Huomenna olisi tarkoitus mennä ensimmäistä kertaa kesän jälkeen agilitykurssille. Hieman on jännittänyt miten Vicke osaa/jaksaa keskittyä, sillä emme ole treenailleet agilityjuttuja pitkiin aikoihin. Tietysti päivittäin tulee treenailtua ihan perus arkitottelevaisuutta, mutta minun ohjausta ja agilitykäskyjä emme ole treenailleet.
  Tästä innostuneena päätin vähän treenailla tänään lenkin aikana minun ohjausta ja hyppyjä. Yllättävän hyvin meni ja meillä olikin yleisöä yhdessä vaiheessa. Sauvakävelyllä oleva vanhemman puoleinen nainen oli ehtinyt meidän kohdalle yllättävän nopeasti ja oli ihan haltioissaan minun koirastani. Kehui todella paljon ja tietenkin kertoi omasta "kummi"koirastaan, joka on niin itsepäinen, ettei se oikein pystyisi tuommoista tekemään.
   Huomasin kuitenkin treenaillessa, että Vicken keskittymiskyky ja kärsivälisyys on todellakin vähän lyhentynyt, sillä heti kun jokin ei mennyt siihen vauhtiin kun Vicke halusi, tai Vicke ei ymmärtänyt mitä häneltä vaadittiin - haukkuminen alkoi.
   Toivottavasti huomenna ei tarvitse hävetä silmiään päästä, kun yhtälöön lisätään muita koiria! Toivon mukaan saan Vicken innostumaan agilityjutuista, että muut koirat eivät haittaa! Noh, huomennahan se nähdään.

Meillä oli töissä yhtenä päivänä todella jännä päivä, kun huomasin siellä hiiren. Ensimmäinen ajatus oli "mitähän Vicke ajattelee hiirestä". Nappasin Vicken häkistään ja vein hiiren jäljille. Koskaan emme ole harjoitelleet Vicken kanssa mitään jälkeä tai metsästystä, mutta se on niin hyvin perusluonteessa jäljellä, että minun ei tarvinnut hirveästi opettaa mitenkään. Vicke sai vainun ja ilmeisesti kuuli rapinaa ja siitä se sitten lähti.
   Aluksi oli vain haistelua, paikan vaihtoa ja hännän värinää, mutta sitten hiiri tuli piilostaan ulos ja jahti alkoi. Juoksin Vicken perässä itseni ihan läkähdyksiin, mutta hiiri meni piiloon ja jätimme jahdin hetkeksi kesken. Vein pettyneen Vicken takaisin häkkiin, jonne hän jäi itkemään jahdin keskeytymistä.
   Ei tainnut mennä tuntiakaan, kun hiiri tuli piilostaan uudelleen pois ja juoksin hakemaan Vicken uudelleen jahtiin. Tällä kertaa Vicke sai napattua hiiren leukojensa väliin, mutta joko itse säikähti hiiren vikisemistä tai hiiri ei ollut kunnolla suussa, mutta hiiri pääsi karkuun taas eikä hiirestä ole ollut enää näköhavaintoa sen jälkeen. Kun päiväni töissä oli ohi, otin Vicken taas haistelemaan jälkiä, mutta vainua hiirestä Vicke ei saanut vaikka kävimme kaikki paikat läpi - mikä oli todella outoa!