Olisihan se pitänyt arvata! Pentu tuli kotiin ja Maddehan siitä tuli!

Vicke ja pentu tulivat kotiinkuljetuksella ja niitä pentuja tulikin muutama ylimääräinenkin. Vicke pääsi yöksi hermolomalle Javan luokse ja oli kuulemma käyttäytynyt siellä todella hienosti. Pennut ottivat talon haltuun heti hyvin rohkeasti ja kissojakin mentiin hyvin rohkeasti seurailemaan ja tutustumaan.

Kun ylimääräiset pennut lähtivät omiin koteihinsa sain rauhassa tutustua uuteen tulokkaaseen. Nimiä ei tullut edes tuumailtua kun se vain näytti niin Maddelta. Madde ihastui heti Nioon ja Niokin oli aika kiinnostunut Maddesta.

Madden kanssa aloitettiin heti hihnalenkkeily ja "elämäntapa" harjoittelu. Madde joutui heti töihinkin mammakoiran kanssa ja "yksinolo" onnistui hirveän hyvin. Madden mielestä lenkkeily on ehkä parasta ikinä ja näin melkein kaksitoista viikkoisena jo melkein vaatii joka päivä tunnin lenkkejä. Vähän tuli yllätysenä kuinka aktiivinen tuo pentu oikein on kun en muista Vicken olleen noin energinen.

Hirveän rohkeakin tuo pentu on. Vähän saattaa asiat jännittää, mutta Madden reaktio siihen on istahtaa ja seurata tapahtumien kulumista. Ainakin tähän mennessä pentu on juuri sitä mitä odottelinkin ja toivoinkin uudesta lauman jäsenestä.

Vähän ensimmäisellä lenkillä Maddea jännitti tienposkessa oleva vihreä laatikko, joka ei liikkunut mihinkään, mutta hetken houkutuksella sitä uskalsi miennä katsomaan.

Emännän syli on paras syli.

Vickellä on ollut vähän hankaluuksia ja on aiheuttanut minulle vähän huolia. Alkuun huomasin epänormaalin ärtyneisyyden ja sitten ärsyttävän tavan olla välittämättä minun käskyjä. Lopulta löysin kipupaikan hartioiden välistä joka aiheutti oudon käytöksen. Parin päivän kipulääkekuurilla ja hieronnoilla pääsimme onneksi siitä ohi hyvin. Vicken turkkikin kaipaisi vähän parannusta ja trimmailinkin sen pari viikkoa sitten. Mammana olo oli vienyt kaiken pohjavillan siltä, joten nyt Vicke on aikalailla kalju.

Hieronnan jälkeen on hyvä nukahtaa viltin alle.

Olen hirveän ylpeä tuosta pennusta ja varsinkin sen oppimiskäyrästä. Vielä ei hirveästi mitään treenejä olla järjestetty, mutta nämä normaalin elämän pelisäännöt on oppinut todella nopeasti! Luoksetulo on ollut aika lailla alusta lähtien hyvin vahvaa. Nyt Madde on oppinut jo vähän kärsivällisyyttä eikä enää tarvitse saada kaikkea heti.

Vähän meidän täytyy vielä harjoitella yksin jäämistä. Vicken kanssa Madde jää aika rauhallisena odottelemaan, mutta jos olemme Vicken kanssa molemmat pois, ahdistus on niin suurta, että täytyy räjäyttää suolensa sisältö makuuhuoneeseen.

Ensimmäisen kerran näin kävi kun puuhastelimme Vicken kanssa eteisessä oven takana temppujen parissa ja toisen kerran kun vein koirat erikseen lenkille. Onneksi Madde oli kuitenkin yrittänyt sihdata papereille niin ei tarvinnut hirveästi siivota. Muutamaan otteeseen ollaan harjoiteltu tuota yksin oloa ja se on mennyt ihan hyvin. Maddea ei niinkään haittaa olla Vickestä erossa kun Vicke saa olla eri huoneessa ja oven takana eikä yhtään ahdista. Ilmeisesti Madde on ottanut minut omakseen kun minusta erossa olo on ahdistavaa.