Taas on mennyt tovi, kun viimeksi tänne päivittelin meidän kuulumisia. Elämä on jatkanut menoaan aika arkisesti ja olen vain ollut hurmiossa kissan ja koiran yhteiselämästä heart  Vickestä ja Niosta on tullut best friends for life ja joka päivä menee heidän leikkejä ihastellessa.
   Ilmeisesti Niossa on enemmänkin vahti"koiran" luonnetta kuin Vickessä. Vicken reaktio, kun ovikello soi on tietenkin haukkuminen, mutta sen jälkeen rauhoittuu ja on ihan innoissaan ovesta tulevasta henkilöstä. Nio taas tulee aina ovelle tai oven läheisyyteen karvat pörröllään ja selkä kaarella ja etenee sivuttain uhkaavassa asennossa smiley Kertaakaan Nio ei ole ketään raapaissut (paitsi Vickeä) mutta on kyllä huvittavaa nähdä kissan reagoivan tuolla tavalla.
   Kävimme itsenäisyyspäivänä parin työkaverin ja heidän koirien kanssa lenkkeilemässä Nuuksion kansallispuistossa. Oli ihan hirveän kivaa käydä patikoimassa koiralauman kanssa ja nauttia raikkaasta ulkoilmasta hyvässä seurassa. Koiratkin tulivat todella hyvin toimeen ja toivottavasti pääsemme piakkoin uudelleen patikoimaan samalla porukalla laugh

Joulun tienoilla kävin Vicken kanssa myös pitkästä aikaa katsomassa Java-koiraa, josta oli tullut jo iso poika! Kävimme yhdessä koirapuistossa ja olin yllättynyt, että Vicke on keksinyt murisemisen! surprise Vicke juoksenteli ympäri puistoa keppi suussaan ja murisi muille koirille. Kehonkieli kyllä kertoi, että muriseminen ei ollut aggressiivista, eikä luultavasti olisi mitään tehnyt vaikka joku koirista olisi ottanutkin kepistä kiinni, mutta katsoin kuitenkin aiheelliseksi poistaa keppi yhtälöstä, ettei vahinkoja tulisi.






Aiheutinpa samalla reissulla yhdelle miehelle huonon joulun pelkästään koirani koulutustavalla. Olimme Vicken kanssa juuri tulleet Vantaalle ja odottelimme kaveriani ja Javaa pihalle remmitreeneihin kun takaa tuli noin 50-vuotias mies sekarotuisen terrierinsä ja kauppaostosten kanssa (olut mäyräkoira). Mies kysyi minulta, onko koirani tyttö vai poika? Vastasin, että sillä ei ole väliä ja pyysin herraa jatkamaan matkaansa. Mies kuitenkin tuli koiransa kanssa meitä lähemmäs ja sanoi, että hänen koiransa saa haistella lenkeillä muita koiria. Nappasin Vickeä valjaista kiinni ja pidin itseni herran koiran ja Vicken välissä ja huikkasin olan yli, että minun koirani ei treffaile koiria hihnassa, johon miehen reaktio oli: "Ai, sä oot niin ylpeä ämmä!" Vastasin miehelle, että ei se ole ylpeyttä vaan koulutustapa. Mies veti herneen nenäänsä ja alkoi haukkumaan oikein kunnolla minua ämmäksi. Toivottelin tyynesti vain hyvää joulua miehelle. Hauskinta oli se, että miehen piti sadan metrin päästä vielä päästä huutamaan: "Tuommoiset läskit ämmät pitäis tappaa!" Juu-u...

Talven myötä olen myös huomannut, että Vicken hihnakäyttäytyminen on huonontunut. Syyttävä sormi kyllä osoittaa toisaalta minua, sillä emme ole treenailleet ohituksia pitkiin aikoihin ja koiriakaan ei ole tullut niin paljoa lenkeillä vastaan, että opit ovat ehtineet unohtua. Toisaalta Vicke on mennyt ihan täysin sekaisin lumesta ja sillä on vaikeuksia keskittyä lenkeillä, kun lumessa juoksentelu on vain NIIIIIIIIIIIN ihanaa! Kaikki on vain niin ihanaa nausterini mielestä talvella.
   Ohituksissa on ilmestynyt muriseminen ja pieni haukahtelu. Itsekkäistä syistä en ole jaksanut kouluttaa nyt alkutalvesta Vickeä asiassa, sillä en halua käteni jäätyvän! Ja nyt kun asia ärsyttää suunnattomasti, en voi syyttää ketään muuta kuin itseäni ja sehän ärsyttää suunnattomasti! smiley
   Nyt kun olen todella ärsyyntynyt tuohon käyttäytymiseen, en voi tehdä mitään muuta kuin aloittaa treenailu uudelleen! Onneksi kuitenkin etenimme todella pitkälle kesän ja syksyn aikana, niin olen varma, että opit palaavat Vicken mieleen helposti!


"How you doing?" wink


Kissan saapumisen myötä Vickestä on tullut todella ahne! Onneksi tätä voi käyttää todella hyvin hyväkseni treenailussa laugh Ruoka hotkaistaan naamaan parissa sekunnissa ja sitten nousee anova katse minuun päin, sillä kupissa on  (omasta mielestäni) niin vähän, kun Vicke on edelleen laihdutuskuurilla. Olen suunnitellut, että vaihtaisin Vicken läskiruoalle, mutta edellistä ruokaa on vielä niin paljon, etten viitsi vaihtaa toiselle kuivamuonalle tässä vaiheessa.
   Ruoasta puheenollen: minun pieni asuntoni on täynnä ruokaa - eläinten ruokaa! Joka kaapista löytyy ainakin yksi iso säkki ruokaa! Minun lemmikit eivät ainakaan nälkään kuole hetkeen! laugh


P.S. mikä ihme viehätys repuilla ja pahvilaatikoilla on kissoille?