Madde kävikin jo siinä iässä, että ensimmäiset rokotukset täytyi käydä ottamassa. Hienosti pieni neiti käyttäytyi eikä edes huomannut kun rokotus tuli, sen verran hyvät olivat sapuskat nenän edessä. Vicke oli henkisenä tukena pennulla (joka ei sitä edes tarvinnut) ja molemmat saivat hirmuisesti huomiota ja rapsutuksia käynnillä.

Rokotuksilla.

Paljon ollaan käyty Javaa tapaamassa ja ensimmäisen kerran jälkeen Java ja Madde ovatkin aivan ihastuneita toisiinsa. Madde ei meinaa pysyä pöksyissään kun tajuaa, että ollaan menossa Javaa ja Javan emäntää katsomaan. Viime kerralla otin vähän videokuvaa Madden ja Javan leikistä.

Peltokuvat ottanut Javan emäntä.

Javan ja tytsyjen luukestit. Ihmiset seurailivat elokuvaa ja koirat mutustivat luita.

Karvojen menettämisen jälkeen Vicke on ollut välillä kylmissään, joten kyllä nausteria täytyy auttaa pysymään lämpimänä. Vickellä on siis päällä minun itse omin kätöseni kutoma villapaita ja päiväpeitto vielä varmistamassa lämpöisenä pysymisen.

Yllätin Vicken myös yksi ilta seuraamasta telkkaria. Toki jotkut koirat seuraavat eläinaiheisia ohjelmia, mutta tämä piski päätti katsella American Chopper-ohjelmaa ihan lumoutuneena.

Outo piski!

Mamma ja tytär väsyneenä.

Hirveästi olisi kiva jos tämä pentuaika olisi jokapaikkaan pissaamisen ja terävien naskalihampaiden osalta jo ohi. Millään ei jaksaisi käyttää tuota pentua pihalla minimissään kuusi kertaa päivässä ulkona ja siivota vielä saman verran pissaa sisältä! I mean come on! Kävin suihkussa ja sinä aikana tuo pentu oli tehnyt kolmet pissat, enkä edes ollut missään maratonisuihkussa vaan maksimissaan vartin verran suihkun alla! Mistä ihmeestä se kehittää tuota pissaa!?

Vicken meininkikin alkaa pikkuhiljaa rauhoitumaan. Aiemmin kivusta/kolotuksesta aiheutunut käskyistä piittaamattomuus tuli takaisin ja tilanne meni siihen asti, etten voinut pitää koiraa ollenkaan vapaana. Järki melkein meni Vicken kanssa eikä oma unenpuutteesta johtuva ärtyneisyys auttanut laisinkaan. Mietin pääni puhki miksi käytös oli muuttunut, miten saisin muistutettua Vickelle käytöstavat ja miten itse onnistuisin olemaan rauhallisemmin konfliktitilanteissa.

(Sivunoottina voisin mainita, että tällä hetkellä työasiat ovat olleen hyvinkin yksityiselämää kuormittavia ja stressi on saanut minulle aikaan univaikeuksia. Olen kuukauden-pari saanut nukuttua keskimäärin 5h/yö. Vähäisestä unesta johtuen olen ollut sairaan väsynyt ja todella ärtynyt. Aikaisemmin uskomattoman pitkä pinnani on lyhentynyt huomattavasti. Onneksi (jos näin voi sanoa) tuli työtapaturma, jonka johdosta olen ollut sairaslomalla parisen viikkoa ja olen saanut nukuttua hyvin ja taas kärsivällisyyteni takaisin.)

Pohdiskeluitteni johdosta päättelin, että osaksi Vickeä ahdistaa minun ahdistus ja osaksi sitä ärsyttää ainainen pennun paapominen (vaikka olen yrittänyt tasapuolisesti antaa molemmille huomiota, pentu saa luonnollisesti enemmän huomiota kun on sille niin paljon opetettavaa). Päätin sitten alkaa lenkittelemään koiria erikseen ja antaa Vickelle paljon enemmän huomiota - ja toki itse pitää ärsyyntymiseni kurissa. Onneksi kuitenkin edellisessä postauksessa mainitsemani Madden suolen räjäytys yksinollessa olikin vain epänormaalia eikä normaalia.

Aluksi kokeilin päivän pitkän lenkin jälkeen jättää Madden kotiin noin viideksi minuutiksi ja lähteä Vicken kanssa ulos pyörähtämään. Laitoin videon kuvaamaan Madden reaktiota yksin jäämiseen ja lopullinen yksinoloaika oli noin seitsemän minuuttia. Laitoin myös portin eteisen ja olohuoneen väliin jos Madde päättää saada ärtyneen suolen, suolen sisältö ei ole ainakaan makuuhuoneessa ja sisälle on helpompi tulla ilman jaloissa pyörivää pentua.

Ensimmäisen pari minuuttia Madde oli ihan tietämätön yksinolostaan. Loppuajan Madde istuskeli portin edessä rauhallisesti ja kaksi pienenpientä piippausta kuului koko aikana. Ei paha laisinkaan.

Seuraavalla kerralla päätin repäistä ja käydä molempien koirien kanssa erikseen lenkit. Kävin aluksi Madden kanssa tunnin lenkin ja sen jälkeen sama lenkki suoritettiin Vicken kanssa. Laitoin taas videon kuvaamaan Madden reagointia. Taas kerran ensimmäiset muutamat minuutit Madde oli tietämätön meidän lähdöstä. Seuraavat parikymmentä minuuttia Madde käyskenteli keittiön ja portin välillä ja sen jälkeen Madde päätti mennä nukkumaan.

Vickekin oli todella tyytyväinen kun pääsi minun kanssa lenkkeilemään kahdestaan ja käskyjen totteleminenkin oli ihan toista luokkaa. Nyt olemme voineet lenkkeillä taas kaikki samaan aikaan ja Vickellä on pysynyt korvat menossa mukana.