Täytyy näin aamulla hieman hehkuttaa kuinka hienosti aamulenkki meni! Olimme juuri lähteneet lenkille, kun huomasin noin 50 metrin päässä kaksi labradorinnoutajaa, jotka haistelivat toisiaan. Olin jo kääntymässä toiseen suuntaan (eli pakenemassa tilanteesta), kun otin itseäni niskasta kiinni ja sanoin itselleni, että emme opi mitään, jos emme tee mitään ja kokeile rajoja!
   Lähdimme sitten koiria kohti ja siinä vaiheessa molemmat koirat olivat jatkamassa omia lenkkejään ja lähtivät eri suuntiin. Vastaantulevasta Vicke ei välittänyt mitään, sillä hänellä oli hyvät hajut kesken. Siinä vaiheessa kun iloisesti kehuin häntä, toista koiraa piti vilkaista laugh
   Sitten ohitimme myös toisen labradorinnoutajan, joka oli menossa samaan suuntaan kanssamme (omistaja oli vähän hitaamman puoleinen ikäihminen). Vicke aluksi veti vähän, mutta sitten annoin "Viereen"-käskyn ja Vicke tuli hienosti vieressä. Jäimme jopa maleksimaan labbiksen lähelle, kun ikäihminen kertoi, että ei hänen koiransa ole vihainen. Vastasin hänelle, että meillä on tapana ohitella koirat lenkeillä. Ikäihminen vastasi jotain siihen suuntaan, että hekin tekevät niin välillä ja että hänen koiransa on jo 6-vuotias. Vastasin takaisin, että omani on vasta vuoden, eikä osaa ihan hirveen hyvin olla rauhassa, joten ohitamme mielummin kuin että menemme ihan sekaisin laugh
   Samalla aloin lenkillä opettamaan Vickelle seuraamista siihen asti, kunnes sanon vapautussanan "Saa". Harjoittelu meni todella hyvin ja Vicke taisi tajuta, että käskyä pitää noudattaa siihen asti, kunnes saa vapautuksen. Ohitimme myös bussipysäkillä olevat ihmiset (noin 7kpl) mallikkaasti pujotellen.
   Koska lenkki meni niin hienosti, osasin itsekin ottaa hyvän asenteen ohituksiin ja Vickekin kuunteli mallikkaasti, annoin Vickelle vähän herkkua. Keitetty kananmuna meni ruokakuppiin ruoan kanssa. Hiukan oli Vickellä vaikeuksia odottaa "Ole hyvä"-vapautusta, kun tiesi hajusta, että kupissa on kananmunia laugh