Härrekuud! Oikeastiko siitä on 3kk, kun viimeksi tänne päivittelin? Täytyy sitä kai uskoa!

En tiedä mainitsinko aiemmissa kirjoituksissani työpaikan vaihdoksesta, mutta tosiaan syyskuussa vaihdoin työpaikkaa ja työ on vienyt aikalailla mehut minusta ja vapaa-ajalla ei ole tullut mitään erikoista tehtyä. Työ sinänsä ei ole ollut mitenkään erityisen rankkaa, mutta työmatkoihin kuluu päivässä nykyään ainakin kaksi tuntia. Onneksi näin alkuun työvuorot ovat olleet "normaalien" työaikojen puitteissa, mutta ensi viikosta lähtien teen pääasiassa pitkiä yövuoroja. Meille tulee Vicken kanssa aika rankat oltavat ja vapaa-aika vähenee vielä enemmän. Mutta, eipä siitä enempää tässä vaiheessa.

Kissat ovat ihan pöhköjä. Yllä kuva Pillistä, Pillin normaaliasennossa aamulla kun aloitan sängyn petaamisen. Saan juuri ja juuri laitettua peiton sängyllä suoraksi, kun Pilli hypähtää hyrähtäen sängylle. Asento on aina sama ja joka aamu sama rutiini.

Pilli on tainnut ihan auttamattomasti rakastua minuun. Olen tässä kuukauden - parin sisällä huomannut kuinka tuo kissa seuraa minua kaikkialle (kaikkialle, minne vain pääsee). Kun liikun, Pilli liikkuu perässä. Yleensä Pilli vielä maukaisee kuin kysyäkseen minne menen ja koska se ei selvää vastausta saa, on pakko seurata perässä.

 

Vicken kanssa lähdimme yksi sunnuntai "tutkimusreissulle" läheiseen metsikköön. Olimme reissussa pari tuntia ja vaikka metsikkö oli tuttu entuudestaan, valitsin polkuja ja reittejä, missä emme olleet kulkeneet aiemmin. Oli aika jännittävä reissu, kun Vicke joutui emännän pyynnöstä kiipeilemään puissa ja kantojen päällä, Vicke löysi jonkun lihansyöjän kallon ja "auttoi" emäntäänsä ylittämään joen. Joku oli valmiiksi laittanut jonkinmoista siltaa kokoon, mutta veden pinta oli noussut sateiden myötä sen verran, että sitä joutui parantelemaan. Vicken mielestä oli ihan ok käydä noukkimassa emännän tuomat puut pois joesta, tai yrittää repiä tasapainoilukeppi emännän käsistä... Pöhkö piski!

Kissojen mielestä on myös kivaa, että emäntä on alkanut kutomaan sukkia. Pääsee välillä "auttelemaan" lankakerän kanssa.

Löysin netin uumenista jutun kissaympyrästä. Ilmeisesti kissat eivät voi vastustaa lattialle piirrettyä/rajattua ympyrää, vaan niiden on pakko mennä "valtaamaan" ympyrä.

Ei toimi meillä, ei. Edes koira ei välittänyt lattialla olevasta ympyrästä! Kokeilin aluksi laittaa vaan ympyrän lattialle ja seurata mitä tapahtuu. Kun 5-10 minuuttiin ei tapahtunut mitään, otin ympyrän lattialta ja suurieleisesti laskin sen takaisin lattialle, ensin varmistuen, että kissat ovat huomanneet mitä tein. Ei mitään.

En tästä vielä lannistunut, vaan sain kaverilta vinkin ja kokeilin molemmat kissat erikseen ja yksinään. Otin ensiksi Pillin olohuoneeseen ja laitoin ympyrän lattialle. Odotin noin 10 minuuttia, mutta Pilli kävi haistamassa ympyrää ja meni ovelle tapittamaan suljettua ovea ja välillä mulkoili minua katseella, joka kysyi vihaisena miksi minun pitää laittaa rajoituksia pienen Pillin elämään!? Vaihdoin Nion olkkariin ja aikalailla sama juttu tapahtui, mutta Nio ei edes käynyt katsomassa ympyrää. Nion mielestä oli kivaa vain taputella Pillin tassuja oven alta.

