Vuosi vaihtui ihanan rauhallisissa merkeissä. Remus on ihanasti oppinut olemaan rauhallisesti kotona ilman hirveää eroahdistusta. En tiedä oikein tarkalleen miten tämän eroahdistuksen sain pois, sillä tämä edistys on tapahtunut todella nopeasti ja ilman mitään erikoista muutosta rutiineissa.

Onneksi Remus oli oppinut kotona olemaan rauhallisesti, sillä minulla oli uudenvuodenaattona töitä ja työvuoron piti loppua klo 18:00 eli juuri silloin, kun virallisesti ilotulitteita saa taivaalle ampua. Tietenkään en sinä päivänä päässyt töistä silloin kuin piti, vaan jouduin jäämään ylitöihin ja julkisilla kulkemisen takia pääsin kotiin 19:00 tienoilla.

Oli kyllä todella hyvä, että koirat olivat kotona, sillä se paukkeen määrä mitä pihalla oli kotimatkan aikana, pelotti jopa minua jonkin verran! Pääsin kotiovelle ja pauke oli ihan hirveä, mutta koirat oli pakko lenkittää siinä paukkeessa, kun olivat olleet kotona noin 10 tuntia.

Pihalle päästyämme kumpikaan ei hirvesti välittänyt paukkeesta. Tein pienen kierroksen talon ympäri ja pihalle juuri tuli pari miestä ampumaan ilotulitteita. Onneksi minulla on kova ääni ja miehet olivat mukavia, he lupasivat odottaa ilotulitteiden kanssa niin kauan, että pääsen koirien kanssa vähän kauemmaksi. Remus teki heti pissat, mutta Vicke ei suostunut paukkeessa pissaamaan.

Kun olimme kotiovelle päin menossa, koirat alkoivat osoittamaan ahdistuksen merkkejä päätä huumaavasta paukkeesta johtuen (myönnettäköön, yritin itse pysyä rauhallisena pissatuksen ajan, mutta korviin sattui pauke ja suunnattomasti ärsytti iloulitteita ampuvat ihmiset! Aika varmasti tämäkin lisäsi koirien ahdistusta pihalla, kun itseä ärsytti) ja yrittivät vetää minua ovelle vauhdikkaammin. En suostunut kävelemään yhtään nopeampaa, enkä suostunut antaa koirien vetää minua perässään, kuten en normaalillakaan lenkillä anna. Kotiovesta sisään tullessa molemmat vähän läähättelivät ahdistuneesti, mutta taaskin päätin olla kiinnittämättä huomiota koirien ahdistukseen.

Tarjoilin eläimille ruoat ja Voilà! molemmat rauhoittuvat ja elämä oli ihan normaalia sen jälkeen. Olin suunnitellut katselevani leffoja koko illan, mutta pauke pihalla oli todella kova, joten päätin pitää vain radion päällä, sillä se peitti paukkeen äänen aika hyvin. Koirat saivat illalla vähän puuhaa kongin ja Twist 'n' Treatin kautta ja ilta meni todella nopeasti ohi.

Vicke oli ihan varma, että Kongin sisältö pitää syödä seisoen mutkalla. Yritin näyttää Vickelle, että paremmin Kongi pysyy paikallaan, kun makaa ja laittaa tassun Kongin päälle. Vicke ei ollut vakuuttunut ja jatkoi mutkalla seisoen syömistä

22 tienoilla olin ihan naatti ja halusin painua nukkumaan. Suunnittelin aluksi, että lenkittäisin koirat seuraavan kerran aamuyöstä, kun pauke on vähän tauonnut, mutta molemmat koirat olivat sen näköisiä, että rakko halkeaa ihan juuri, niin oli pakko mennä ulos uudelleen.

Pissatus meni ihan hyvin, paitsi että Vicke ei suostunut pissaamaan vieläkään. Kotiin päästessä yritin opettaa Vickelle, että on ihan ok pissata vessaan, jos hätä on ihan hirveä. Vicke oli sitä mieltä, että olin ihan hullu kun yritin sellaiselle antaa lupaa. Vicke vaikutti nukkumaan mennessä aika ahdistuneelta pihalla käynnin jälkeen ja tuijotteli minua sängyn vierestä ahdistuneena. Sydämeni särki ja teki hirveästi mieli kaapata koira kainaloon ja halia sitä, mutta tiesin, ettei tämä todellakaan auttaisi tilannetta yhtään. Remus oli paljon rauhallisempi, mutta ei halunnut mennä nukkumaan. Komensin molemmat koirat omille paikoilleen ja käskin makaamaan ja vajaan viiden minuutin verran Vicke tuijotti minua kulmakarvojensa alta läähättäen ja sitten käänsi kylkeään ja alkoi nukkumaan. JES!

