No taashan sitä on vierähtänyt tovi jos toinenkin kun olen viimeksi tänne päivitellyt kuulumisia!

 

Kolme viikkoa sitten Vicke pääsi eroon lastasta, vihdoin! Tämä aika on mennyt todella nopeaan, kun olen ollut vain niin innoissani, että voin pikku hiljaa alkaa lenkkeillä tuon koiran kanssa enemmän!

Käytiin viimeisen kerran ortopedilla 15.8. ja lasta otettiin silloin pois. Jalka oli todella jäykkä, eikä oikein taipunut kunnolla mihinkään suuntaan. Ortopedi suositteli Vickelle fysioterapiaa, että jalka saataisiin kuntoutettua normaaliksi. Itsekin olin jo asiaa miettinyt ja onnistuinkin saamaan ajan samaiseen paikkaan seuraavalle päivälle. Jalasta otettiin kontrollikuvat ja avulsiomurtuma ei ollut enää niin pahan näköinen ja luun pinta oli siloittunut viime kuvien jälkeen. Lähdimme kotiin ilman lastaa ja ilo oli suuri vaikka vielä käveleminen ei ihan onnistunut kunnolla.

Seuraavana päivänä menimme fysioterapeutille joka aluksi laittoi meidät kävelemään asfaltilla ja nurmikolla nähdäkseen miten Vicke kävelee. Menimme sisälle ja fyssari kopeloi, taivutteli ja hieroi Vickeä. Keskustelimme hieronnasta fyssarin kanssa ja kyselinkin tarkemmin millä lailla ja mistä olisi turvallista hieroa ja mainitsin käyneeni "kotihierontaa koirille"-kurssilla ja että olen hieronut Vickeä silloin tällöin kotona. Fyssari sanoi, että hieronta on todella hyvä idea, sillä Vickellä oli tullut melkein seitsemän viikon lastassa olosta muutamia jumia selkään ja lapaluiden väliin. Minut yllätti kuinka surkastuneet etujalkojen lihakset olivat, aiemmin en ollut kiinnittänyt niihin mitään huomiota, mutta nyt huomasin, että ne olivat kadonneet melkein täysin.

Fyssari pyysi minua laittamaan lopulta Vicken kyljelle ja alkoi tarkemmin kopeloimaan tassua ja rannetta. Vicke otti kopeloimisen yllättävän rennosti vaikka Vickestä on maailman inhottavinta, että joku koskee hänen etutassuihinsa. Fyssari käytti Vicken ranteeseen käynnin aikana myös laserterapiaa, joka oli aika jännä. Itsessään siinä ei tapahdu mitään jännittävän näköistä mutta ajatuksena laserhoito on jotenkin hauska ja jännä :) Vicke ei reagoinut laserhoitoon mitenkään erityisesti paitsi lopussa taisi jotain epämiellyttävää tuntea kun yritti nypätä tassuaan pois käsittelystä. Käynnin loppuvaiheessa Vicken jalka, joka ei edellisenä päivänä taipunut melkein lainkaan, taipui nyt jo 90 astetta.

Saimme kotiin kotiharjoitusohjeita ja kalenteriin tulikin heti täytettä, kun oli käytävä vesikävelyllä ja uinnilla 2-3 kertaa viikossa, suokävelyllä kerran viikossa, hieroa selkää, joka oli jumissa 2-3 kertaa viikossa ja myös sitten tehdä tassun passiiviset liikeharjoitteet, jotka fysioterapeutti näytti käynnin yhteydessä minulle. Fyssari halusi nähdä meidät viikon päästä seuraavan kerran.

Viikko meni yllättävän nopeasti, kun kalenteri oli täynnä Vicken kuntoutusjuttuja. Ja seuraavalla viikolla oli kontrollin aika. En ollut ihan tyytyväinen meidän edistymiseen. Vicke kyllä käveli paremmin ja käytti enemmän tassuaan eikä hypännyt askelia enää niin paljon yli, mutta tassu ei taipunut niin paljon kuin olisin toivonut sen taipuvan.

