Tällä kertaa meille oli valmistettu oikein kunnon rata esteillä ja putkilla. Kierroksessa oli yhteensä 8 hyppy-estettä ja kaksi putkea. Rata suoritettiin aluksi kolmessa osassa. Ensin piti mennä suoraan 3 x este ja putki, sitten 3 x este ja putki, mutta tällä kertaa esteet olivat käänteisessä J-muodossa ja heti viimeisen esteen jälkeen piti kurvata U-muodossa suoraan putkeen. Viimeiseksi oli suora putki, J-muodossa putki ja este.
Meidän ensimmäiset kaksi osiota meni päin mönkiä. Vicken keskittymiskyky oli todella huono. Itsellänikin oli ongelmia ohjata Vickeä. En nyt enää muista tarkkaan miten eka osio meni, mutta huonosti se meni. Tokassa osiossa minun ohjaaminen oli pielessä, en ollut tarpeeksi lähellä esteitä ja Vicke kiersi esteen minun ja esteen välistä (plus U-muodossa kurvaaminen putkeen ei onnistunut sillä Vicke huomasi vain koirat). Toinen kouluttajista käski kokeilemaan samaan aikaan lähtöä, eli itse en siirry ensimmäisen esteen kohdalle, vaan seison Vicken vieressä ja lähdemme samaan aikaan suorittamaan. Se paransi jonkin verran lähtöä. Kolmas osio meni täydellisesti (jos ei laske sitä, että suorituksen jälkeen Vicke juoksi koirien luokse). Kolmanteen osioon mennessä olin jo ehtinyt tsemppaamaan itseäni sen verran, että sekin vaikutti osaltaan meidän toimintaan. Huomasin myös osioiden suoritusten aikana (varsinkin kolmannessa osiossa) että minun täytyy ruveta parantamaan minun juoksuani nopeuden osalta (tai opettaa koiraani juoksemaan hitaammin). Kolmannessa osiossa Vicke oli ensimmäisen putken päässä ennen minua ja juoksi eteen ja olin kaatua ennen toiseen putkeen pääsemistä.
Pidimme pienen paussin, jossa harjoittelimme keinua. Koska kaikki kurssilaiset olivat pentuja ja vielä kasvuiässä, emme kokeilleet keinun suorittamista, sillä keinun osuminen maahan aiheuttaa ikävän tärähdyksen joka voi vaurioittaa kasvavaa koiraa. Teimme keinun "pamahduksesta" kuitenkin positiivisen mielikuvan syöttämällä namia pamahduksen aikaan. Vicke aluksi säpsähti äänelle, mutta sitten rentoutui todella nopeaa.
Sitten oli tarkoitus suorittaa rata kokonaisuudessaan. Olin kyllä yllättynyt kuinka koko osion suorittaminen meni. Ei se tietenkään mennyt nappiin, mutta paremmin kuin osiin rikottuina. Istutin Vicken ensimmäisen esteen eteen ja lähdimme samaan aikaan: este -> este -> este -> putki -> este -> este -> este -> koira juoksi karkuun ennen putkeen menoa -> otin koiran kiinni -> putki -> koiran juokseminen eteen ja osittainen putken ohitus -> takaisin menoa sen verran että pääsimme putkeen -> este -> sekopäinen kehuminen. Minä olin kuollut!
Tunti päättyi ja kouluttaja antoi meille agilityharjoittelijan taulun, jossa oli ohjeita itselle ja koiran ohjaamiseen. Tällä viikolla olin laittanut kouluttajalle viestiä ja kysellyt vähän missä voisimme mahdollisesti jatkaa agiltyharrastusta ja sain mukavan listan paikoista, joissa on hyvää opetusta tarjolla. Tunnin jälkeen kouluttaja rohkaisi jatkamaan harrastusta. He olivat apukouluttajan kanssa pikaisesti keskustelleet minun tämän päiväisestä suorituksesta ja he epäilivät että suoritukseen vaikutti se, että olemme aika usein leikkimässä siellä koirapuistossa. No totta kai! Miksei minulle tullut se mieleen? Niin simppeli juttu, mutta ei se tullut minulle mieleen...
Tunnin jälkeen jäimme hetkeksi koirapuistoon leikkimään ja vihdoin kun olimme päässeet kotiin ja Vicke oli saanut iltaruoan, Vickellä oli sen verran energiaa tehdä tuhmuuksia ja varastaa olkkarin pöydältä vajaan Havaijilainen hedelmäsekoitus-pussin. Sen jälkeen oli hyvä simahtaa olkkarin lattialle tyytyväisenä hedelmäsekoitus-pussi suussa
Kommentit