Kuukausia sitten liityin Kivenlahden koirakerhon jäseneksi, mutta pitkään aikaan sieltä ei kuulunut mitään. Sitten vihdoin sain emailia, jossa esiteltiin syksyn koirakurssit. Selailin tarjonnan läpi ja valitsin sieltä heti kolme minua kiinnostavat kurssit: agilityn pentukurssi, arkitottis ja rally-toko. Ei mennyt kauaakaan, kun minulle tuli ilmoitus, että meidät on hyväksytty pentuagilitykurssille. Jeeee! Vihdoin pääsen kokeilemaan agilityä ja testaamaan onko minusta ohjaamaan Vickeä radalla.
   Sitten neljä päivää ennen kun agilitykurssi alkoi, minulle tuli vahvistus viesti, jossa oli listattu mitä ottaa mukaan ensimmäiselle treenille (kaulapanta, hihna, vettä ja kuppi, namipaloja, lelu ja rokotustodistus) ja samalla tuli vahvistus, että meidät oli hyväksytty myös arkitottis ja rally-tokokursseille surprise Jee! Ilmeisesti osaanottajia ei ollut hirveän paljon, kun pääsimme noillekin kursseille laugh
   Vähän jänskätti miten meidän käy noilla kursseilla, koska koirani ei ole mitenkään kovin pitkäpinnainen kaveri ja yleensä koirapuistoon mentäessä korvat jäävät ulkopuolelle. Päätin lähteä Kivenlahden koirapuistoon (jossa treenit pidetään) aikaisemmin, että koirani saa juosta muiden koirien kanssa ensin ja kuluttaa osan energiastaan ennen treenien alkua. Olin hienosti unohtanut sen faktan, että Vickeä on hirveän vaikea saada kiinni sen jälkeen, kun hänet on päästetty vapaaksi koirapuistoon....
   Vicke juoksenteli innoissaan ympäri kenttää muiden koirien kanssa ja piakkoin huomasin, että porukkaa alkoi kerääntymään takakentälle, jossa treenit pidetään. Onnistuin sitten saamaan koirani kiinni, kun Vicke oli haistelemassa yhden kurssilaisen koiraa. Nauraen sanoin jotain tyhmää koiran kiinniottamisesta omistajalle, joka katsoi minua nenänvarttaan pitkin ja sanoi: "Joo, ota vaan kiinni, ei se oo reilua, että osa on vapaana ja toiset joutuu olla kiinni." Seeeeeeeeelvä! Onhan se outoa, että koirapuistossa koirat on vapaana.... Mitä hulluja ihmisiä!
   Kiinnitin Vicken aidanviereen ja menin auttamaan tavaroiden kantamisessa. Vicke oli ihan sekaisin, ravasi aidanvierustaa pientä vikinä-ääntä pitäen ja välillä haukahtaen turhautuneesti.  Kentälle toimme kaksi erikokoista putkea, renkaan, esteitä ja tasapainoilualustan.
   Kouluttajat (pääkouluttaja ja kaksi apukouluttajaa) kertoivat vähän agilitystä, omista taustoista ja kurssin tarkoituksista ja sitten tuli ärsyttävin kohta: itsestään, toiveista ja koiristamme kertominen. Tietenkin tuli vähän hassu olo, kun kaikki kertoivat kuinka he ovat käyneet pentukursseilla, tottelevaisuuskouluissa yms yms yms. ja sitten minä aloitan: "Minä oon Jenni ja tuo tuolla on mun snautseri Vicke. Vicken kanssa me ei olla harrastettu mitään millään kursseilla, mutta kotona temppuillaan yms." Lyhyttä ja ytimekästä.
   Me käytiin läpi vähän mitä ekalla kerralla oli tarkoitus tehdä ja toinen kouluttaja näytti omalla koirallaan esim miten keppien kanssa toimitaan. Ennen kuin aloitimme kiersimme kenttää ympäri aluksi kävellen, vaihdoimme suuntaa yhtäkkiä ja sitten juoksimme ja taas suunnan vaihdos jne, jne. Vicken kanssa liikkuminen oli kyllä aikamoisen turhauttavaa. Kova veto sinne päin minne nenä osoitti, mutta rauhoitin mieleni... tai ainakin yritin. Sitten teimme venytysharjoituksia ja siinä vaiheessa turhautuminen oli kasvanut ihan suunnattomaksi, koska Vickellä ei ollut mielessä mitään muuta kuin muut koirat. Tarjosin namia, lelua, yritin kiljahdus äänellä saada huomion, mikä siirtyikin minuun hetkeksi, kun Vickellä hyppäsi minua vasten ja taas maatasolla huomio oli muissa koirissa. Sitten alkoi kunnon treenit.
