Pyöräilykausi on virallisesti nyt avattu, kun kävin tällä viikolla ostamassa itselleni kypärän. Viime vuoden opit olivat jääneet päähän, eikä tarvinnut monestikaan muistuttaa, että pyörän vieressä juostaan nätisti. On ollut ihan hirmuisen palkitsevaa nähdä Vicke juoksemassa pyörän vieressä ihan onnessaan!

Kevät toi tullessaan myös juoksut ja harrastusten jatkaminen venähti taas muutamalla viikolla. Onneksi maastossa voi kuitenkin jonkin verran harjoitella ohjaamista. Päätinpä, että kun palaamme takaisin agiharkkoihin, aion juoksuttaa Vicken semi-väsyksiinennen treenejä, että Vicke jaksaa keskittyä treenaamaan minun kanssa eikä vain itsekseen. Voi kun jo pääsisi takaisin agiradalle! Ihan jalat syyhyää sinne ja minulla on niin suuri halu oppia lajin salat ja mahdollisesti vielä kisailla joskus lajissa!

Vicken kasvattaja oli antanut minulle paljon ajattelemista ehdottamalla jos Vickelle tekisi pennut jossain vaiheessa. Olen paljon miettinyt asiaa ja punninnut asioita ja alan aika paljon kallistumaan sille kannalle, että Vickelle voisi tehdä pennut.

Toki olen aika puolueellinen arvostelija, mutta minunhan koira on maailman paras koira! Vicke on hyvin ystävällinen ja rakastaa kaikkia ja kaikkea. Älynlahjojakin tuolla koiralla taitaa olla, sillä opitkin ovat menneet hyvin perille ja tuosta on muokkautunut hyvin yhteiskuntakelpoinen koira. Toki Vickessä on snautserimaista itsepäisyyttä ja itsenäisyyttä, mutta enemmän Vicke nauttii yhdessä tekemistä ja tekee työtä pyydettäessä kun yhteinen sävel löytyy. Terveydenkään puolesta Vickessä ei ole vielä mitään tautia todettu ja virallisista lonkkakuvauksista tuli A/A ja kyynärnivelistä 0/0. Vielä pitäisi käydä silmät tutkituttamassa, niin olisi ainakin vaaditut tarkastettu.

Katselinpas tuossa myös näyttelyitä ja mahdollisesti käymme jossain vaiheessa muutamissa näyttelyissä. Nyt pitäisi varmaan vain käydä treenailemassa match show'ssa, että miten siellä kehässä käyttäydytään. Yhtään ei innosta nuo näyttelyjutut, mutta suurin osa ihmisistä on kiinnostunut näyttelytuloksista yms. paljonkin.

Luonnetestauksessakin olisi tarkoitus käydä tuossa elokussaa tai elokuun jälkeen kun olemme juhlineet 2-vuotissynttäreitä! Kaikkein eniten jännittää tuo luonnetestaus, sillä omasta mielestäni koirani on ihana ja paras, mutta luonnetestaus sitten kertoisi enemmän puolueettomasti Vicken luonteesta :)

Minulle tyypillinen kärsimättömyys ja kaikki-tänne-heti-ja-nyt-luonne nostaa päätään tässäkin asiassa, kun tekisi mieli jo kaikki tehdä ja testailla, mutta luonnetestaukseen vaaditaan se kahden vuoden ikä ja kaikkeen muuhunkin menee aikaa, mutta kun olisi vain niin kiva saada Vickelle pienokaisia joita lääppiä ja käyttäytyä ihan sekopäisesti lässytellen ja mutristellen naamaansa pennuille! :D