Käynnin yhteydessä tajusin, että olin ehkä hieman hätäillyt taivuttelun kanssa ja ollut vähän liian varovainen taivuttelun kanssa, josta johtuen se ei ollutkaan edistynyt niin paljon. Käynti meni aikalailla samaan tapaan ja fyssari sai tällä kertaa tassun taipumaan 120 asteeseen kun hetken aikaa taivutteli ja lämmitteli. Saimme kotiin lisää harjoitteluohjeita ja sovimme seuraavan tapaamisen kahden viikon päähän. Meillä piti olla viime perjantaina käynti, mutta se siirtyi viikolla eteen päin fyssarin omien esteiden takia ja minun työvuorojeni takia.

Kuitenkin tällä hetkellä olen todella positiivisin mielin edistymisen kanssa ja tassu melkein taipuu saman verran kuin terve tassukin. Liikkuminen on nykyään paljon helpompaa ja Vicke on päässyt juoksentelemaan vapaasti metsässä ja jopa olemme olleet koirakavereitakin treffailemassa.

Ensimmäisen kerran kun olimme koirapuistossa kaverin koirien kanssa oli ihan pakko ottaa Vicke välillä syliin, kun meno oli ihan sairaan kovaa eikä Vicke itse halunnut/tajunnut, että tassu ei kestä semmoista riehumista. Kotiin lähdettäessä Vicke ontui ja kevensi hieman, mutta se meni onneksi kipulääkkeellä ja levolla ohi.

Eilen olimme kyläilemässä Vantaalla Java-pojan luona, joka oli taaskin kasvanut ihan hurjasti! Vicke meidän huviksemme pystyi kulkemaan Javan mahan alta ilman kummoisia kumarteluita! Taaskin meno oli hurjaa, mutta oli vain niin ihanaa katsella tuota koiraa juoksentelemassa kaverinsa kanssa pitkin peltoja ja metsiä! Kotiin kun päästiin, Vicke oli ihan naatti ja vetelikin sikeitä sohvalla hyvin tyytyväisenä.

Minulla oli tuossa elokuun alussa pari viikkoa lomaa ja olin päättänyt maalata sisäseinät loman aikana. Loma menikin aivan liian nopeasti ohi, kun ensimmäisellä lomaviikolla maalasin seinät ja sisustin asuntoa. Ostin myös meille uuden sohvan, isomman sohvan, ja toinen viikko menikin sohvalla löhöillessä ja kirjoja lueskellessa. Täytyy kyllä sanoa, että eläimetkin ovat olleet tyytyväisiä uuteen sohvaan, sillä useasti löhöilemme kaikki neljä samalla sohvavlla, ja tilaakin jää vielä ylikin :D

Nion mielestä oli aivan mahtavaa, että pesin tyynynpäälliset oston jälkeen ja jätin tyynyt epämääräiseen myttyyn uudelle sohvalle. Siellähän oli maailman paras pesä Nion mielestä.

Nero on taas avautunut hieman enemmän kuorestaan ja uskaltaakin jo nukkua sohvalla meidän kaikkien kanssa ja jopa uskaltaa olla paikallaan vaikka minä nousisin sohvalta. Ennen Nero on uskaltanut olla vieressä ja lähellä jos en ole hirveästi liikkunut tai liikutellut itseäni, mutta nykyään Nero vaan kuikuilee minua vähän varautuneena kun nousen sohvalta tai muuten vain puuhastelen ympäri asuntoa. Taitaapa tuo kissa pikku hiljaa alata luottamaan, etten tee mitään pahaa hänelle.