   Meidät jaettiin heti pareiksi siksi että pari voi pitää sinun koiraasi sillä aikaa kun itse menet esim putken päähän kutsumaan koiraasi kulkemaan putken läpi.
   Minä ja parini aloitimme esteistä - ilman poikkipuomia. Tarkoitus oli vain lähettää koira esteen läpi, niin että se tottuu niiden läpi menemiseen, mutta puomia siihen ei vielä liitetty, ettei koiran tarvitse vielä hypätä sen yli. Meille annettiin namialustat, joihin oli tarkoitus ohjata koira, kun temppu oli suoritettu oikein. Minä olin ensimmäiseksi "namivartijana" parini koiralle, eli vahdin, että koira saa namin vain silloin, kun se on suoriutunut tehtävästä. Ensiksi aloitettiin vain yhdestä esteestä, ja lopulta kaksi estettä. Parini koira oli todella hyvä ja pieni jännitys alkoi kalvamaan rinnanalla.
   Kun tuli meidän vuoro, kaikista vaikein oli saada Vicke olemaan paikallaan ja katsomaan parini suuntaan, että se osaisi mennä oikeaan suuntaan. Onneksi kouluttaja sanoi parilleni, että yrittää houkutella Vicken huomiota hänee, koska muuten olisimme olleet siellä ikuisuuden laugh Vihdoin Vicken huomio oli parini suunnassa ja lähetin hänet "Saa" käskyllä. Vicke ampaisi hirveällä vauhdilla parini luokse, hotkaisi namin naamaan ja kääntyi 180 astetta ja juoksi muiden koirien luokse. Ou jee!
   Sain Vicken kiinni suht.nopeasti ja sanoin parilleni, että ottaa heti hihnasta kiinni, kun Vicke on namialustalla. Sen jälkeen ei ollut ongelmia hommassa. Sitten vaihdoimme ja harjoittelimme omien koiriemme kanssa paikallaan oloa ja namialustalle lähettämistä enemmän. Kun tuli taas vaihdos, menimme putkien luokse.
   Kun parini oli saanut suoritettua oman koiransa kanssa, me menimme Vicken kanssa. Vicke on aikaisemmin ollut putkessa, mutta ajattelin aloittaa lyhyestä ja pidentää matkaa pikkuhiljaa. Yhtäkkiä, kun putki oli noin puolet sen normaalista koosta, kouluttaja kutsui kaikki kentän keskelle. Hän antoi meille kotiläksyksi namikupille lähettämisen, paikallaan olon ja vapautuskäskyn.
   Sitten ensimmäinen agilitytreeni oli ohi. Kaikki lähtivät keräämään tarvikkeita pois, mutta mä halusin vielä, että Vicke menee koko putken läpi. Olin juuri vetämässä sitä suoraksi, kun sama nainen, joka oli valittanut osan koiran vapaanaolosta tuli keräämään putkea pois. Sanoin hänelle ystävällisesti, että haluan treenata vielä putkea, sillä en ehtinyt vielä kunnolla harjoittelemaan sitä. Taas nainen katsoi nenänvarttaan pitkin ja tuhahti: "No sä sitten kannat sen pois." ja lähti paikalta.
   Otin juoksulähdön ja hienosti lähetin Vicken putkeen. Se oli todella kivaa, juosta putkea kohti ja saada koira juoksemaan sinun vieressä suoraan putkesta läpi. Kokeilin kaksi kertaa ja olin tyytyväinen tulokseen. Kaiken kaikkiaan olin sopivasti tyytyväinen ensimmäiseen agilitytreeniin laugh
   Treenin jälkeen soitin äidilleni ja pyysin häntä lähettämään minulle kotona olevan jälkiliinan, että voin seuravan treenin aikana olla aika turvallisin mielin kauempanakin koirastani.

