Uusi vuosi, uudet kujeet, vai mitenkä se nyt menikään? Uusi vuosi on kyllä tuonut aika paljon positiivista meidän lauman elämään ettei valittaa voi.

Uusi vuosi otettiin vastaan Javan luona. Minulla oli vapaa päivä, joten päätimme hyvissä ajoin käydä koirat ulkoiluttamassa kunnolla. Päätimme ajaa Espooseen luontopolulle ja siellä tulikin melkein kaksi tuntia tarpoessa. Vicke on aika tunnetusti kova ruoan perään ja tuolla reissulla se todisti, että ruoan perässä mennään vaikka läpi harmaan kiven! Javan emännältä putosi herkku lintutornin alustan väliin. Lintutorni oli rakennettu betonialustan päälle ja betonialustan päällä oli vielä puu"ritilä", jonka välistä namipala tipahti. Alustan ja ritilän välissä oli juuri ja juuri Vicken mentävä aukko. Vähän sen täytyi pohtia ja kokeilla miten sinne alle päästään, mutta snautserin periksiantamattomuus tuli taas tällä reissulla todistettua. Jos jotain halutaan, se otetaan keinolla millä hyvänsä.

Talvi tuli tänne sittenkin vihdoin ja viimein! Pakkasen puolelle ja hyvinkin kylmille ilmoille päästiin. Onneksi päätin kokeilla Vicken villapaitaa Maddelle niin sen ei tarvinnut palella kovissakaan pakkasissa. Tosin tassujäätymisiin se ei auttanut, mutta eipä tuo pentu kovin kauaa missään paikallansa pysy! Vicke sen sijaan ei niin innokkaana enää hypi ja pompi lenkin aikana, että sen tassuja palelsi todella helposti. Tossuja meillä ei vielä ole hankittu ja kun nuorempi koira oli repeilemässä liitoksistaan kovien pakkasten aikana, oli pakko lähteä kylmään ulkoilmaan. Vicke oli jo lyhyemmillä lenkeillä kävellyt yksi jalka ilmassa, joten jotain oli pakko tehdä. Koska siihen hätään tossuja ei voitu käydä ostamassa, piti sellaiset kyhäillä omasta päästä ja asunnon tavaroista.

Homemade tossut tehty kipsialusvanusta, sanomalehdestä, sukasta ja fun-flexistä (pääkallokuvoisesta tietenkin!).

Hirveästi ei tainneet nuo tossut menoa haitata.

Kissat ovat huomanneet, että asunnon paras tähystyspaikka on myös talon mukavin ja lämpöisin paikka. Pilli yleensä vain lämmittelee pyllyään, mutta Nio ottaa paikasta kaiken irti nukkumalla. Kukapa sitä kylmässä haluaisi nukkua? Tulipa tämä todistettua itsellenikin viime viikolla.

Viime viikolla kävimme Kuopion palvelus- ja seurakoiraharrastajien majalla muiden Onnentonttusten omistajien ja seuraeläinten kanssa. Reissuun pääsi valitettavasti vain Madde kun Vickelle tuli narttukoirien vaivat päälle estämään meno. Eipä se toisaalta hirveästi ketään haitannut. Vicke meni Javan luo hoitoon ja Madde pääsi emännän kanssa kahden reissulle. Nappasimme perjantaina mukaan road tripille Madden siskon Dooriksen ja sen emännän.

Lauantaina Madde pääsi ensimmäistä kertaa kokelemaan agilityä ja täytyy kyllä sanoa, että se oli meidän molempien mielestä todella hauskaa! Ohjaaja oli mitä parhain ja yhdessä tekeminen todella lähensi meitä roimasti! Reissulla muutoinkin oli todella hauskaa! Ainoa huono puoli koko reissussa oli se, että siellä oli todella kylmää! Mökissä, jossa minun oli tarkoitus nukkua, oli niin kylmä, että lauantaiaamuna lattialla olevan vesikupin pinta oli jäätynyt! Maddea ei hirveästi kylmä haitannut kun emäntä puki sille villapaidan päälle ja kutsui vielä sänkyyn viereen nukkumaan! Ja heti aamulla vielä sai kömpiä emännän päälle pusuttelemaan sen naamaa! Seuraavaksi yöksi siirryin vähän lämpimämpään paikkaan nukkumaan, mutta sielläkin piti nukkua koira varpaita lämmittämässä ja pipo päässä.

Lauantai aamuna oli Madden mielestä ihan parasta juoksennella sisarusten kanssa! Espoossa raunioreissulla Madde oli bondannut heti Dooris-siskon kanssa ja tälläkin reissulla Dooris oli ehdottomasti paras kaveri ikinä Madden mielestä! Madde oli koko reissun ajan paljon reippaampi kuin mitä se oli tähän asti ollut melkein koskaan! Sieltä myös kaivautui melkoinen kovapäinen kakara myös esille! Yhtään ei haittaa, sitä minä olin vähän toivonutkin.

Tänään sitten jatkoimme treenailu-uraamme Rally-Tokon parissa. Kolmen vartin treeni tuntui kyllä pienelle snakupennulle olevan melkein liikaa. Pidin taukoja jokaisessa mahdollisessa välissä ja selvisimme onneksi treeneistä kunnialla läpi. Sormet tosin eivät selvinneet ehjänä! Olin ottanut nameiksi itse kuivatettua naudan maksaa ja kanan kivipiiraa ja se oli vastustamattoman hyvää! Madde rouskutteli namien lisäksi minun sormia ja treenien jälkeen verta valui kynsinauhoista! Täytyy pikkuhiljaa alkaa opettamaan Maddea seuraamaan nätisti vieressä ilman sitä kättä naaman edessä.... Minun sormet eivät kestä montaakaan tuollaista treeniä ilman vakavia vauroita!

Yksi uusi, ihana asia tapahtui Kuopion reissun jälkeen: Madde taisi keksiä sisäsiisteyden tarkoituksen! Viikkoon ei ole tullut kuin yksi vahinko sisälle! JEEEE!