Siitä on taas mennyt tovi, kun olen viimeksi kirjoitellut tänne ja syyhän tähän tietenkin on se, että meidän elämässä ei ole tapahtunut mitään mistä jaksaisi/kannattaisi kirjoittaa - ennen kuin nyt.

Viime maanantaina Vicke oli minulla töissä mukana ja sai olla vapaana työpaikan taukotilassa/pukuhuoneessa tokassa kerroksessa. Kahden tienoilla tuli työkaveri töihin ja meni ylös taukotilaan ja seurasin hetken päästä perässä. Ihmettelin yläkertaan päästessäni, että taukotilan ovi on auki ja ajattelin vain, että Vicke on työkaverin kanssa pyörimässä jossain yläkerrassa tai sohvalla löhöämässä. Kurkkasin sohvalle, mutta koiraa ei siellä näy. Työkaverinikaan ei ollut koiraani nähnyt taukotilassa, kun sinne oli tullut.

Kiersin työpaikan läpi ja koiraa ei näy missään ja kaikki ovet ovat kiinni. Kyselen työkavereiltani ovatko he nähneet koiraani, ja yksi heistä kysyi, olinko juuri Vicken kanssa pihalla, sanoin, etten ole ollut Vicken kanssa pariin tuntiin pihalla ja ripeästi menin ulko-ovelle ja sieltähän koirani tulee ihan intopiukeena ja juoksee yläkertaan läähättäen. Menen koiran perässä taukotilaan ja mietin pääni puhki miten ihmeessä se oli päässyt pihalle, kun ovet olivat kiinni - taukotilan ovet ja ulko-ovet. Tietääkseni koirani ei kuitenkaan ole keksinyt miten ovet avataan JA suljetaan perässä....

Työkaverini heitti vitsillä, että ehkä Vicke hyppäsi ikkunasta, joka oli raollaan ja sen kokoinen, että siitä Vicke pääsisi hyvin menemään. Naureskelin epäuskoisena, mutta mitä enemmän asiaa mietin ja mietin, se alkoi olemaan ainoa vaihtoehto sille, miten Vicke on päässyt pihalle. Mutta silti, pudotusta on yli kymmenen metriä, ei Vicke mitenkään voisi olla niin innoissaan ja hyvässä kunnossa, jos se olisi hypännyt ikkunasta alas!

Ei mennyt kauaakaan, kun huomasin, että Vicken läähättäminen on epänormaalia, en tiedä miten sitä selittää, sillä olihan huoneessa kuuma, mutta silti siinä oli jotain outoa. Silmissäkin oli outo ilme. Kopeloin koiran läpi, eikä se mistään vingahtanut, ehkä vähän lipoi suupieliään etujalkojen alueelta kokeiltaessa. Sitten huomasin kuinka varovaisesti Vicke käytti etujalkojaan. Eli Vicke oli kuin olikin hypännyt toisen kerroksen ikkunasta! Kurkksin ikkunasta ulos ikkunan alla näkyi painauma, mikä olisi mahdollisesti tullut siitä, että Vicke on hypännyt alas ikkunasta. Kävin pihalla myös leikkimässä salapoliisia ja maassa oleva painauma näytti siltä, kuin Vicke olisi tullut ikkunasta alas niin, että kaikki paino ja voima olisi tullut yhteen tassuun. Ikkunan olla oli ritilää parin metrin verran seinästä päin ja metrin verran hiekkamaata, jossa painauma oli ja heti painauman vieressä oli auto! Onneksi Vicken tähtäys oli osunut hiekalle, eikä ritilälle tai auton päälle, muutoin vammat olisivat varmasti ollut suuremmat! Oikea onnentottunen!!

Eläinlääkäri teki Vickelle perusontumatutkimukse ja myöhemmin otimme myös röntgenkuvat. Mitään erikoista ei tutkimuksissa löytynyt, paitsi Vicke siinä vaiheessa ontui vasenta etujalkaa aika voimakkaasti ja ranteen alueella oli turvotusta. Laitoimme Vickelle kylmäkääre etutassuun ja kuvissakaan ei murtumaa löytynyt. Parin päivän ajan pidin kylmäkäärettä ja tukisidettä tassussa ja Vicke sai kipulääkettä ja piti olla levossa (BTW Nion mielestä Vicken sairasloma on ihan hanurista!). Keskiviikkona aloin olla aika huolissani Vickestä, sillä se ei käyttänyt jalkaa melkein lainkaan ja varasin Vickelle ajan ortopedille, mutta ajan sain vasta seuraavan viikon perjantaille (tietenkin kaikki ortopedit olivat lomalla). Kysyn torstaina toiselta eläinlääkäriltä oliko hänenkin mielestä Vicken jalka vähän vääntyneen näköinen, sillä Vicke piti vasenta etutassuaan hieman vinossa ulospäin seisoessaan ja eläinlääkäri oli samaa mieltä. Hän kokeili vielä taivutella tassua ja sanoi, että Vicken vasen tassu venyy sivuttaissuunnassa pikkuisen enemmän kuin oikeassa. Hän suositteli, että yrittäisin vielä saada ajan ortopedille aikaisemmin kuin ensi viikolla.