Toiseen agilitytreeniin tulin juuri treenien alkuun, sillä olin ensimmäisellä kerralla päättänyt, että on ehkä helpompaa suorittaa ensin treenit ja sen jälkeen pääsee juoksentelemaan vapaana muiden koirien kanssa.
  Tällä kertaa meidän oli tarkoitus treenata keppien välistä pujottelua, renkaan läpi menoa, tasapainoilua epätasaisella alustalla ja yhdistelmänä esteen-putki-este. Tällä kertaa esteesssä oli poikkipuomi, eli hyppäämistä pääsi kokeilemaan.
   Taas aloitimme treenit kävelyllä. Kävely teki osaltaan ihan hyvää Vickelle, vaikka se olikin minulle turhauttavaa ainaisen vedon takia. Kun olimme hetken aikaa kävelleet, aloitimme este-hyppy-este-yhdistelmästä.
   Aluksi otimme vain yhden esteen, jonka yli oli tarkoitus hypätä. Minun asetin Vicken istumaan esteen eteen ja käskin olemaan paikallaan sen ajaksi kun itse siirryin esteen toiselle puolelle. Sitten annoin vapautuskäskyn ja Vicke tuli syöksyen luokseni ja hyppäsi hienosti esteen yli.
   Sitten kokeilimme esteen yli hyppyä ja putken läpi menoa. Sekin meni todella hienosti ja Vicke yrittikin ottaa varaslähtöä, kun se oli niin hauskaa puuhaa. Viimeiseksi otimme vielä muutaman kerran koko radan.
   Kun olimme parini kanssa molemmat suorittaneet "radan", oli aika harjoitella keppejä. Eniten kepeissä minua jännitti se, että siinä vieressä oli koko ajan koiria suhteellisen lähellä ja olin sataprosenttisen varma, että Vicke haistattaisi nameilleni kakat ja menisi koiria tapaamaan.
   Mutta kuten välillä tapahtuu, koirani yllätti minut iloisesti. Keppi treeni aloitettiin vain kahdella kepillä kerrallaan. Ja kun keppiä lisätään, niitä laitetaan aina kaksi lisää. Palkkaus tapahtuu aina joka toisen kepin jälkeen. Ei välttämättä paperilla kovin yksinkertaiselta kuulosta, mutta käytännössä helppoa kuin mikä.
   Kouluttaja vielä muistutti, että pitää joustaa polvista, eli ei saa kumartua palkkaamaan, vaan pitää selkä suorana ja joustaa polvista (onneksi minulla ei ole kääpiökoiraa, tai chihuahuaa niin kuin yhdellä kurssin jäsenellä!), ja rintakehä pitää olla menosuuntaan, sillä koiraa pitää ohjata koko kropan voimin.
   Pistin Vicken istumaan ensimmäisen kepin oikealle puolelle. Heitin hihnan pään maahan lähelle jalkojani, että tarvittaessa voin astua sen päälle, jos koira ampaisee karkuun. Hieman piti tökkiä ja äännellä, että sain Vicken huomion, mutta kahden kepin pujotteleminen oli loppujen lopuksi Vickestä hauska homma... siihen asti kunnes hän näki toisen koiranlaugh Onneksi olin varautunut ja sain Vicken hihnan jalkani alle.
   Kouluttaja kehui kuinka sain koirani kiinni ja itse piti heti sanoa (etten vaan liikaa ylpisty cheeky), että olin huomannut rintamasuuntani olevan pielessä. Kokeilimme pari kertaa uudestaan ja joka kerralla kroppani ei toiminut niin kuin halusin sen toimivan, eli rintamasuunta eteen päin ja polvista jousto, mutta Vicke onnistui todella hyvin.Viimeinen kerta oli neljän kepin pujotteleminen. Se ei mennyt heti ihan putkeen mutta toisella kerralla se onnistui kohtalaisesti.
   Kouluttaja käski meidät pienelle paussille, sillä olimme molemmat huomanneet Vicken olevan niin kiihtyneessä tilassa, että aivot tarvitsivat tauon. Menimme aidan viereen juomaan ja katselimme muiden suoritusta.
