No selvisihän se edellis-postauksen ahdistuksen syy pissan osalta: tulehdushan siellä virtsateissä aiheutti jatkuvan pissaamisen ja tietty myös aikamoiset juomisetkin sai aikaiseksi. Onneksi vaivaan auttoi antibiootti ja virtsateiden hyvinvointiin tarkoitetut tabletit. Madde sai myös muutamana päivänä tulehduskipulääkettä ja voi että kun koitti ensimmäinen päivä, jolloin vahinkopissaa ei tullut sisälle (eikä pehmeille alustoille).

Niin, en muista mainitsinko toista Madden ihastuttavaa pissakäyttäytymistä? No, jokatapauksessa Madde on saanut päähänsä, että pehmeille alustoille on sallittua ja ihan parasta pissata. Madde on lirautellut minun sänkyyn pariin otteeseen (omaansa tietenkään ei kertaakaan), sohvalle useamman kerran kuin pari ja jos olen vahingossa sattunut tipauttamaan vaatekappaleen lattialle, siinä varmasti oli pissat seuraavan kerran kun siihen koski. Raivostuttavaa! Onneksi lääkekuurien jälkeen tämä on vähentynyt, kun suurin osa pissoista on tullut ulos.

Madde myös on jonkin verran pehmeämpi yksilö kuin Vicke. Tosin pehmeyteen saattaa vaikuttaa myös se, että meidän yhteiselo ei alkanut maailman parhaimmissa merkeissä. Olin todella rikki-poikki-väsynyt kolmivuorotyön aiheuttamista unihäiriöistä ja stressin- ja ärsytyksensietokyky oli aivan matalilla. Tästä johtuen emännän pinna oli hiuskarvan varassa ja kamelin selkä katkesi aika nopeasti. Kuinka voi pieni koiranpentu ymmärtää olla rennosti ja emäntäänsä luottavainen jos se käy kuin tuuliviiri omia fiiliksiään läpi ja reagoi melkein kaikkeen raivostumalla?

Olen tässä jo pidemmän aikaa mennyt itseeni ja miettinyt tapoja, joilla saisin Madden kanssa parannettua meidän yhteiseloa. Eipäs siinä hirveästi ole muuta tehtävissä kuin työskennellä omaa ärsyyntymistä pois ja pidentää taas pinnaa joustavammaksi. Niin, ja täytyis itseään myös muistuttaa, että se on edelleenkin pentu, joka ei vielä osaa juttuja ja että sille pitää opettaa jotta se osaa.

Madde on kyllä ihan täysin minun perään, toisaalta Madde on omaan makuun liian "perskärpänen" ja olenkin yrittänyt pidentää napanuoraa ja opettaa Maddelle, että kokoajan ei tarvitse perässä kulkea ja että osaan vessassa ja suihkussa käydä ilman että se tulee mukaan.

Ahdistuksia Maddella kyllä on, ja vaihtelevilla reaktioilla eroahdistunut yksilö on kyseessä. Reaktiot vaihtelee haukahtelusta sisälle pissaamiseen ja yleiseen ahdistuneeseen olotilaan. Olen joutunut vähän hakemaan tuota tapaa miten jättää pentu kotiin niin että se on mahdollisimman rauhallinen. Aluksi oli koko kämppä vapaata riistaa, mutta sitten tajusin, että rajoitettu tila on parempi. Paikka on vaihdellut olohuoneesta keittiön kautta makuuhuoneeseen. Makuuhuone toimii parhaiten, koska siellä on muutenkin aina joutunut olemaan rauhassa ja nukkua, mutta täytyy väsäillä jonkinmoista aitausta koska muutoin sänky olisi täynnä pissaa.

Marraskuussa tuli käytyä Onnentonttusten tapaamisessa Espoon raunioilla. Päästiin mukavin määrin treenailemaan raunioilla ihmisen etsimistä ja kaikilla koirilla oli aikasta taitavat nenät päässä. Madden sisarusten kokoerot olivat aika laajat ja ulkonäötkin eivät enää olleet niin samasta muotista valettuja. Pennuilla oli alkuun vähän jännityksiä, mutta siitä päästiin yli aika nopeasti. Vicke otti heti roolikseen komennella pomppivia ja juoksevia pentuja oikein äänekkäästi ja pentuisia vähän sellaiset jännitti.

(Vicken mielestä on ok mennä etupenkille odottelemaan omaa vuoroansa suoriutua radalle.)

