Lauantaina menimme Vicken kanssa katsomaan kaverin uutta hauvavauvaa. Vähän jännitti, että miten minun koiruus osaa käyttäytyä pikkuvauvan kanssa, kun Vicke ei osaa oikein välttämättä kontrolloida voimiansa. Turhaan pelkäsin, sillä Vicke oli ihan rakastunut vauveliin
Vicke olisi koko ajan halunnut pestä ja leikkiä pennun kanssa, mutta totta kai pienen tarvitsee saada unta välillä.
Matkalla kaverin luokse olimme käyneet Mustissa ja Mirrissä ostamassa pennulle lahjaksi orava-vinkulelun, josta meinasi tulla ongelma, sillä pentunen tykkäsi siitä todella paljon ja oma koiranikin tykkäsi siitä todella paljon
Päätimme nostaa oravan pois, ettei tule tappelua oi-niin-ihanasta oravasta. Kotiin tuliaisiksi ostin narupallon (eli pallon, jossa on kiinni naru). Ajattelin, että se on suhteellisen turvallinen lelu koulutustunneille mukaan, koska siinä on pitkä naru. Vickellä kun saattaa lyhyemmällä lelulla ottaa vahingossa kiinni kädestä eikä lelusta. Plus, sitä on helppo heittää kauemmas tarvittaessa.
Päivä kääntyi iltaan yllättävän nopeasti ja väsymyskin iski kun seuraili koko ajan mitä koirat tekivät, joten päätimme jäädä yöksi. Aamulla leikki alkoi samanlaisena. Yllättävää reissussa oli se, että kun kävin kaupassa, koirani oli kuuleman mukaan istunut oven edessä tuijottaen postiluukkua
Sunnuntaina pääsimme (lue: muistimme raahautua) kotiin vasta illalla ja Vicke nukahtikin bussiin ja kotona uni jatkui sikeänä sillä aikaa, kun minä siirsin viikonlopun aikana ottamani kuvat.
Tänään olimme sitten viimeisellä arkitottistunnilla. Olin noin 5 min. myöhässä tunnilta, sillä onnistuin hyppäämään kahdesti (KAHDESTI!) väärään bussiin. Aloitimme tunnin näyttämällä vuorotellen jonkun tempun, jonka olemme koirallemme opettaneet kotioloissa. Olisin halunnut näyttää kyljelleen makaamisen käskystä "Pam!", mutta Vicken mielenkiinto ei ollut minussa, joten jouduin namilla suostutella Vicken makaamaan kyljelleen.
Sitten me kuljimme Rally-Toko radan pariin otteeseen. Rally-Toko oli ihan hauska, sillä kyltit olivat tuttuja eivätkä kovin vaikeitakaan, mutta paras osio tuli ennen maalia "Hyppikää iloisesti maaliin". Kouluttajat kehuivat hirveästi meitä (tai ainakin otin ne kohteliaisuutena). He sanoivat, että olemme todella samankaltaisia Vicken kanssa ja että meillä on samanlainen aktiivisuustaso
Tunnin päätteeksi saimme hieman lukemista koulutuksesta ja palkitsemisesta. Vicken keskittyminen tunnilla ei ollut mikään paras, sillä Vicke halusi leikkimään koko ajan. Koirapuistossa ehdimme olemaan vajaa tunnin, kunnes pari rottweileria tuli puistoon. Nämä kyseiset rottweilerit ovat olleet useasti koirapuistossa samaan aikaan ja minä olen useasti ollut omistajaa auttamassa kun hänen koiransa ovat olleet todella aggressiivisia muita koiria kohtaan.
Viime viikolla yhden tunnin jälkeen olimme juuri menneet koirapuistoon, kun yksi sekarotuinen koira kävi Vicken päälle eikä meinannut lopettaa ennen kuin karjaisin sille. Hetken päästä toinen rotikoista teki saman Vickelle ja päätin, että meidän on aika lähteä kotiin päin ettei tule kolmatta yhteenottoa.
Noh, tänään sitten huomasin Vicken välttelevän samaista rottweileria. Muut rotikoille tutut koirat luimistelivat ja alistuivat heti rotikoille, mutta toinen (sama joka Vicken päälle kävi) vain makasi yhden koiran päällä muristen todella kovaa ja aggressiivisesti. Tämän kaltaista kyllä tapahtuu koirapuistoissa aina silloin tällöin, mutta se mikä hirvitti ja ärsytti oli koirien omistajien reaktio. Rotikan omistaja ei tehnyt mitään (yleensä menee väliin) ja toisen koiran omistaja naureskeli vain (ilmeisesti sama tapahtuu joka kerta näillä samoilla koirilla).
Päätin, että me voisimme lähteä pois, kun on sairaita omistajia ja niiden huonosti käyttäytyviä koiria puistossa. Mietin siinä, että miten saan Vicken kiinni, kun Vicke ilmestyi pöydän alle ja hyppäsi syliin. Siinä vaiheessa samainen rottweiler tuli ärisemään meille. Siirsin Vicken mun viereen ja käskin koiraa "painu helvettiin mun edestä, sillä mun koira saa olla mun sylissä, jos se tahtoo!". Kytkin Vicken kiinni ja lähdimme kohti ovea. Rotikka seurasi meitä todella uhkailevasti melkein ovalle asti. Tällä kertaa ei tarvinnu komentta rotikkaa painumaan v*tt**n uhkailemasta meitä, kun omistaja huuteli koiraansa takaisin.
Toivon todella, että Vicke ei ala pelkäämään rottweiler-rotuisia koiria, sillä itse tykkään rodusta aivan hirveästi, mutta ääliöomistajat ovat pilanneet rodun maineen. Rottweilerit ovat mitä hellyttävimpiä olentoja, kun ne on oikeissa käsissä! Tykkään muutenkin käydä siellä koirapuistossa, koska siellä on koiria paljon enemmän kuin muissa, enkä halua vältellä paikkaa vain kahden rottweilerin takia.
Kommentit