   Yhtäkkiä kello olikin niin paljon, että treenit oli ohi. Vähän harmitti, että emme ehtineet kokeilemaan renkaan läpi menoa (minkä Vicke osaakin jo, sillä olen opettanut sen hänelle autonrenkaan avulla) ja tasapainoilua. Kotimatkalla kuitenkin tuli mieleen, että tasapainoilussa ei periaatteessa ole luultavasti mitään ongelmaa, sillä matkustelemme paljon bussissa, missä tasapainoilu on todella vaikeaa.
   Treenin aikana kouluttaja oli puhunut jotain esteiden kiertämisestä ja kokeilimme kotimatkalla muutamaan otteeseen puun kiertoa. Se meni yllättävän helposti. Huomasin myös ilmoitustaulun, jota piteli kaksi paalua pystyssä. Innostuin sitten siinä treenailemaan keppejä.

Koko viikon treenailimme lenkeillä muutaman kerran puun kiertoa ja "keppejä". Kaupassa huomasin myös hulavanteen, jota en pystynyt ohittamaan, sillä päätin harjoitella sillä renkaan läpi menoa.


Kolmas agilitytreeni tuli vihdoin ja viimein. Olin ihan innoissani ja niin oli Vickekin. Tällä kertaa emme aloittaneet treenejä kiertämällä kenttää ympäri vaan aloitimme heti uudella radalla ja ryhmämme jaettiin kahtia. Tällä kertaa oli este-este-putki-yhdistelmä tiedossa, mutta nyt putki oli U-muodossa.
   Kouluttaja aloitti minun ja Vicken opettamisen sillä, että hän sanoi huomanneensa kuinka kireällä pidän hihnaa treeneissä. Hän käski pitämään kiinni ihan hihnan päästä, etten ohjaa hihnalla Vickeä. Sitten kokeilimme pelkästään putken läpi menoa. Otin hieman vauhtia ja lähetin Vicken putken läpi. Se meni todella mahtavasti! Hypin ja pompin Vicken kanssa ja revimme lelua, joka minulla oli mukana.
   Kouluttaja kehui ja sitten hän tuli meidän luokse ja sanoi, että hän epäili minun olevan hieman epävarma meidän yhteistoiminnasta. Hän käski minua luottamaan itseeni ja luottamaan koiraansa. Sitten hän kumartui ja irroitti Vicken hihnasta! KÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄK!!!! surprisesurprisesurprise
   Lelun avulla ohjasin Vicken ensimmäisen esteen eteen ja menin itse esteen viereen seisomaan. Annoin Vickelle vapautuskäskyn ja hypyn jälkeen ohjasin suoraan putkeen. Hittolainen, kun minun koirani oli mahtava! Taas kerran hirveän äänekkään ja sekopäisen kehumisen jälkeen menimme toisen esteen taakse. Istutin taas Vicken paikalleen ja menin ekan ja tokan esteen väliin ja taas menimme hurjaa vauhtia. Meinasin liukastua toisen esteen kohdalla ja siinä hässäkässä Vickeltä meni ohi minne oli tarkoitus mennä. Vicke oli jo lähdössä karkuun, kun sain hänen huomion ja sain ohjattua Vicken putkeen oikeasta päästä. Taas ihan sekopäinen kehuminen ja kouluttajakin kehui hirveästi. Vaikka se ei ollut tyylipuhdas suoritus, olin todella tyytyväinen!
   Sillä aikaa kun odottelimme muiden suoritusta harjoittelimme Vicken kanssa vieressä kävelyä, katsekontaktia, jota olimme jo pitemmän aikaa treenailtu. En ollut aikaisemmin huomannut yhtä beaglerotuisenkoiraa ja hänen omistajaa, mutta tällä kertaa todellakin huomasin. Koira oli söpö, mutta omistajalla ei oikein tuntunut olevan mitään etikettitietoa. Hän vain kulki hihnan ja koiran perässä ja antoi koiran mennä minne sattui. Minulla meinasi mennä hermot, sillä beagle halusi koko ajan tulla Vicken luokse. Onneksi sain huomion pidettyä itsessäni suhteellisen hyvin.
