1. Ilkeä naapurinkoira

Ensimmäisen kerran meille sattui suurempi tapaturma 08.11.2011. Olimme juuri menossa pihalle pissalenkille, kun samaan aikaan naapuri tulee koiransa kanssa käytävälle. Naapurin koira oli sellainen about berhardinkoiran kokoinen kermanvärinen sekarotuinenkoira. Vicke heilutteli häntää iloissaan, mutta naapurin koira katsoi Vickeä muutaman sekunnin ja sitten syöksähti päälle. Vicke vingahti, mutta ei vaikuttanut, että vahinkoa olisi sattunut. Hississä tutkin kaulan, rintakehän ja naama-alueen, mutta mitään ei näkynyt.
   Kun pääsimme takaisin sisälle, Vicke meni makoilemaan keittiöön ja minä aloin meikkailemaan ja valmistautumaan töihin lähtöä varten. Juuri kun olimme Vicken kanssa lähdössä töihin, huomasin lattialla jotain punaista siinä kohdassa missä hän oli makoillut. Tutkailin kaulan ja poskien alueen uudelleen ja sieltä löytyi kaksi hampaan jälkeä, luultavammin kulmahampaiden jäljiltä. Siinä vaiheessa tuli hieman huono-olo, sillä en ollut heti huomannut sitä. Kaivoin karvojenajokoneen esille ja ajelin karvat haavojen ympäriltä, puhdistin haavan laimennetulla Betadinella ja laitoin siihen hienon laastariviritelmän.
   Eläinlääkärin kanssa päätimme, että emme lähde haavaa tikkaamaan, sillä se oli suhteellisen pieni, ja avonaisena haavana se on helpompi hoitaa, kun mahdolliset mädät yms saavat vapaasti valua pois haavasta. Lääkäri määräsi Vickelle viikon antibioottikuurin. Tässä kuvaa haavasta:




2. Ilkeä trimmaaja, eli minä itse

Toinen eläinlääkärikäyntiä vaativa toimenpide oli trimmaamisen yhteydessä maaliskuussa 2012. Olin ajellut karvat trimmaamisen jälkeen, sillä pohjavilla oli mahottoman paksua ja pitkää, ja Vicken iho ei luultavasti tykännyt niin lyhyeksi klipattua turkkia ja hän alkoi ravistelemaan ja rapsuttelemaan itseään. Korvan päät olivat auenneet aika pahastikin ja poskissa ja kaulassa oli raapimisen jäljiltä haavoja. Kotona minulla ei ollut kauluria, mutta löysin "lääkekaapin" pohjalta sidetarpeita, joilla sidoin korvat niin, että ne eivät läpsyisi poskia vasten.
   Eläinlääkäri otti teippinäytteen päälaelta, ohimoista, korvista, selästä ja tassunpohjista. Selässä oli myös muutama haava ja tassunpohjat punoittivat. Ohimoissa ja päälaella löytyi bakteereita, joihin lääkäri määräsi antibioottia ja kaulurin pitoa. Onneksi tämäkin vaiva meni viikossa ohi.


Vicken elämää ei ainakaan kauluri haittaa laugh


3. Outo oksentelu ja väsymys

Noin kuukausi sitten lähdimme aamulenkille ihan normaalisti. Vicken meno oli ihan normaalia lenkin alussa, mutta noin puolessavälissä lenkkiä Vicken käytös alkoi muuttumaan. Aluksi Vicke ripuloi - mihin en kiinnittänyt hirveästi huomiota, sillä Vickellä on aika herkkä vatsa, ja kotona löytyy iso säkki mahavaivaiselle tarkoitettua ruokaa ja maitohappobakteerivalmisteita. Sitten vauhti alkoi entisestään hiipumaan ja sitten alkoi oksentelu. Oksentelu ei sinänsä pelottanut, mutta enemmänkin se vaisuus ja väsyneisyys. Kotiin kun pääsimme etanamateluvauhtia mittasin Vicken lämmön, joka oli hurjat 40,5 astetta! Siinä vaiheessa soitin eläinlääkärille ja varasin ajan.
   Eläinlääkärillä kuume oli vielä yli 40 astetta ja eläinlääkäri otti verikokeet ja kopeloinnin yhteydessä hän löysi yhden tulehtuneen nisän. Verikokeet olivat muuten ihan ok, paitsi tulehdusarvot olivat todella korkealla. Eläinlääkäri halusi vielä varmistaa ultraäänellä, ettei taustalla ole muuta vaivaa kuin nisätulehdus (märkäkohtu nousi ylös keskustelussa)- sillä arvot olivat niin korkeat! Siinä vaiheessa iski pienoinen paniikki. Olin juuri jäänyt työttömäksi ja rahaa minulla ei ollut huimia määriä säästössä. Ilmaisin eläinlääkärille tilanteestani ja painotin, että haluan tehdä kaiken mahdollisen, mutta tilanne on mikä on. Eläinlääkäri laskeskeli hinta-arvion ja onneksi minä olen ottanut Tapiolasta vakuutuksen, ja onneksi klinikalla oli Tapiolan suoraveloitus, sillä rahani riittivät juuri ja juuri ultraäänitutkimukseen.
   Ultraäänessä ei näkynyt mitään muuta poikkeavaa kuin tulehtunut nisä. ONNEKSI! Eläinlääkärissä Vicke sai nestettä nahan alle kuumeen, ripulin ja oksentelun takia, kipulääkettä, antibioottia ja pahoinvoinninestolääkettä. Kotiin tuli vielä kipulääkettä ja antibioottia ja pahoinvointilääkettä siltä varalta, että oksentelu jatkuu.  Eläinlääkäri suositteli myös tulehtuneen nisän lypsämistä pari kertaa päivässä. Kyselin huolestuneena miten uinnin kanssa - voiko uida vai ei. Eläinlääkäri ei kieltänyt uintia, kunhan se on puhtaassa vedessä. Se järvi, jossa uiskentelemme ei ole mikään maailman puhtain järvi ja matkan varrella on ihana muta-alue, jossa Vicke tykkää uiskennella.
   Vicken vointi oli seuraavaan päivään mennessä parantunut melkein normaaliksi. Aamu- ja iltalypsyn jälkeen laitoin Vickelle kylmäpussin, koska viileä eläinlääkärin mukaan helpottaa hiukan oloa.



4. Ilkeä punkki

Tämäkin tapahtui elokuussa. Tulimme iltalenkiltä ja huomasin, että Vickessä oli jotain outoa, mutta en heti huomannut mikä se oli. Tuijottelin ja pohdin kunnes huomasin, että silmä oli turvonnut suunnattoman kokoiseksi.
   Pieni tutkiminen näytti, että silmäluomeen oli puraissut punkki, josta johtuen silmä oli turvonnut ainakin kolmenkertaiseksi ja oli ilkeän punainen. Irrotin punkin ja leikkasin hieman karvoja puremakohdan ympäriltä ja puhdistin laimennetulla Betadinella ärtyneen silmän. Laitoin myös pureman ympärille - en haavan päälle - hieman hydrokortisonia, sillä itseäni ainakin kutittaisi sellainen turvonnut puremajälki.