Taas kerran oli pentukissoja tullut Viikkiin ja soitin niistä. Juttelimme hetken puhelimessa minkälaiseen perheeseen kisuli olisi tulossa. Minulle kerrottiin yhdestä nuoresta kollikissasta, joka oli sen verran reipas, että varmasti tulisi toimeen koiran kanssa.
Kun pääsin kissaa katsomaan, se oli melkein kuin rakkautta ensisilmäyksellä
Kissa, jonka jo nimesin käynnin aikana Nioksi, makasi käsivarsillani ja kehräsi sen koko 45minuutin ajan mitä Viikissä olin juttelemassa löytöeläintalon työntekijän kanssa. Ikäoletus oli sellainen 5-6kk ja luultavasti Nio on ollut jonkun lemmikki, sillä oli heti alkuun niin tuttavallinen ja hellyydenkipeä.
Olin alkuun suunnitellut, että pitäisin Vicken ja Nion erillään ja antaisin tottua toistensa hajuun ennen kuin esittelisin heidät toisilleen, mutta kotiin päästessä olin ihan varma, että ongelmia ei tulisi vaikka päästäisinkin kissan tutustumaan uuteen kotiin heti. Kytkin Vicken hihnaan ja avasin Nion kopan luukun.
Ensimmäisenä alkoi hirveä kehrääminen ja sitten pieni sähinä Vicken näkemisestä. Lähdin pissattamaan Vickeä (piti muuten raahata aikalailla koira pihalle, koska kotona oli joku niiiiiiiin kiva ja uusi juttu, johon olisi pitänyt saada heti tutustua) ja pissa tuli heti rapun ulkopuolelle.
Sisällä Nio tuli iloisesti kehräten vastaan ja Vicke olisi heti halunnut mennä haistelemaan ja tökkimään kissaa, mutta pidin Vicken kiinni. Vicke oli hirveän ahdistunut, kun ei päässyt haistelemaan elukkaa ja Nio oli todella kiinnostunut Vickestä. Joka kerran kun Vicke meni eteiseen tai keittiöön, niin Nio kulki sohvan päästä päähän seuratessaan Vicken menoa.
Ensimmäinen yö meni ihan hyvin. Olin suunnitellut, että pitäisin Nion alkuun kopassaan, mutta sitten sydämeni heltyi ja päätin antaa Nion olla ihan vapaana. Yö minulla meni siihen, että työnsin Nio'a pois tyynyltäni
Nio oli hirveän hellyyden kipeä (eikä tosiaan mikään ihme, kun on viettänyt pari viikkoa löytöeläintalossa häkissä) ja viettikin monta tuntia putkeen sylissäni kehräten. Niolla oli myös pieni korvapunkki ongelma, joten jouduin heti alkuun huuhtelemaan korvia kaikesta siitä töhnästä, mitä korviin on kerääntynyt. Olin valmistautunut myös siten, että ennen Nion kotiintuloa olin antanut Vickellekin korvapunkkisuojan.
Olin yllättynyt kuinka helposti korvien puhdistus onnistui! Nio hieman maukui ja yritti ammeesta pois, mutta antoi minun puhdistaa korvat ihan hyvin. Vicke oli hyvin kiinnostunut Nion pitämistä äänistä ja halusi osallistua korvien puhdistukseen myös, joten jouduin pesemään korvapuhdisteet poskilta pois.
Kummallista kyllä, Nio'a ei haitannut Vicken hoitaminen ollenkaan, vaan kehräsi tyytyväisenä. Vicke ei kuitenkaan uskaltanut mennä pesemään korvia, jos en itse ollut paikalla.
Toisena päivänä Nio kävi kiusaamassa Vickeä (syöksähti sohvan takaa Vicken eteen) ja kun Vicke olisi halunnut osallistua leikkiin, Nio sähähti ja juoksi sohvan alle murisemaan. Toinen "leikki" oli myös sellainen, että Nio oli sohvapöydän alla ja Vicke kiersi ympyrää Nion ympärillä. Nio aina välillä saattoi tassullaan yrittää osua Vickeen ja jos Vicke haukahti, heittäytyi leikkiasentoon tai yritti varovaisesti tassullaan koskettaa Nio'a, niin Nio alkoi murisemaan ja sähisemään.
Kolmantena päivänä aloin jo näkemään kunnollista, mutta varovaista painia. Vicke ei enää ollut niin pelottava, mutta leikit kesti ehkä semmoisen minuutin ja sitten Nio pakeni sähisten ja muristen pois paikalta (yleensä sohvan alle).
Kolmantena päivänä jouduimme myös "keskustelemaan" Nion kanssa voinko katsoa sen hampaita ja saanko huuhdella sen korvia. Nio oli sitä mieltä, että näitä toimenpiteitä ei tehdä, mutta en antanut periksi, vaan pidin Nion otteissani, vaikka pari naarmua tuli ja naapurit varmasti luulivat minun tappavan kisua. Kaikista vaikeinta oli se, että Vicke hätääntyi siitä huutamisesta ja yritti tulla auttamaan/osallistumaan, eli olin kaksin käsin kiinni kissassa joka halusi tapella vastaan ja jalalla pitelin koiraa pois tieltä, ettei silmät kisuli vahingossa raavi Vickeä silmään.
Jätin päivän väliin korvahuutelussa ja sitä seuraavana päivänä Nio oli todella onnellinen, että huuhtelin sen korvat. Siihen mennessä kaikki muurit olivat kaatuneet ja yhteisymmärrys oli kissan ja koiran välille tullut ja leikkiminen oli kunnon painia - tai sitä, että Nio makasi selällään maassa ja läpsi Vickeä kuonolle, puri jalkoja ja Vicke pyöri kissan päällä aivan onnesta soikeena.
Kun leikit oli leikitty oli hyvä välillä levätäkin. Yleensä Nio ja Vicke nukkuvat eri paikoissa ja nykyään Nio on päättänyt omia Vicken sängyn (ainakin päivisin). Yöt ovat menneet ihan hyvin, Vicke tajuaa nukkua siihen asti, kunnes minä nousen sängystä, mutta kissan kanssa olemme pariin otteeseen joutuneet keskustelemaan milloin noustaan ylös.
Nio olisi sitä mieltä, että kahdelta yöllä on ihan normaalia nousta ylös leikkimään ja viikonloppuna on ihan normaalia nousta kuudelta ylös. Nyt olemme päässeet yhteisymmärrykseen nukkumisesta - eli aamulla herätään silloin kun minä nousen ylös ja Nio nukkuu siihen asti, tai on hiljaa
Kommentit