Ihanaa! Kevät on kovaa vauhtia tuloillaan ja odotan innolla, että pääsen taas Vicken kanssa pyöräilemään ja hölkkäilemään ahkerasti! Tosin tänä kesänä emme taida kokeilla uudelleen rullaluistelua... Takapuoleen sattuu pelkkä ajatuskin tästä! Tosin, jos sitä köyttäis pari tyynyä takamukseen ja laittaisi kunnon kypärän päähän... hmmmm...

Kävimme viime viikolla Vicken kanssa ensimmäistä kertaa tänä vuonna hölkkäilemässä ja yllättävän hyvin Vickelle - ja itselleni muistui mieleen miten hölkätään ja miten pääsee siihen rytmiin. Harmi vain, että vielä on suhteellisen liukasta, ettei uskalla kunnolla repäistä hölkkäillen. Viime sunnuntaina kävin toistamiseen hölkkäilemässä ja kaaduin liukkaalla enkä mieluusti koe tätä tunnetta enää uudelleen.

Viikonloppuna kävin työkaverini ja hänen koiransa kanssa tutustumassa puolentoista kilometrin päässä olevaan "lähikoirapuistoon" ja paikka vaikutti ihan mukavalta. Puistossa ei ollut hirveästi koiria, mikä oli kivaa - joukossa tyhmyys tiivistyy.

Koirapuistoista tulee mieleen, että toki on kohteliasta kysyä, että saako puistoon tulla, mutta joidenkin tavasta kysyä tätä voi rivien välistä kuulla "oi toisen koiran omistaja, katsoisitko kristallipallostasi tulevatko koiramme toimeen toisiensa kanssa?" Yksi koiran omistaja kysyikin ihan suoraan tulisivatko koirat toistensa kanssa toimeen. Tokaisin omistajalle, että mistäs sen voi tietää ja törkeästi käännyin ympäri. Omistaja vaikutti kävelevän loukkaantuneena ja suuttuneena pois koirapuiston ovelta.

Jos olisi huvittanut olla ystävällisempi, olisin toki voinut sanoa, että oma koirani ei ole koskaan ollut aggressiivinen muita koiria kohtaan, mutta koirat on eläimiä, ei sitä koskaan voi tietää. Tällä kertaa kuitenkaan en jaksanut eikä huvittanut olla kovinkaan ystävällinen :D

 

Olen myös ulkoiluttanut kisulia aika paljon aurinkoisilla säillä ja nyt Niosta on tullut aika rohkea ja reipas pihalla. Aluksi ulkoilu oli vain sitä, että Nio katseli ympärilleen ja pyöriskeli maassa, kun valjaat ärsyttivät. Nyt Nio suostuu kävelemään ja tutkimaan ympäristöään - kunhan kukaan ei kulje lähellä tai kuulu jotain outoja ääniä. Olen myös alkanut ottamaan nyt Vicken mukaan ulkoiluille siinä toivossa, että Nio saisi lisää rohkeutta Vicken kautta. Tämä jää nähtäväksi, mutta ainakin sunnuntaina Nio kulki kanssamme koko talon ympäri, eikä vain käyty seisoskelemassa puoli tuntia kevätauringossa.

 

Kävimme aikaisemmin tässä kuussa Vantaalla Java-poikaa (josta on tullut taas viime käynnin jälkeen isompi ja urosmaisempi) katsomassa ja käyskentelemässä koirametsässä. Tässä kuvia siltä reissulta:

Tässä kuussa emme aloittaneetkaan Vicken kanssa arkitottis ja rallytoko yhdistelmäkurssia, sillä tämän kuun budjetti loppui kesken äkillisten ja suurien laskujen myötä, mutta onneksi sain sovittua, että saan korvata kurssikerrat, joihin en pääse mukaan. Harmi, että en myöskään pääse agilityyn nyt pitkään aikaan.

 

Niin joo! Pistinpä sitten Vicken turkin kesäkuosiin ja vielä kylmien säiden takia (ja ajankuluksi) päätin tehdä Vickelle villapaidan. Alla kuva valmiista paidasta. Vicke on vissiin ihan tyytyväinen tästä, sillä sitä ei ole yhtään haitannut pukea tuota päälle iltaisin ja aamuisin, kun on vielä pakkasta!

Vicke ja Nio nauttivat toistensa seurasta ja kevään auringosta.

Vicken mielestä on ihan parasta uudessa turkissa paistattella nakua masua :D