Uskomatonta, että tämä vuosi on melkein ohi ja joulu on ohi. Kaikista uskomattominta on, että täällä ei ole lainkaan lunta! Itse (ja uskoisin että myös koirani) rakastan lunta ja joulun/talven aikaa, joten on todella masentavaa, kun ulkona ei ole lunta, ei ole pakkasta, pelkästään märkää ja harmaata! Ja tietenkin tästä märkäisyydestä johtuen koiria pitää pestä melkein joka ikisen lenkin jälkeen!

Nero pääsi vihdoin ja viimein hammashoitoihin ja hampaita lähti yhteensä 7 kappaletta! Oli hieman enemmän kuin odotin (4 hammasta olin ainakin varma, että lähtee) ja hintakin oli yllätys. Alustavasti sain hinta-arvioksi 400-500€ ja loppusumma olikin sitten rapiat 800€!

Vaikka hinta oli suurempi kuin olin budjetoinut (n. 600€ olin varautunut maksamaan), olen kuitenkin todella tyytyväinen hoitoon ja siihen, että hampaat ovat nyt hoidettu ja Nerollakin on varmasti helpompi olla. Ainoa mikä harmittaa, on se, että Nero alkoi taas nuolemaan tassuaan niin, että tassun iho muuttui kovaksi ja punaiseksi. Viimeksikin, kun Nerolta ajettiin karvat kanyylia varten, Nero nuoli tassunsa samaan kuntoon, mutta nyt tuntuu, että tuo tassu ei parane samalla tavalla kuin viimeksi. Tästä johtuen olen joutunut pitämään Nerolla kauluria. Otin sen jo pois joulun alla, kun iho oli parantunut, mutta karvat eivät olleet kasvaneet, niin Nero alkoi nuolemaan tassuaan uudelleen ja joudun ilmeisesti pitämään sitä Neron päässä kunnes karvat on hieman kasvaneet.

Koirien kanssa olemme olleet aika useasti koirapuistoissa, mutta nyt taidamme pitää hieman taukoa. Remus ei tule oikein toimeen muiden urosten kanssa, ei ole väliä onko koira leikattu vai ei, ongelmia tulee. Kertaakaan ei ole tappeluksi yltynyt, mutta Remus murisee ja näykkii muita uroksia ja on suorastaan sanottuna ihan ääliö. Yleensä siinä tilassa Remus ei kuuntele minua lainkaan ja normaalisti siinä tilanteessa Vicke tulee emäntänsä apuun ja menee häätämään Remuksen koiran luota pois ja läksyttää minun puolesta Remusta. Täytyy rakastaa minun pikku nausteria!

Syy miksi käytin sanaa ”normaalisti”, on se että kun toinen koira on Vicken tuttu ja Vicken kaveri entuudestaan, Vicke ei hätistele Remusta pois, vaan jää hyörimään siihen väliin ja tilanne ei ainakaan parane siitä.

Kävimme ennen joulua taas Vantaalla Java-poikaa katsomassa ja koirapuistossa oli juuri tällaista, että Remus oli ääliö, ei antanut Javan oikein leikkiä kunnolla Vicken kanssa ja Vicke innostui kiusaamaan Javaa Remuksen kanssa. Ääliömäisesti Remus näykki Javaa hännästä aina välillä. Tilanne rauhoittui kuitenkin hieman mitä kauemmin olimme puistossa ja mitä paremmin Remus muisti kuunnella minua.

Päivä oli ihan hirveän sateinen ja koirapuisto oli tietenkin mutainen, joten kun pääsimme koirapuistosta pois, oli koirien tassujen pesua. Ja voi luoja kuinka paljon sitä mutaa oli!

Sisällä pojat osasivat olla pääosin nätisti. Remus yritti pomotella Javaa, josta johtuen minä sitten pomotin sitä. Hiukan oli häiritsevää, että Remuksesta havaitsi, että se olisi halunnut leikkiä ja olla Javan kaveri, mutta sitten seuraavassa hetkessä Remus näytti hampaita. Täytyy yrittää vain jotenkin opettaa Remukselle miten muiden koirien kanssa ollaan, mutta vähän ongelmallista miten tämän saavutan. Suunnitelmana tällä hetkellä on saada perustottelevaisuus kuntoon ja sitten pikkuhiljaa tuoda muita koiria tilanteeseen mukaan.