Onneksi satuin saamaan ajan ortopedille jo seuraavalle päivälle. Saavuimme ortopedille ja odotustilassa purin tukisiteen, jonka olin väsännyt Vickelle. Pääsimme huoneeseen ja Vicke käveli edelleen vain kolmella jalalla. Annoin ortopedille kuvat, jotka oli otettu edellisessä paikassa ja Vickelle tehtiin taas ortopedinen tutkimus. Kun seurasin ortopedin tutkimusta ja ilmettä mikä hänellä oli, kun hän sanoi, että nivelsiteissä on häikkää, ei voi sanoa tarkkaan onko nivelside poikki vai vain venynyt ilman stressikuvia (rauhoituksessa otetut kuvat, missä tassua venytetään niin paljon kuin sitä pystyy ja nähdään kuinka paljon nivelsiteet antavat periksi) minulla alkoi nousta pala kurkkuun. Koko viikon olin vain toistellut päässäni, että minulla on idiootti koira, enkä asiaa kuitenkaan enempää miettinyt. Nyt kun eläinlääkäri sanoi, että nivelsiteet on mennyt, koko viikon mielen takaosissa ollut huoli ja murhe nousi pintaan ja aloin itkemään. Eläinlääkäri oli todella ymmärtäväinen ja sain kuitenkin kontrolloitua itseäni sen verran, etten ihan lyhistynyt kasaan silloin, vaikka lähellä se oli.

Eläinlääkäri sanoi, että hän suosittelisi stressikuvia lisäinfon saamiseksi, mutta siitäkään ei voi sanoa sataprosenttisesti mikä tilanne on. Kaikkein paras tapa varmistaa, onko nivelsiteet menneet poikki vai vain venyneet, on CT-kuvaus (tietokonetomografiatutkimus). Sitä mahdollisuutta heillä ei ole siellä klinikalla, mutta Kouvolan toimipisteessä kyllä ja myös Viikissä Yliopistollisella eläinsairaalalla. Kysyin sitten hypotettiisesti, että jos nivelsiteet ovat menneet poikki, miten se korjataan ja kun me harrastamme agilityä, onko mahdollista jatkaa harrastusta. Eläinlääkäri kertoi, että nivelsiteet voi korjata leikkauksella ja toipumisaika on 6-8 viikkoa eikä sen jälkeen ole mitään takeita, että Vicke voi ainakaan kilpailla agilityssä. Pitää vain katsoa miten käy. Joka tapauksessa oli tilanne kumpi tahansa (poikki vai venynyt), jalka on lastoitettava.

Päätimme kuitenkin ottaa rauhoituksessa vielä stressikuvat. Kun Vicke oli rauhoitettu vietin aika pitkän tovin klinikan ulkopuolella polttaen tupakkaa tärisevin käsin ja antaen kaiken surun ja murheen tulla ulos.

Kun olin saanut itseni taas koottua kasaan ja kuvat olivat valmiit, eläinlääkäri oli hyvin positiivisella mielellä. Nivelsiteet pettää jonkin verran, mutta ei niin paljon kuin se venyisi, jos se olisi poikki. Sataprosenttisesti eläinlääkäri ei voinut luvata, että nivelsiteet ovat vain venyneet ja suositteli lämpimästi CT-kuvausta. Hetken keskustellessamme päädyimme siihen, että kolme-kuusi viikkoa tilannetta seurataan vaihtaen lastaa viikon välein ja "sairaslomalla" ollessa ja sitten, jos tilanteeseen ei tule muutosta, menisin CT-kuvaukseen. Eläinlääkäri sanoi myös, että lastoituksesta huolimatta voi olla mahdollista, että nivelsiteet eivät parane, ja Vicke voi joutua leikkaukseen..

Vicke oli ihan väsynyt rauhoituksen jäljiltä ja jouduin sitten kantamaan Vicken bussipysäkille ja bussipysäkiltä kotiin (on muuten aika raskasta kantaa 18kg koiraa sylissä, joka on väsynyt).

Perjantaina Vicke oli tietenkin todella väsynyt ja jossain vaiheessa iltaa läähätteli tuskaisen oloisena ja piti pientä piipitystä. Onneksi itsellänikin on jalasta nivelsiteet mennyt, niin tiesin, että jalkaa voi kolotella lastassa ja jalan kohottaminen auttaa siihen. Laitoin Vicken kylkiasentoon ja pari tyynyä tassun alle ja hetken päästä Vicken läähättäminen rauhoittui. Nykyään Vicke taitaa itsekin tajuta, että tassun nostaminen helpottaa oloaan, kun se hakeutuu lattialla olevien sohvatyynyjen luokse ja nostaa tassun sille.

Toivon mukaan ei tarvitse lähteä jalkaa operoimaan ja että nivelsiteet paranisivat pelkällä lastoituksella, mutta agilityunelmat taitavat jäädä nyt taka-alalle. Täytyy sitten kai keksiä jotain muuta harrastusta Vickelle, sillä agility on niin nopeatempoista ja äkkinäisiä liikkeitä täynnä, että nivelsiteet eivät välttämättä kestä sitä. Onneksi Vicke tykkää arkitottiksesta ja tokoiluakin voisimme kokeilla ja muita vähemmän rankkoja lajeja...

Onneksi lasta ei haittaa temppuilua ja nyt onkin haastavat ajat edessä: miten pitää minun Duracell-pupu koirani rauhallisena ja vähällä liikunnalla. Paljon vain älyjuttuja kehiin, mutta itsellä ei niitä niin paljon ole mielessä, että täytyy varmaan mennä kirjastosta katsomaan millaisia kirjoja koirien virikkeellistämisestä löytyy :D