Noh, marraskuu tuli ja meni ja joulukuu jo alkoi. Aikamoisella vauhdilla meidän perheen elämässä muutoksia tulee. Laumaan tuli taaskin lisäystä, mutta tällä kertaa koiran merkeissä. Tämä saa kyllä minun lauman kooksi riittää. Muutoin pitää muuttaa maalle!

Meidän laumaan piti tulla vain vierailevaksi tähdeksi noin 1-vuotias sekarotuinen (amerikanpittbull +saksanpaimenkoira-mix) koira, Remu, jolle aiottiin suorittaa eutanasia aggressiivisuuden takia. Koiran tavatessani, en nähnyt piiruakaan aggressiivisuudesta, eikä kukaan mukaan ole tähän päivään mennessä huomannut koirassa aggressiivisuutta.

Perheen tarina oli, että koira on aggressiivinen ja puree kaikkia ihmisistä eläimiin. Ei tule kissojen, koirien (varsinkaan pienien) tai lasten kanssa toimeen. Remu oli ollut ainakin 3:lla perheellä ennen minulle tuloaan ja jokainen oli syystä tai toisesta etsinyt koiralle uuden kodin.

Suunnitelma oli, että koiralle ei suoriteta eutanasiaa, vaan sille etsitään uusi _OSAAVA_koti. Heti samalle päivälle emme saaneet ketään, joka olisi voinut koiran ottaa, joten suostuin ottamaan koiran minulle hoitoon siihen asti, kunnes uusi koti koiralle löytyisi. Heti huomansi Remusta, että se oli vain ollut ihmisten käsittelyssä, jotka ei tienneet koirista mitään eivätkä osanneet semmoista kouluttaa. Sain Remusta ensivaikutelmana kuvan kouluttamattomasta kakarasta, jolle ei ole koskaan mitään rajoja laitettu ja sen on annettu tehdä mitä vain ja milloin vain sitä itseään huvittaa. Mutta tähän oli vielä yhdistettynä koira, joka kaipasi elämään ihmisen, joka ottaisi tilanteet haltuun ja antaisi sen olevan vain koira ja antaisi sille rakkautta ja rajoja.

Sain ystäväni auttamaan koirieni tutustuttamisessa ja bussimatka meni yllättävän hyvin ottaen huomioon, että Remu ei ollut aiemmin ollut bussissa. Ystäväni kanssa kävimme Vicken ja Remun kanssa yhteislenkillä eikä Remu osoittanut omaa koiraani kohtaan muuta kuin innostuneisuutta, tosin hyvin liian suurella volyymilla, mutta ei kuitenkaan lainkaan aggressiivisuutta. Leikkiä olisi heti halunnut, mutta hyvin nopeasti ymmärsi, että minä määrään tahdin tästä eteenpäin ja minä kerron milloin saa leikkiä.

Joku maallikko toki olisi tulkinnut Remun reaktiot aggressiivisuudeksi, kun komennettaessa otti käden hampaiden väliin, mutta se oli enemmänkin reaktio siitä, että koskaan Remulle ei oltu asetettu rajoja ja sen mielestä hän määrää. Vältän käyttämästä puremista, sillä sitä ei todellakaan voi laskea puremiseksi. Jos 33 kiloinen saksanpaimenkoiran ja am.pittbullin sekoitus puree, niin vertahan siinä lentää ja luultavasti luitakin helposti menee poikki! Itselleni ei ole mennyt Remun kanssa iho rikki kuin ehkä pari kertaa ja sekin on ollut leikkiessä ja kaivaessa hampaiden välistä kadulta noukkimiaan ruokia (viikonloppuna yllättäen täältä löytyy hampurilaisia yms kaduilta).

Hyvin nopeasti Remu ymmärsi, että tämä emäntä on auktoriteetti tässä laumassa ja asettuikin taloksi heti ja otti minut ja minun eläimet perheekseen. Suunnitelmana ei edelleenkään ollut pitää tuota koiraa, mutta kun huomasin Remun kiintyneen minuun ja minun laumaani, en pystynyt enää laitaa sitä eteenpäin.

Koira, joka kuulemani mukaan oli kaikelle ja kaikille aggressiivinen ei osoittanut aggressiivisuutta lainkaan. Kotona tavatessaan kissani, reaktio oli innostuneisuus ja jännittyneisyys. En sallinut Remun menevän ilman valvontaa kissojen lähelle, sillä Nio on kaikkien kaveri ja on ihan hirveän rohkea ja avoin kissaksi, enkä halunnut, että tapaamisessa kävisi mitään mikä vähentäisi tuota Nion ihanaa rohkeutta.