Yllättävää Javan ja Remuksen tapaamisessa oli se, kuinka samanlaisia koirat ovat. Molemmissa on saksanpaimenkoiraa ja ilmeet ja eleet olivat molemmilla samankaltaisia. Molemmilla oli jopa samanlainen ääni ja ääntelytapa! Molemmat kun makasivat lattialla ja alkoivat ääntelemään, ei niiden ääniä pystynyt erottamaan toisistaan. Yleensä aina tunnistan oman eläimeni äänen muiden eläinten äänistä, mutta tässä tilanteessa olin ihan sekaisin, kumpi koirista äänteli ja kumpi oli hiljaa.

Remuksella on oikein kunnollinen hymy naamallaan!

 

Poitsut pusuttelun keskellä. On noiden ulkonäössä jotain samaa havaittavissa.

Matkalla kotiin rankan leikkitreffin jälkeen on hyvä nukkua vierekkäin. Vicke juotui olemaan Remukselle tyynynä, mutta ei tuota koiraa taida haitata laisinkaan.

 

 

Ostin kissoille uuden lelun kokeiluun, mutta ei se ainakaan hirveästi tehnyt vaikutusta. Lelu on Mouse Chase ja tarkoitus olisi aktivoida kissaa, mutta Nio ei ainakaan paljoa aktivoitunut lelusta. Lelun sisällä on pieni hiiri, joka lähtee pyörimään kosketuksesta/liikkeestä ja valot syttyvät laitteeseen. Hetken aikaa Nio jaksoi leikkiä lelulla, mutta sitten tylsistyi. Perus pieni valkoinen hiiri aktivoi Nio’a enemmän kuin tämä, mikä oli pieni pettymys.

Eroahdistuksen kanssa olemme edistyneet harppauksin ja nykyään ei ole pelko perseessä, kun jätän koiran kotiin, että saan vielä häädön koiran takia. Naapurit ainakaan eivät ole valittaneet melusta, mutta en ole varma onko koira ihan hiljaa kotona vai ei. Rauhallisena ainakin Remus on, kun jätän sen kotiin ja kotiin palatessa on semi-rauhallinen myös.

Ennen lähtöä käyn yleensä asunnon läpi ja korjaan keittiötasoilta tavaroita yms. pois Remuksen hampaista (unohdin jouluna tekemäni joululeivän hellan päälle, ja leipä oli syötynä kun tulin ulkoiluttamasta Nio’a).  Otan ulkovaatteet pois naulakosta ja siivoan kengätkin piiloon vaatekaappin. Remuksella on tapana repiä vaatteet naulakosta alas, joten sen välttämiseksi ja vaatteiden ehjänä pitämiseksi siivoan ne pois.

Nykyään myös joudun irrottamaan ovista kahvat, jonne en koiran halua menevän. Pääasiassa vaatekaappi, missä on koirien ruoat ja herkut säilössä. Joudun myös irrottamaan kahvan eteisen väliovesta, sillä yhtenä päivänä Remus oli rämpyttänyt ulko-ovea ja saanut oven jopa auki! Kolmeen kertaan!

Tapasin seinänaapurini kotiin tullessa rapusta ja he kertoivat, että koirat olivat olleet käytävässä kolmesti. He olivat ottaneet yhteyttä taloyhtiöön, kun selvisi, että koirat eivät pysy sisällä, jotta he tulisivat laittamaan oven takalukkoon. Taloyhtiöstä eivät suostuneet tulemaan sitä tekemään ilman minun lupaani (mutta mikseivät he soittaneet minulle, en tiedä…). Seuraavaksi olivat suunnitelleet soittavansa poliisille, että vievät koirat Viikkiin talteen siksi aikaa kun olen pois. Onneksi kuitenkaan näin ei tarvinnut tehdä, ja paasin kreivin aikaan takaisin kotiin.

Olin ihan shokissa, että koirat olivat olleet käytävällä. Onneksi molemmat olivat siinä mielessä kiltisti, että tulivat kutsuttaessa takaisin sisälle ja onneksi kukaan ei ollut avannut koirille ovea. Vicke oli tosin jäänyt toiseen kerrokseen portaiden alkupäähän odottelemaan, kun taas Remus oli mennyt ihan alakertaan ja ulko-ovelle hengailemaan.