Hampaiden vaihtuminenkin on saatu suoritettua meidän taloudessa kiitos raivokkaan leikkimisen ja riehumisen. Madde oli kuitenkin onnistunut halkaisemaan toisen yläleuan kulmahampaan pystypäin poikki ja hampaan ydin oli ikävästi näkyvissä. Ennen asialle ei oltaisi tehty mitään, mutta nykyään suositellaan hampaan poistamista, sillä siitä infektiot pääsevät todella helposti verenkiertoon. Ydin oli niin pahasti näkyvillä, että en uskaltanut ottaa riskiä asian suhteen ja sovimme poistosta heti lähipäiville. Madde heräsi hyvin operaation jälkeen, vähän sekavana, mutta muutoin ihan hyvin. Kotimatkalla Maddella iski autossa hätä ja väänsi sitten mukavat kakat ympäri auton takakonttia. Kurvasin sitten kaupan pihaan ja takaikkunasta näin seinään nojailevan Vicken ja ovea avatessani Vicke ei voinut itselleen mitään vaan tunki päänsä takaluukusta pihalle melkein koomisen näköisenä.

Ennen tuota hammasoperaatiota jouduttiin käymään turvonnutta silmää näyttämässä lekurissa. Yksi ilta leikkasin kissojen kynsiä ja Madde tuli tietenkin osallistumaan toimenpiteisiin. Päätin leikata samalla Maddenkin kynnet kun se niin tuli tarjolle siihen ja nappasin pennun syliin selälleen. Kynsien leikkuun jälkeen kiinnitin huomiota siihen, että Madde siristeli toista silmäänsä. Ihmettelin asiaa ja tarkemmalla tutkinnalla huomasin koko silmän olevan turpea ja kipeä. Ensimmäisenä tuli mieleen, että aiemmin päivällä lenkillä olin osunut keppiä heittäessäni aika kovaa Madden naamaan ja turvotus yms oli siitä johtuvaa. Kurvasin eläinlääkärin pakeille ja siellä oli toinenkin silmä turvonnut, diagnoosina allerginen reaktio ja värikalvon tulehdus. Ennen kynsien leikkausta olin tarjonnut kissoille ensimmäistä kertaa kunnollista kissanminttua ja tietenkin Madde oli osallistunut tähänkin toimitukseen. Outoa, mutta aika varmasti totta, Madde on allerginen kissanmintulle.

 

Madden hampaiden vaihtuminenkin tosissaan meni jo ohi ja onneksi sen uhreiksi ei monikaan asia joutunut. Lelulaatikko ja rikkinäinen kissanraapimapuunosa ja fleecetakki, jota en koskaan edes pidä muualla kuin kotona ja aina auki.

Meidän lauma on aikalailla lähentynyt ja kaikki tulee toimeen kaikkien kanssa. Pilli (vasemmalla) ei ihan aina osallistu tuon kolmikon puuhasteluihin, mutta silloin tällöin kyllä.

Yhden kerran lenkillä huomasin puun joka näytti kiivettävältä, laitoin tuumasta toimeen ja mikä on rakkaan koirani ajatuksena tässä toimenpiteessä? Hyppään alimpaan oksaan kiinni ja yritän katkaista sen! Onneksi Maddekin osaa omia sekoilujansa lenkillä järjestää ettei vaan kukaan pääse kuvittelemaan että se on jotenki rauhallinen ja fiksu.

Madden ensimmäinen bussireissu sujui hienosti. Vähän erikoiset äänet oli outoja ja hassusti ovet avautu useampaan otteeseen ja kuitenkaan niistä ei saanut kulkea...

 

Olen ollut useasti kateellinen koirien omistajille, jotka voivat laittaa koiransa pitämään ihan mitä tahansa suussa onnistuneesti. Meillä Vicke on erikoistunut työkalujen pitelemiseen ja päätinkin viime kuussa edetä ruoka puolelle. Yllättävän vähän oli ongelmia opettaa tuota ahnetta koiraa pitelemään ruokaa syömisen sijaan!

Yksinolo on meillä tosissaan aikamoinen ongelma tällä hetkellä ja perässä täytyy varjon lailla kulkea. Ajattelin, että saisin suihkukaverin jättämään minut rauhaan jos vain otan sen suihkun alle, mutta tuota piskiä ei suihkussa olo haittaa laisinkaan! Viimeksi tänään oli jo hyppäämässä ammeeseen kaveriksi, mutta onneksi sain sen estettyä sillä olin juuri huuhtelemassa hiusväriä päästä pois!

Päätin tänä jouluksi ostaa meille joulukuusen. Ystävät ja kollegat yrittivät minua vähän estellä tässä asiassa, mutta päätin kuitenkin pitää pääni (vähän niin kuin aina) ja ostin kuusen ja koristeita. Tähän päivään mennessä kuusi ei ole pyörtynyt, räjähtänyt, kaatunut, hyökännyt tai tehnyt muuta outoa meidän taloudessa. Havusia on tiputellut ja alimmat pallot eivät oikein pysy paikoillaan, mutta muutoin ihan mallikkaasti on mennyt elo kuusen ja eläinten kanssa.

Taitaa olla pentu emänsä näköinen.