Parin päivän sisällä Remun tullessa meille, olin päättänyt pitää sen. Remu on hyvin oppivainen koira ja ehkä eniten hellyyttä kaipaava koira ikinä! Tosiaan, Remu kiintyi minuun ihan täydellisesti ja olen saanut kokea kiintymyksen varjopuolen – eroahdistuksen.

Olin viikonloppuna Vicken ja Remun kanssa auttamassa ystävääni uuden asuntonsa remontoinnissa ja kun tiesin, että Remu jännittää julkisissa, kokeilin Calmexia, jota minulla oli Vickelle ostettuna. Ei siitä tuntunut olevan mitään apua jännitykseen. Melkein samaa aikaa kun päätin pitää koiran itselläni, vaihdoin/muutin nimeä hieman. Minulle tulee mielikuva Remu-koirista, ja varsinkin tästä, että ne remuavat ihan hirveästi ja mietin miten nimi on yleensä enne, päätin muuttaa nimeä hieman. Koska olen Harry Potter-fani ja Remus Lupin on yksi kirjojen lempihahmoistani, annoin koiralle nimen Remus.

Sunnuntaina menin töihin koirien kanssa ja sain ensimakua eroahdistuksesta. Jättäessäni koirat taukotilaan, Remu laittoi sellaisen show’n päälle, etten moista ole aiemmin kuullut. Hirveä itkeminen ja remuaminen alkoi heti kun menin ovesta ulos ja mietin hetken aikaa mitä tehdä asian kanssa. Ostin sitten lopulta Zylkeneä ja laitoin radion taukotilaan päälle. Muutamaan otteeseen Remu vielä jäi huutamaan ja parhaiten Remus rauhoittui Zylkenellä, radiolla ja pomottaen alfaurosmaisesti koiraa joka kerta, kun se aloitti päättömän huutamisen. Muutos tapahtui töissä saman päivän aikana ja Remus pystyi rauhoittumaan töissä Vicken kanssa, vaikka olin tekemässä töitä muualla talossa.

Eroahdistusongelma oli selätetty töissä, mutta kotona tuntui ahdistuksen olevan triplamäärä töihin verrattuna! Ei tarvinnut alkuun käydä kuin roskia viemässä, kun oli hirveä show päällä. Yritin parhaani mukaan kanavoida samaa energiaa ja mielentilaa mitä töissäkin ja tehdä kotonaolosta melkein samanlaista kuin se on töissä.

Tämä ei edistynyt yhtä hyvin ja nopeasti kuin töissä. Yhdessä vaiheessa sain olla poissa kotoa jo melkein puoli tuntia koiran ollessa hiljaa. Yksi lauantai halusin mennä shoppailemaan sisustustavaroita ja Remus oli pakko jättää kotiin ”yksin”. Laitoin kannettavani videokuvaamaan koiran reaktioita ja yllätyin, että tunnin verran koira jaksoi olla hiljaa. Sitten alkoi vinkuminen ja huutaminen, mutta sekään ei samanlaisella volyymilla kuin ennen ja kesto oli 5-10 minuuttia, kunnes rauhoittui taas uudelleen. Puolen tunnin välein tästä 5-10 minuutin verran Remus huusi aivan kuin olisi unohtanut olevansa yksin ja yhtäkkiä karu totuus iski päälle.

Töissä olen köyttänyt Remuksen sohvaan ihan vain käytännöllisistä syistä. Häkkiä ei voi edes ehdottaa, sillä eroahdistuksen ilmetessä häkissä olo ahdistaa Remusta vielä enemmän (hakiessani koiran torstaina ja perjantaina työpäivän aikana Remu oli häkissä suhteellisen rauhassa). Vapaana ollessaan taas Remus availee ovia, tai sitten nuolee tai raapii niitä ahdistuneena. Sohvaan hihnalla kiinnitettynä Remus nukkuu rauhallisesti ja välillä alkaa Vicken kanssa leikkimään.

Kotona tämä ei oikein auttanut, sillä kotiin tullessa yleensä löysin koiran ja sohvan olohuoneen ovelta. Naapurit olivat hieman ihmetelleet mitä ihmettä minun luona tapahtuu, kun hirveä kolina kuuluu.

Enää en ole hirveästi muistanut laittaa kannettavaa kuvaamaan oloa kotona, mutta Remus on tässäkin edistynyt suunnattomasti.

Tällä hetkellä kaikkein paras tapa jättää eläimet yksin on antaa Remuksen olla vapaana ja järjestää jotain puuhaa lähtöhetkelle. Hirveästi en voi jättää Kongia tai luita koirille, sillä en voi olla sataprosenttisen varma, että minulla on kaksi koiraa täydessä kunnossa kotiin palatessani!