Kaiken kaikkiaan ilta/yö meni PALJON paremmin kuin edellisenä vuonna ja olen NIIN tyytyväinen ensinäkin itseeni, että osasin olla välittämättä Vicken ahdistuksesta ja annoin Vicken itse tajuta minun esimerkistä, että kaikki on oikeasti ihan hyvin ja mitään pelottavaa ei oikeasti tapahdu. Olin niin ylpeä, kun Vicke pääsi niin mainiosti yli siitä katastrofista mikä viime vuoden uusivuosi oli

 

Uusi vuosi alkoi hyvin rennosti sohvalla hengaillessa ja harvinaisesti vietimme iltaa koko lauman voimin sohvalla. Onneksi ostin isomman sohvan, sillä kahden istuttavassa sohvassa ei olisi ollut tilaa koko laumalle!

Hammasoperaation jälkeen Nero on muuttunut todella hurjasti! Nerosta on tullut todella sosiaalinen ja joka päivä jos istun sohvalla, Nero hyppää syliin tai kainaloon nukkumaan. Eilen yllätin Neron ja Nion leikkimästi. Tämä ei mitenkään erilaista ole, kissat leikkivät usein keskenään, mutta nyt Nero oli paljon osallistuvampi leikkiin kuin ennen. Nero jopa tek leikkisyöksähdyksen Nioa kohti!

Nero on myös lämmennyt paremmin Remuksellekin. Vielä ei ole niin luottavainen Remuksesta kuin Vickestä, mutta nyt Nero ei enää juokse karkuun Remusta tai komenna sitä siirtymään sen tieltä. Nero on kyllä ihan hirveä pomottaja Remusta kohtaan, mutta Remus vaan ei ymmärrä, että sitä yritetään pomottaa. Nero saattaa haluta kulkea Remuksen ohi, mutta Remus on liian lähellä, niin mitä kissa tekee? Alkaa huutamaan Remukselle, että sen pitää siirtyä (tai ainakin näin minä sen tulkitsen)!

Itse mahduin sohvalle divaaniosaan kissojen väliin.

Koirat ovat olleet nykyään aika paljon kotona työpäivän ajan ja kaikki on mennyt ihan hyvin. Viime torstaina kuitenkin tulin töistä kotiin ja löysin siivouskaapin oven aukinaisena ja melkein kaikki tavarat sieltä oli noukittu pois kaapista. Kaikista pahin tässä oli, että siivouskaapissa olen pitänyt koirien herkkuja. Kaapissa oli 10-15kpl poron potkaluita, 1kg:n verran nahkarullia, Pedigreen herkkuluita ja todella paljon kaikkea muuta herkkua. Lattialta en löytänyt kuin 3kpl potkaluita, joten aika paljon oli luista kadonnut.

Perjantaina otin koirista röntgenkuvat, jotta voisi nähdä miten paljon tavaraa suolistossa on ja kuinka paha luumössö siellä on. Suoliston tilat oli koirilla ihan ok, kuvat kertoisi, että koirat eivät olleet todellakaan syöneet niin paljon luita kuin mitä oli kaapista kadonnut. Tavaraahan siellä oli paljon, mutta niiden pitäisi tulla ihan perinteisellä tavalla läpi suoliston, eikä mitään suurempia operaatioita tarvitse tämän ylensyönnin jälkeen tehdä.

Vicken kuvassa oli kuitenkin outo massa sellaisessa paikassa, missä sen ei pitäisi olla. Ajattelin aluksi sen olevan nisissä valeraskauden takia turvotusta, mutta se massa ei ollut ihossa vaan ihan vatsaontelossa. Tietenkin huolestuneena koiranomistajana mieleen tulee ensimmäisenä kasvain, mutta eläinlääkäri katsoi kuvan ja kertoi massan olevan ihan vain perna! Ensimmäisenä tuli ihmetys, että miten se perna on ihan eri paikassa kuin sen pitäisi olla ja sitten helpotus ja viimeisenä pienoinen nolostuminen. Mutta minkä sille voi, kun eläimeni ovat minun perheeni ja ystäväni ja yllättäen löytyy jotain outoa sisuskaluissa, mitä ei kaiken oman tietämyksen mukaan pitäisi olla siinä kohdassa, niin tottakai sitä iskee pienoinen paniikki asiasta... Onneksi oli perjantai ja pääsin nolostuneena, mutta helpottuneena kotiin viettämään viikonloppua!

 

Ei ole valkoinen päiväpeitto kovin valkoinen näiden karvatassujen jälkeen!