänen yli ja tökkii tassulla naamaan.
Talvella lenkkeileminen on meidän molempien mielestä todella hauskaa. Tämän kuvaamisen aikoihin minä yritin saada kuvattua sellaista syöksyhyppykuvaa, mutta siitä ei tullut mitään
Vicken mielestä kaikista parasta on löytää aarre metsälenkeillä. Vicken mielestä se on aarre, mutta minusta se on mitä se on - paskaa. En tiedä kuinka monesti olen joutunut pesemään Vicken, kun hän on löytänyt maastosta ihmisen ulostetta ja kieriskellyt siinä. Vicken mielestä amme on ihan hirveä paikka, mutta suihkusta hän tykkää. Tampereella meillä oli suihku ja sen alla oli kiva olla, mutta nyt, kun joudun nostamaan Vicken ammeeseen, se ei ole yhtä hauskaa.
Tässä Vicke on ensimmäisiä kertoja uimassa. Kepin kanssa houkuttelu on aina ollut helppoa. Aluksi heittelin keppiä mahdollisimman lähelle rantaa ja sitten pikkuhiljaa kauemmas ja kauemmas.
Vicke ja hänen alaston vatsansa
Tässä minulla on jalka paketissa ja sauvat hankittuna, kun nilkka meni nyrjähtämään Vicken kepin takia. Huomatkaa suhteellisen pahoitteleva ilme, joka toisaalta sanoo "Anteeksi" mutta toisaalta "Ei se mun vika ollut, että sun jalka sattu tuleen mun kepin päälle."
Vicken päivystyspaikka, jossa hän bongailee koiria, ihmisiä, autoja, lintuja ym. ihmeellistä mitä sattuu ulkona liikkumaan. Nykyään Vicke on alkanut haukkumaan asioille mitä näkee ikkunasta. Ei se ole sellaista räksöttämista vaan sellainen yksi/kaksi kertaa haukahdus, joka muistuttaa Vicken pelkohaukkumista.
Ihanasti luontopolulla, jossa lenkkeilemme, on sellainen muta-alue, jossa Vickestä on ihanaa juoksennella. Muuten ok, mutta jos en kierrä koko 5km reittiä, minun on pakko tulla tästä takaisin kotiin ja se haju ja mudan määrä kotona on karseeta!
Kommentit