Nyt vain levittelen koiran ruokaa ja herkkuja ympäri taloa ja Remus on jäänyt kotiin aika tyytyväisenä. Viimeksi, kun kuvasin tapahtumia, oli viime torstaina ollessani kaksi ja puoli tuntia poissa kotoa. Luulin siistineeni huoneet hyvin, ettei mitään tärkeää tuhota, mutta silti kotiin tullessani oli juuri syntymäpäivälahjaksi saatu joulukaktus revitty riekaleiksi. Positiivista kuitenkin oli, että Remus oli suhteellisen hiljaa koko sen ajan. Kertaakaan ei tainnut kovaäänisesti itkeä, vaan vain piipitti hieman ja pääasiassa oli rauhallisesti nukkumassa sohvalla.

Perjantaina olin noin kolme tuntia poissa, kun kävin hakemassa viikonloppuvieraita Rautatieasemalta ja kotiin palatessa koti oli vielä ehjä ja ainoastaan vaatekaapissa olivat käyneet tutkailemassa. Vaatekaapissa minulla on kaikki koirien ja kissojen ruoat, ja niitä on paljon! Onnekseen ainoa, mikä oli sillä hetkellä maistunut, oli kuivattu naudanmaha. Sitä olivat syöneet noin puoli kiloa ja jos joku lukijoista ei tiedä, niin naudan maha haisee ihan hirveän pahalta! En tarjoa koirilleni sitä kovin usein juuri tuon hajun takia. Noh, olivat koirat syöneet naudan mahaa ja tietenkin niiden mahat olivat niillä menneet sekaisin siitä määrästä naudan mahaa! Suolisto kävi ylikierroksilla ja koirat mätänivät ilmeisesti sisältä päin ja hajuhaitta oli ihan hirveä!

Illalla Vicke oli myös käynyt hiljaa kuin ninja syömässä pöydältä piirakkaa, ilman että minä tai ystäväni huomasimme mitään! Viikonlopun hauskuutta ei onneksi koirien haiseminen tai pihalla ramppaaminen haitannut tai vähentänyt.

 

Eroahdistuksen lisäksi Remuksella on ärsyttävä tapa vetää hihnassa. Hirveästi se on kyllä vähentynyt treenatessa, mutta alkulenkillä vetämistä esiintyy ärsyttävän paljon ja varsinkin jos menemme jotain reittiä, missä Remus tietää olevan jotain ekstra-kivaa.

Olemme olleet muutamaan otteeseen jo koirapuistossa muidenkin koirien kanssa ja käynnit ovat joka kerta menneet ihan hyvin. Välillä tulee uhittelua, mutta tähän mennessä se on mennyt ohi pelkästään karjaisulla, eikä tappeluita ole tullut. Koirapuistossa on vain niin hyvä pitää koiria vapaana, kun siellä ei haittaa niin paljoa, jos koira ei tule luokse heti tai lähtee juoksentelemaan päättömästi käskyn kuullessaan. Siellä on aidat, jotka estävät, että juokseminen ei mene minnekään vaaralliseen paikkaan. Kävimme kerran metsälenkillä ja minun hermot menivät siellä ihan totaalisesti. Molemmat koirat rakastavat keppejä ja metsässä juoksentelivat yhdessä kepin kanssa, niin että käskyt menivät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Ehkä piakkoin uskaltaudun metsälenkille, kun koirapuistossa koirat muistavat totella suhteellisen hyvin ja mielellään, niin toivon, että metsässä tämä toimisi myös.

 

Uusi laumanjäsen:

Nimi: Remus

Sukupuoli: uros, leikattu

Rotu: amerikanpittbull/saksanpaimenkoira

Syntynyt: 05.08.2012

 

 

Remuksen mielestä on parasta viettää aikaa minun vieressä ja pää sylissä.

Shoppaillessa sisustustavaroita, matkaan lähti IKEAsta tällainen hylly, jota olen ihaillut ja toivonut kuukausia tilanjakajaksi ruokailutilan ja olohuoneen väliin.

Töissä hengailemassa.

Nion mielestä oli kivaa, kun oli vieraita, mutta kivointa oli kun ne lähti, kun pääsi rullatun patjan päälle nukkumaan.

 

Juhlimme myös Nero-Erkin syntymäpäiviä 3.12. Nerosta tuli 8-vuotias herrasmies ja joka päivä kissaherra avautuu enemmän ja enemmän. Syntymäpäivälahjaksi Nero saa hammashuollon lähiaikoina :)