Päivät ovat menneet aika tasaista liitoa, mitään erikoista emme ole tehneet.Työpaikan kunniaksi kävin kuvauttamassa Vicken lonkat ja kyynärät Kennelliitolle (eläinlääkäri oli sitä mieltä, että ovat terveet). Samalla otin eläinlääkärin kanssa puheeksi asian, minkä olin tajunnut edellisellä viikolla: Vicke on lihonnut! Kysyin eläinlääkäriltä: "Onko sustaki Vickessä vähän liikaa lihaa luiden ympärillä?" johon sain myöntävän vastauksen. Sitten piti miettiä, miten ihmeessä olin saanut minun pikku-palleroiselle liikaa painoa kropan kannettavaksi?
Painoahan ei ole mitenkään ihan sairaanmoisesti kertynyt, vaan huomasin, että vyötärönlinja oli pienentynyt, kun ennen se erottui ihan selvästi. Kylkiluut tuntuvat vielä, mutta eivät niin selvästi kuin ennen.
Kun aloin ihan rehellisesti miettimään asiaa, niin me olemme juoksujen ja syksyn myötä vähän molemmat laiskistuttu. Lenkkeily ei ole ollut ihan samanlaista hiki-lenkkeilyä ja 3h metsässä pyörimistä mitä se ennen oli. Myöskään emme ole olleet koirapuistossa. Toki sekin saattoi vaikuttaa asiaan, että ruoka vaihtui penturuoasta aikuisen ruokaan....
Tää laiskistuminen olis muuten ihan ok JOS mä olisin tajunnut vähentää Vicken ruoka-annosta! Siinä vaiheessa kun sai toiselta ihmiseltä varmistuksen asiaan, minun teki mieli hakata päätä seinään! Noh, onneksi asia on helposti korjattavissa.
Aloitin heti Vicken laihduttamisen (sillä edes toisen meistä pitäis olla normaalipainoinen ja terve xD) vähentämällä ruoan määrää ja suunnittelemalla päiväohjelma uudelleen. Toisaalta päiväsuunnitelman teko on vähän vaikeaa, kun aloitin uuden työn ja työvuoroja ei ole vielä laadittu kovinkaan pitkälle.
Vicken mielestä ruoan vähentäminen ei ole ollut kovinkaan kivaa. Suunnitelmissa olisi kyllä vähän vertailla eri ruokia ja niiden energiapitoisuuksia yms ja löytää ruoka, josta toivon mukaan ei jäisi näin alkuun kovin tyhjä vatsa.
Vicke on keksinyt hauskan tavan viettää aamuja sillä aikaa kun minä valmistaudun tulevaan päivään: lelujen roudaaminen lelulaatikosta olohuoneeseen. Vicke käy hakemassa laatikosta lelun, vie sen olohuoneeseen ja palaa takaisin laatikolle hakemaan uuden lelun.
Ennen Vicken juoksujen alkua meillä oli kylässä kaveri koiransa kanssa. Java oli heti päättänyt omia Vicken pedin omakseen
Lenkkeilykuvia lenkkipolkujen varsilta:
Alkusyksystä siistin vähän Vicken turkkia, kun tuntui, että karva kasvoi ihan vinksalleen
Vicke ei ihan arvostanut sitä, että asettelin hänen partansa ja kulmakarvansa fiksuun järjestykseen ja käskin olla paikallaan kun otin kuvan 
Minulle tuli myös uuden työpaikan mukana sellainen ex tempore koulutusreissu viikonlopuksi Vanajanlinnaan ja Vicken piti mennä hoitoon siksi aikaa. Aluksi jännitti ihan hirveästi, että miten minä nyt pystyn jättämään Vicken ihan vieraaseen paikkaan ja itse lähteä pois. Yllätyin positiivisesti siitä, että pystyin jättämään Vicken hoitoon ihan hyvillä mielin ja että Vicke oli käyttäytynyt hoidossa ihan mallikkaasti, eikä ollut kovinkaan moksiskaan vieraassa paikassa olosta ilman minua.
Reissun jälkeen Vicke kyllä oli erityisen hellyyden kipeä ja tuli sohvalle viereen nukkumaan ja seuraili perässä jos menin keittiöön tai vessaan
Kommentit