Noh, tästä opin, ja siitä lähtien olen laittanut oven takalukkoon ja myös varmistukseksi olen irrottanut ovenkahvan (myös siksi, että jos  Remus raapii ovea, niin luulisin, että väliovi on halvempaa vaihtaa, jos siihen tuhoja tulee, mutta ulko-ovi saattaa olla hiukkasen kalliimpi korjata/vaihtaa).

Kävin myös ostamassa kongin Remukselle, mutta tämä koira ei tykkää koiran märkäruoasta, joten Vicke on kongia käyttänyt ahkerasti. Olen myös käyttänyt vanhat märkäruoka-astiat uudelleen ja täyttänyt niihin esim. märkäruokaa tai kuivamuonaa ja vettä ja pakastanut ne. Tämä on toiminut oivallisesti. Koirat jäävät työskentelemään herkkujääpalansa kanssa ja asunto on ehjä, kun saavun kotiin.

Ensimmäisen testijääpalan Remus aikoi syödä astioineen.

"Ai kuinka niin en voi syödä koko pakettia?" Tästä viisaantuneena irrotin jääpalat vuoastaan ennen koirille antamista.

Ihanaa, kun nyt voin melkein huoletta jättää koirat kotiin ja illallakin, sillä olin ennen joulua elokuvissa ja palasin kotiin 23 jälkeen ja asunto oli ehjä eivätkä naapuritkaan olleet huomanneet (tai välittäneet) meteliä!

Nyt pitää saada itseäni vain niskasta kiinni ja ulkoiluttaa koiria enemmän, sillä Remuksesta huomaa heti, jos ei ole lenkitetty/väsytetty tarpeeksi ja edistyminen ottaa silloin takapakkia.

Kivaa kuitenkin olisi, että voisin käydä koirapuistoissa noiden kanssa tai metsässä lenkkeilemässä, mutta on parempi ensin saada koira kunnolla hallintaan, kuin mennä päästämään koira vapaaksi metsässä tai puistossa, missä en ole varma, että koira uskoo minua. Vickenkin kanssa täytyy vähän treenailla tottelevaisuutta Remuksen läsnä ollessa. Idiootti sulkee korvansa, kun kaveri on matkassa.

 

Tästä oli hyvä esimerkki, kun olimme Helsinki Winner näyttelyssä 13.12.2013. Näyttelyissä meni hyvin ja muistinkin kuinka ihana koira minulla oikeasti on! Vicke käyttäytyi kuin unelma. Pystyin kulkemaan messukeskuksessa huoletta siitä mitä tulee vastaan tai nurkan takaa. Vicke osaa käyttäytyä ja tietää miten minun kanssa kuljetaan.

Kehässä Vicken kanssa oli ihan kivaa. Saimme EH (erittäin hyvä) arvosanaksi ja tulimme narttujen avoluokan 2.sijalle. Tuomarin kommentit Vickestä oli: ”Narttu, millä hyvä pää ja ilme. Ei oikeaa selkälinjaa. Häntä tiiviisti asettunut. Hyvät kulmaukset. Erittäin hyvässä turkissa. Riittävät liikkuvat (/soljuvat) liikkeet."

Iso asia, mikä minua jännitti suuresti, oli turkki ja oli ihan shokki, että tuomari sanoi Vicken olevan erittäin hyvässä turkissa! Olin ihan varma kehään mennessä, että hylätty sieltä tulee Vicken turkin takia. Kehän reunallakin oli mukavaa porukkaa, kun avustivat minua kehä-etiketin kanssa!

Kehän reunalla omaa vuoroaan odotteleva nausteririnsessa.

Sekalaisia kuvia:

Hammasoperaation jälkeinen yö ja Nero kömpi mahan päälle nukkumaan.

"Mitä sä nyt oikeen höpiset? En mä koskaan ole tiellä. Kissa ei ole koskaan tiellä, se on juuri siinä, missä sen pitäänkin olla."

Untenmailla.

Remus päätti tuunata emännän sormikkaat uuteen kuntoon. Tietenkin ajatuksena tässä oli helpottaa emännän elämää, sillä ettei tarvitse enää ottaa sormikasta pois käsistä kännykkää käyttäessä.

"Siis mitä ihmettä sä yrität mulle syöttää? Ei tuollaista voi syödä!" Remuksen ensikosketus koirien märkäruokaan. Kokeilin laittaa Neron märkäruokaa sekaan, mutta Remus noukki kissanmärkäruoat välistä pois ja irvisteli hyvin voimakkaasti, kun vahingossa ottikin koiran märkäruokaa suuhunsa.