Melkein olin unohtaa kokonaan tämän blogin olemassaolon!

Elämä on palannut suhteelisen normaaleille raiteille sen murheellisen keskiviikon jälkeen. Vieläkään mitään muutosta menoon ei ole lauman väheneminen saanut aikaan. Tosin lauman koko on taas paisunut neljäksi!

On ollut hieman outoa kuinka helppoa kaikki tuntui olevan. Lenkillä Vicken kanssa liikkuminen on niin paljon helpompaa ja suurin helpotus on tullut eläinten kotiin jättämisessä. Enää ei tarvitse miettiä kotoa lähitessään mitä pitää piilottaa ja mitkä ovet pitää teljetä niin ettei sinne pääse. Eikä enää tarvitse tehdä tarkistuskierrosta kotiin palatessa, että mitä asioita tällä kertaa on keksitty mutustella.

Vicken kanssa olemme olleet paljon liikkeellä, milloin missäkin. Vicke on ollut mukana töissä aika useasti ja nyt olemme muutamaan otteeseen päästy pyöräilemäänkin! Ostin itselleni uuden menopelin, kun pari vuotta sitten ostamani pyörä ei enää miellyttänyt... tai no, oikeastaan halusin pyörän, jossa pysyy takakumissa ilma ja pyörän jossa on jalkajarrut.

Tosiaan. Lauman koko on nyt taas kasvanut.

Ensiksi laumaamme tuli uusi kissa. Nio vaikutti enemmän kaipaavan kaveria kuin Vicke. Tuli yksi työpaivä puheeksi työkaverin kanssa, että hänellä olisi tarve saada yksi kissoistansa hoitoon, kun evakkoasunto, jonne olivat joutuneet muuttamaan, oli liian pieni sille laumalle ja tämä kisumisu piti työkaveriani hereillä yöt. Ilmeisesti tästä on tulossa tapa, että otan muiden eläimiä hoitoon :)

Aluksi oli puhetta, että Pilli-kissa tulisi hoitoon muutamaksi kuukaudeksi, mutta molempien - minun ja työkaverini - laumat tuntuivat pitävän enemmän uudesta laumajärjestelystä ja Pilli jäi minun laumaani.

PIlli on aika hurmaava poika! Pilli on myös kova poika juttelemaan :) Pojat tulivat aika lailla melkein heti toimeen keskenään. Edelleenkin ihmettelen omien kissojeni outoutta, kuinka epä-kissoja ne oikein on! Kissojen ei kuuluisi hyväksyä muita kissoja ja eläimiä muutamassa päivässä ihan parhaaksi kaveriksi! Vicken kanssa Pilli ei oikein tullut alkuun ollenkaan toimeen, kun Vicke oli niin hurjan iso ja pelottavan näköinen. Nykyään kyllä pystyvät jakamaan asunnon hyvinkin keskenään, mutta samanlaista kiintymystä toisiaan kohtaan Pillillä ja Vickellä ei ole kuin Niolla ja Vickellä.

Vicken kanssa aloitimme taas kerran agilityn. Kolme kertaa olemme olleet kurssilla ja jouduimme sitten lopettamaan kurssin TAAS KERRAN kesken! Hiton koira kehkeytti juoksut!

Agilityssä meillä on mennyt aika vaihtelevasti. Ensimmäinen kerta suoritettiin rataa ja Vicke oli kyllä ihan hyvä. Vickellä pysyi maltti ihan hyvin hallussa eikä päätöntä juoksuilua ilmennyt - mitä oli viimeksi kun agilityä harrastimme. Toisella kerralla treenailtiin ohjaustekniikoita ja silloin Vickellä alkoi menemään heikommin treeneissä. Aluksi Vicke luki minun ohjausta vähän omaan malliin ja luuli minun ohjaavan sen toisen koiran luokse. Lopputreenit sitten menivät paremmin, kun pidimme rauhoitushetken aina ennen kuin kuppi alkoi menemään nurin. Kolmannella kerralla itseäni harmitti ihan sikana. Vicke meni tosi hienosti, mutta kun laitetaan 18 estettä radaksi ja joka 1-3 esteen jälkeen joudun pysäyttämään koiran vaudin, alkaa itse menemään sekaisin! Minua harmitti ihan hirveästi, että joka este jouduttiin suorittamaan yksinään ja ainoastaan kolmella peräkkäisellä aidalla sai Vicke juosta ja suorittaa ihan täysillä.

Vicken juoksut tosiaan alkoivat ihan puskan takaa! Yleensä olen huomannut juoksut hyvissä ajoin, mutta tällä kertaa huomasin vasta kun juoksut olivat jo alkaneet. Olin jopa ollut koirapuistossa juoksuisen koiran kanssa, enkä siltikään ollut tajunnut juoksujen alkaneen. Olen kuitenkin odotellut juoksuja, mutta ajattelin niiden alkavan vasta ensi kuussa tai jotain.

Tajusin myös melkein perimmäisen syyn minkä takia en ollut juoksujen alkua huomannut. Normaalisti Vicke on aika allapäin juoksujen alkaessa, mutta tällä kertaa ei muutosta luonteeseen ole oikein tullut. On toki vähän rauhallisemman oloinen, mutta muutoin ei muutosta ole ollut huomattavissa.

Mainitsin, että lauma on kasvanut, niin meille tuli toinen koira laumaan. Tämä tosiaan oikeasti on vain hoidossa, eikä ole tarkoitus että tämä koira jäisi meille. Laumaamme liittyi väliaikaisesti mäyräkoira Desi.

Desi on myös aika hauska koira. Vähän vakavan oloinen välillä, mutta hyvin hellyyttä kaipaava olento. Desi tuli meille eilen ja yllättävän hyvin sekin on sopeutunut tänne meidän oloihin. Desistä kisut oli ihan mahtava juttu - joskin välillä vähän dramaattiseksi meni meno Desin osalta. Vicke niin haluaisi Desin kanssa leikkiä, mutta Desi ei oikein ole innostunut leikkimisestä, ainakaan vielä. Desistä laitan kuvia sitten, kun saan aikaiseksi yrittää saada siitä mukiinmeneviä kuvia :D

Nyt täytyy lopetella, että jaksamme huomenna nousta ja mennä Java-poikaa treffaamaan. Tässä vielä "muutama" kuva:

Pari kuukautta sitten kävimme viimeksi Javaa katsomassa ja oli pakko ottaa söpöläisistä kuvia :)

Niosta on hirveän mukava hengailla vessan lavuaarissa siellä ollessani :D

Ehdotin Vickelle, että ensi kerran kun menemme näyttelyihin, Nio saisi olla esittelijänä kehässä :) Hirveästi ei Vicke näytä pitävän ideasta :D

Kuvasatoa Vickestä töissä alla

Vicke ja työkaverin mäyräkoira Fe.

 

Tein Vickelle trimmin ja Nion piti päästä osallistumaan töihin

Vicke on hurjan ahkera opiskelemisessa :D