Kävimme Vicken kanssa näyttelyissa taas (aivan niin kuin se olisi meille jotenkin yleistä) pari viikonloppua sitten. Meillä oli oikein näyttely-viikonloppu Messukeskuksessa, kun menimme lauantaina Helsinki Winneriin 2014 ja sunnuntaina Voittaja 2014. Saimme näyttelyistä sen mitä lähdimme saavuttamaan, eli toisen EH:n. Yllättävän hyvin meni näyttelyissä ottaen huomioon, että Vicken voisi viimeistään vuoden vaihdoksen jälkeen nyppiä! Eli minä esittelin karvaturria kauniiden ja sulavien partasuiden seurassa.

Lauantaina Helsinki Winneristä AVO-EH, AVK3, tuomarina Pettersson Cindy, suomennos arvostelusta:
"Hieman pitkänomaiset linjat. Hyvin tasapainoinen pää. Suuret korvat. Hyvä purenta. Ihastuttava eturinta. Erittäin hyvä kaula ja lapa. Hyvä rintakehä. Hieman pitkä lanne. Hyvät takakulmaukset. Hyvä turkinlaatu. Ei parhaassa näyttelykunnossa. Liikkuu ahtaasti ja takaraajat rungon alla." Ensimmäistä kertaa (näin kolmen näyttelykokemuksen jälkeen) oli sellainen tuomarointi ja arvostelu, mistä tykkäsin. Tuomari kävi kunnolla koiran läpi, ei pelkästään katsonut päältä päin miltä se näyttää ja miten se liikkuu.

Sunnuntaina Voittajassa AVO-H, tuomarina Corna Luigi:
"3 year almoust square Typical head Topline is round Too open in back Movement very limited proportion"
Arvostelu ei niinkään haitannut, mutta ärsytti että tuomari vain katsoi päältä koiraa. Lauantaina tuntui, että sai vastinetta rahoillensa (vaikkakin lähti matkaan karvaturrin kanssa) ja reilun arvostelun.

Laitoin Vicken naamaa kuntoon näyttelyitä varten. Vicke ei ole varma, että emäntä tietää mitä se tekee, kun se kastelee parran ja laittaa pinnejä sinne!

Vicke sunnuntaina Voittajassa. Siirryimme oman kehän jälkeen kaverini kehän lähettyville ja odottelimme kunnes Fe-mäyräkoira pääsi tepastelemaan kehään. Vicke osaa onneksi ottaa rennosti ja koiruus vain makoili maassa, jalkojeni juuressa ja seuraili ohimeneviä koiria.

Kuva Vickestä Winnerissä. Kaveri ei valitettavasti saanut parempia kuvia, mutta nyt on edes jotain kuvatodistetta, että olemme olleet sekoilemassa näyttelyissä. Vicke ja minä olemme siis vasemmassa reunassa. Ainoa koira, joka ei halua pysyä paikallaan ja olisi mieluusti lähtenyt vain temppuilemaan.

Vicke kävi Javalla hoidossa, kun emäntä oli pikkujouluissa. Minulla oli kaksi firman pikkujoulua ja molempien aikana Vicke sai olla Javalla kyläilemässä. Eka kerta meni ihan hienosti (jos unohdetaan emännän humala-sekoilut ja eksymiset), kun Vicke tajusi, että se on jäämässä Javalle. Toisella kerralla Javan emäntä tuli hakemaan Vicken minulta töistä ja Vickeltä meni ihan ohi, että sen oli tarkoitus lähteä ilman minua. Kuulemma Vicke oli tuijottanut auton takalasista ja vinkunut, kun se tajusi, että emäntä ei tullutkaan mukaan. Taitaa tuo koira olla minun oma!

Hoidossa Vickestä oli hirmu kivaa kaivaa Javan herkkuluut esiin ja järjestää Javan kanssa luu-maistiaiset. On se kummaa kun luita ei voi yksin mutustella, mutta kun on kaverin luona, luut maistuvat paremmin kuin hyvin.

Ai niin! Ennen kuin lopetan tältä illalta ja tämän postauksen, tutkitutin Vicken polvet virallisesti ja 0/0 tuli. Vielä tulosta ei KoiraNetissä näy, mutta semmoinen terveystutkimus Vickelle suoritettiin.