Loma alkaa olla lusittu, valitettavasti! Huomenna koittaa raskas arki, eikä enää voi vain olla ja hengailla.

Koirien kanssa on tullut aika paljon lenkkeiltyä loppuloman aikana. Alkuloma meni vain siihen, että pidin sohvaa paikoillaan ja keräsin voimia. Nyt on onneksi voimat palautuneet ja ulkonakaan ei ole onneksi ollut koko ajan hirveän kuuma, niin on voinut lenkkeillä päivän aikana.

Tuossa pari viikkoa sitten satuin huvikseni kokeilemaan mitä Vicke tekee, jos kumarrun pieneen etukenoon (pylly Vickeen päin) ja heilutan keppiä hartioiden kohdalla. Pirulainen hyppäsi selkään ja ponkasi olkapäiltä vauhtia ottaen hienossa kaaressa eteen ja palkkioksi heitin vähän hölmistyneenä kepin. Vähän toivoin, että Vicke tekisi noin, mutta kuitenkin yllätyin, että se teki sen.

Vähän perinteistä minun ja Vicken toilailuja ja kokeiluja on juuri tuo, minä kokeilen heh-heh-meiningillä mitä koira tekee kun teen näin ja sitten se tekee jonkun hienon tempun. Sitten kun yritän toistaa sen, Vicke on unohtanut mitä se teki ja minulla kestää hirveän kauan, että keksin miten saan opetettua vahinkotempun Vickelle. Samoin kävi tämänkin hyppytempun kanssa. Kerran sain sen hyppäämään minun yli ollessani sivuttain, mutta en vielä ole saanut opetettua Vickeä käyttämään minua ponkaisulautana.

Viime torstaina tuli vaihdettua yksi mäyräkoira toiseen mäyräkoiraan. Desi palautettiin kokeiluun omistajalleen ja Desin tilalle tuli kaverin leikkaamaton uros, Deka. Deka tuli evakkoon, kun sen taloudessa on juoksuinen narttu, jota sen ei olisi kovinkaan hyvä astua.

Deka, tuttavallisemmin Deksu, on kyllä näyttänyt lyhyen käyntinsä aikana, että minulle ei tule leikkaamatonta urosta. Hauska koirahan tuo Deksu on, mutta leikkaamattoman uroskoiran hormonihörhöily ei ole oikein minun makuuni.

Lauantaina minulla oli muutama ystävä kylässä ja Vicke oli ihan höpsö, varsinkin kun ruokaa oli tarjolla. Vicke oli suurimman osan ajasta päivystämässä pöydän ääressä jos jotain vahingossa, tai ei niin vahingossakaan, tipahtaisi. Jokaisen silmänvälttämisen yritti käyttää hyväkseen ja nappailla herkkupaloja omin päin. Hiukan rasittavaa tuommoinen, mutta minkäs sille voi, kun on sallinut sen.

Sunnuntaina taas tuli Java-poika kyläilemään ihmistensä kanssa. Javan emäntä oli ostanut uuden hienon kameran, joka otettiin sitten hyvällä innolla lenkkeillessä käyttöön ja elukat joutuivat vähän poseilemaan.

Java, Vicke ja Deka.

Heinikko oli sen verran pitkää, että Vicken piti loikkia, jotta näki onko menossa oikeaan suuntaan.

Vicke on aikamoinen kenguru!

Kokeilimme haku-juttuja koirien iloksi. Minä menin piiloon ja yllä olevassa kuvassa koirat ampaisivat perääni, kun olin "piiloutunut" heinikkoon. Hiukan jännitti, kun Java tuli niin kovaa ja suoraan luokse, että muistaakohan se jarruttaa ajoissa. Onneksi ei tullut nokkakolaria ja koirat saivat palkkion hyvästä löydöstä. Kokeilimme myös, miten käy kun Javan emäntä menee piiloon. Itseä ainakin mietitytti lähteekö Vicke etsimään Heidiä, kun se ei ole oikein innokas kuuntelemaan muita kuin minua (ja minuakin vaihtelevasti). Hienosti Vicke lähti hakemaan Heidiä, vaikkakin vähän ajautuikin vinoon lähdössä.

Kiitos yllä olevista kuvista kuuluu Javan emännälle ja isännälle. (p.s. Javaa voi käydä lukemassa http://koodataanjavaa.blogspot.fi/)

Parveke on meillä ollut kissojen mielestä ihan paras asia. Viikonloppuisin, kun voi pitää lasituksia kiinni koko päivän, Nio on oikeastaan aina parvekkeella.

Olihan tuossa muutama kuumempi päivä, joten juomisen innostamiseksi kehittelin elukoille puuhaa, jotta vahingossa tulisi juotoa hieman enemmän kuin normaalisti. Pillin mielestä vesikupissa oleva herkkujää oli todella kiva asia. Tosin Vicke änki juomaan koko puolen litran kupin tyhjäksi, kun kissat olivat tarpeeksi leikkineet ja juoneet.

Vicke sai herkkujään sellaisenaan ja hyvin maistui ja ilmeisesti viilensikin ihan mukavasti oloa.