Vickekin alkaa olemaan ihan semi-luotettava otus, kun enää ei tarvitse juosta karkuun tai läpsiä, kun Vicke käyttäytyy ääliömäisesti. Vicke kun aina kuvittelee, että kun kissa lähtee juoksemaan, se on kutsu leikkiin ja yrittääkin useasti houkutella Neroa leikkimään kanssaan. Muutamaan otteeseen olen jopa huomannut Neron lähestyvän Vickeä varautuneesti ja harvinaisissa tilanteissa myös puskevan Vickeä! Tosin yleensä tällainen hellyyden osoitus johtaa siihen, että Vicke kuvittelee puskemisen olevan leikkiin kutsu ja yrittää lähteä leikkimään :D

Vicken mielestä maalaileminen oli aivan mahtavaa puuhaa, ja osallistuikin maalaamiseen parhaalla keksimällään tavalla, eli oikeasti olemalla tiellä. Vicken mielestä on ihan normaalia maata selkä vastamaalattua seinää vasten tai dipata partakarvojansa maalipurkissa.

Tästä osallistumishalusta johtuen ylensin Vicken maalarimestariksi ja Vicke viettikin aikansa seilaillen minun perässäni, kun maalailin. Yllättävän nopeasti sitä meni aika maalatessa. Aloittelin maalailun yleensä 9-10 aikaan aamulla ja havahduin joskus 23 tienoilla, että ehkä on parempi lopetella, kun kellokin oli jo niin paljon!

Meillä on myös meneillään julkisivuremontti. Yllättävän vähän meteliä (ainakin tällä hetkellä) remontoimisesta tulee. Elukoita tämä muutos ei ole oikein mitenkään häirinnyt. Alkuun vähän katselivat ympäriinsä varautuneena kaiken sen kolistelun takia, mutta nyt kuukausi aloituksen jälkeen ääniin ei enää reagoida mitenkään.

Vaikka itse pidän vuodenajoista eniten talvesta, niin en siltikään jaksa odottaa ensi kevääseen/kesään, kunnes julkisivuremontti on ohi ja minulla on oma lasitettu parveke! Siitä on niin kauan kun minulla on ollut asunnossa parveke ja odotan innolla, että voisin pitää kesähelteillä parvekkeen ovea auki ja vielä ihan turvallisin mielin, kun parvekkeessa on lasit. Nyt on ollut koko ajan vähän hätä housuissa, kun tuuletusaukoissa ei ole minkäänlaista ritilää ja Nio on ainakin todella innokas viettämään aikaa ikkunalaudalla!

Nio on keksinyt jostain syystä, että pöydällä nukkuminen on ihan parasta. Olen yllättänyt muutamaan otteeseen tuon katin keittiön pöydällä vetämässä sikeitä. Eilen pöytävalintana oli olohuoneen pöytä... Mistähän katti on tuon yhtäkkiä keksinyt?

Nio taitaa rakastaa kantokoppaansa, sillä heti kun otan kopan esiin, sinne on pakko mennä hengailemaan. Onneksi kissa ei stressaa siellä olemisesta, helpottaa suuresti reissujen tekoa, kun ei tarvitse tapella koppaan menemisestä ja siellä olosta.

Kävimme kisujen kanssa eläinlääkärillä rokotteita ottamassa ja Nion paino oli 4,9kg ja Neron paino oli noussut 500g, joten paino oli nyt jo 3,4kg! Neron kanssa on ollut vähän ongelmaa syömisen kanssa, sillä hampaiden huonon kunnon takia kovan kuivapapanan syöminen ei ole ollut helppoa ja märkäruokakaan ei ole maistunut niin hyvin. Lomalla äitini ja siskoni tulivat käymään meillä ja toivat KiteKat-märkäruokaa mukanansa. Tarjosin sitä Nerolle ja siitäköhän kissa meni sekaisin! Ruoka katosi kiposta semmoisella vauhdilla, jota en olisi tuolle kissalle voinut uskoa ja koko 100g pussi meni kertaistumalla naamariin!

Tämän jälkeen olen ostanut kaupasta vain tätä kissanruokaa ja Neron ruokahalu onkin paljon suurempi kuin ennen ja ruokakin maistuu paljon paremmin. Nyt kun Vicken eläinlääkärikulut alkavat vähentymään voin alkaa keräämään rahaa Neron hampaiden hoitoon. Tarkoituksena on viimeistään veronpalautusten tienoilla hoidattaa hampaat kuntoon!