   Kun muut olivat suorittaneet radan, menimme harjoittelemaan puomi-estettä. Aluksi aloitimme vain puomen puolesta välistä ja sitten pikkuhiljaa koko puomen läpi. Vicke meni puomen läpi ihan hyvin. Seurailin sitten hetken aikaa, kun toinen apukouluttajista opetti minun pariani. Hieman mietitytti miksi hänen koiransa piti odottaa puomen päässä valkoisella alueella kunnes parini antoi vapautuskäskyn, mutta en kiinnittänyt siihen kummoisesti huomiota.
   Kokeilimme vielä pariin otteeseen koko puomin läpi menoa (joka meni mainiosti) kunnes siirryimme harjoittelemaan keppejä itsenäisesti. Vicken huomiota oli hieman vaikea saada, mutta teimme muutaman toiston ja sitten olikin jo tunti ohi. Lopetimme tunnin venytyksiin, jotka menivät paljon paremmin kuin ensimmäisellä kerralla.

Neljäs treeni meni taaskin ihan kivasti, paitsi alku oli aika pelottava. Kouluttaja aloitti treenit manailemalla ja pahoittelemalla kuinka edelliset treenit olivat menneet päin persettä. Tuijottelin monttu auki ja mietin miten niin edellinen treeni oli ollut katastrofi. Sitten kouluttaja kysyi kuinka koiraa ohjataan? Vastasimme koko kropalla ja käsi koiran kuonon korkeudella. Kouluttaja myönsi asian olevan niin ja sitten kysyi, että miksi ihmeessä hän oli itse ollut putkessa työntämässä koiria putkesta läpi? Hänellä oli aikamoinen lista pieleen menneistä asioista, mutta en muista kuin tuon ohjauksen. Kun kouluttaja oli saanut purettua pieleen menneet asiat, hän osoitti minua ja Vickeä sanoen: "Paitsi teillä" Meillä oli kuulemma mennyt kaikki nappiin, olimme ainoaita, joilla oli mennyt luetellut asiat oikein. Hän myöskin selosti, että vaikka tämä kurssi on harrastusperiaatteella tehty, niin osa meistä saattaa lähteä kunnolla treenaamaan agilityä, joten asiat pitää tehdä kunnolla ja sääntöjen mukaan. Taaskin kouluttaja katsoi meitä sanoen "te ainaki taidatte lähteä harrastamaan kunnolla agilityä" ja minä nyökyttelin naama punaisena blush Tuli hyvä mieli, että joku oli mahdollisesti huomannut meissä potentiaalia tuolle harrastukselle laugh
   Sitten aloitimme treenit. Treenasimme taas alkuun este-putkiyhdistelmiä ja ne meni ihan hyvin paitsi kolmannen toiston jälkeen Vicke ampaisi muiden koirien suuntaan ja pompin takaperin, kiljuin ja läpsyttelin käsiäni Vicken huomion saamiseksi. Vicke juoksi innoissaan minun luo ja onnistuin pomppimaan takaperin suoraan hyppyestettä päin ja kaaduin sen päälle. Ai prkl! Nilkkani onnistui vääntymään pikkuisen (samainen nilkka, jonka nyrjäytymisen Vicke oli aiheuttanut muutama kuukausi sitten) ja takapuoleeni/reisiini sattui todella kovaa.
   Onneksi olimme olleet ensimmäisenä vuorossa ja olimme jo suorittaneet koko radan, niin sain istuskella nilkka koholla hetken aikaa (Vicke oli yllättävän avulias jalankohottaja laugh) Hetken istuskelun jälkeen pääsin jaloilleni ja menimme treenaamaan taas puomia. Alkuun yksi apukouluttajista kertoili puomen treenaamisesta, eli hyvä tapa kouluttaa koira opettelemaan kulkemaan koko puomen läpi silleen, että aluksi opetetaan seisomaan etutassut puomilla ja takatassut puomen ulkopuolella. Sitten opetetaan toisin päin, eli takatassut puomilla ja etutassut ulkopuolella. Puomessa on valkoinen osa, johon koiran tassujen pitää osata. Koira kun ei tunnista värieroja kunnolla, mutta koira tuntee tassuissaan maan ja puomin eron. Koira on hyvä myös opettaa pysähtymään puomen päähän (etutassut maassa ja takatassut puomilla), että koiran tassut käyvät valkoisella alueella, eikä koira hyppää sen yli.
   Olin vähän pyörällä päästäni, sillä edellisellä kerralla toinen apukouluttaja ei maininnut tuota minulle ollenkaan (tai sitten sanoi, mutta ei kaikille, koska uskoisin, että muistaisin tuollaisen ohjeen, jos olisin sen kuullut) ja edelliskerran parin toiminnalle tuli selvitettyä syy. Puomiharjoittelu meni aika mönkään. Vicke meni puomin, mutta ei osannut pysähtyä puomin päähän. Sain hänet pysähtymään etutassut maassa, mutta sekunnissa Vicke heitti myös takapään maahan. Apukouluttaja käski miettimään miten haluan puomin suorittaa. Jotkut koirat vain juoksevat sen läpi, mutta koiran on osuttava valkoiselle osalle!
   Hän mainitsi, että oman koiransa kanssa he ovat aloittaneet kosketusalustan käytön. Eli sen tarkoitus on opettaa koira koskettamaan alustaa ja koskettamisen saa lopettaa vasta luvan saatua. Kosketus voi olla kuonolla tai tassulla. Mietin, että pitäisikö kehitellä Vickelle kosketusalusta... En tiedä. Olen vähän hukassa tuon puomen kanssa nyt kun olen kuullut kunnolla miten sen suorittaminen pitää tehdä. Olen Vicken kanssa huvin vuoksi joskus harjoitellut pelkästään sen läpi menoa. Muistaakseni Vicke on hypännyt/pudonnut puomilta muutaman kerran, ja muilla kerroilla hän on mennyt koko homman läpi tyylikkäästi ilman hyppyä.
   Lopputunnin harjoittelimme itsenäisesti renkaan läpi hyppyä ja keppejä. Renkaan läpi Vicke todellakin meni kuin unelma, mutta keppien kanssa oli ongelmaa. Aluksi otin vain kahdella, se meni ok, mutta kun lisäsin kaksi lisää, Vicke ei pujotellutkaan oikein.
   Pidin pienen mietintätauon ja kokeilin uudelleen, mutta sama toistui. Vicke meni ekan ja tokan välistä hienosti, mutta sen jälkeen ihan sekavasti. Mietin ja mietin, missä meni vikaan ja keksin lopulta, että minun ohjaus oli pielessä. Pidin kättäni ja kroppaani liian lähellä keppejä ja Vicke meni sekaisin. Korjasin virheeni ja tein pari onnistunutta pujottelua.
   Pienen paussin jälkeen pääsin treenaamaan este-putki-este yhdistelmää niin, että minun pitäisi kokeilla "valssia". En luultavasti osaa selostaa kunnolla mitä se tarkoittaa, mutta periaatteessa koira lähetetään u-muotoseen putkeen ja sillä aikaa kun koira on putkessa, otetaan valssiaskeleet niin että olet putken loppupäässä (toivon mukaan ennen koiraa tai tulee törmäys) menossa taas samaan suuntaan kuin koira. Kuulostaa sekavalta jopa minun päässäni laugh
   Kuivaharjoittelin kolme kertaa liikettä ja sitten otin Vicken mukaan. Eka kerta meni putken ja valssiosuuden kohdalla ok, mutta minun ohjaus toiselle esteelle oli pielessä. Sitä tehdessä tajusin, että molemmat kädet sojottivat sivulle, ja Vicke meni sekaisin kummalta puolelta estettä pitää mennä. Siinä sekaannuksessa Vicke huomasi muut koirat ja juoksi karkuun. Sain Vicken kutsuttua luokseni ja asetuimme uudelleen asemiin. Lähdimme uudelleen putkea kohti, mutta koirani oli saanut tarpeeksi treeneistä ja juoksi suoraan aidalle muita koiria katselemaan. Päätimme lopettaa päivän treenit siihen ja päästin Vicken toiselle puolelle aitaa leikkimään muiden koirien kanssa.

Siinä on pitkä sepustus meidän ensimmäisistä agilitytreeneistä tähän saakka. Juuri tuossa muutama päivä sitten sain aikaiseksi lähettää Espoon koiraseuralle avoimen hakemuksen ja nyt odottelenkin josko he hyväksyvät minun hakemuksen ja voimme mahdollisesti aloittaa tämän kurssin jälkeen kunnolla agilityn harrastaminen! Fingers crossed everybody!